Jääkiekossa nuorten SM-liigassa pelaavat kaikkien miesten liigaseurojen joukkueet sekä lisäksi kaksi Mestiksen seuraa. Olisiko salibandyssäkin liigaseurat ”pakotettava” hoitamaan junnukasvatus kunnolla ja tehokkaasti?
Salibandyn nuorten SM-sarjassa on 12 seurajoukkuetta. Niistä 11 on liigaseuroista ja yksi, Porvoon Salibandyseura, divarista. Miesten salibandyliigan 14 seurasta A-nuorten ykkösdivisioonassa pelaavat Josba ja Nokian Krp. Loviisan A-nuorista en tiedä, seuran tämän syksyn nettisivuilla A-nuorista ei ole mainintaa.
Huolestuttavampi tilanne on miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla divarissa. Sieltä siis vain PSS saa A-junnuporukan SM-sarjaan. Sen sijaan Blue Foxilla, Lammin Salibandyllä, Rauman SalBalla, SB Vaasalla, SBS Wirmolla ja ÅIF:llä ei taida olla A-junnujoukkuetta ollenkaan. Kuopion Welhojen nuoret pelaavat ymmärrykseni mukaan Kuopion Akatemian nimellä kakkosdivarissa.
Pikkujunnujen joukkueita on kaikilla divarin ja useimmilla kakkosdivarinkin seuroilla, mutta viimeistään B-junnuiässä alkaa kato. Amatöörilajissa tämä on jotenkin ymmärrettävää, mutta samalla se vahvistaa salibandyn amatööriurheilun leimaa. Seurat saavat jalkeille joukkueita miesten korkeimmillekin sarjatasoille, mutta junioritoimintaan ei osata/haluta/pystytä panostamaan kunnolla.
Suunnilleen nykymuotoista nuorten SM-sarjaa on pelattu syksystä 1998 lähtien. Pelikausia on takana 15. Kevääseen 2010 asti SM-sarja pelattiin kahdessa lohkossa, joiden parhaat jatkoivat pudotuspeleissä. Syksystä 2010 alkaen on pelattu yhdessä valtakunnallisessa lohkossa.
Ensimmäisinä vuosina runkosarjassa kertyi vain 14 ottelua. Pohjanoteeraus oli itälohko kaudella 2005–06. SC Blues luopui sarjasta juuri ennen kauden avausta, ja joukkueille kertyi runkosarjassa naurettavat 12 ottelua. Kaudesta 2006–07 lähtien pelien määrä on ollut 21–22. Se on asiallinen määrä.
Nuorten SM-sarjassa ovat kärkipäähän päässeet suunnilleen samat seurat kuin miesten liigassakin.
Oilers ja NST ovat pelanneet yhtä vaille jokaisella kaudella, Erä ja Karhut ovat olleet poissa kahdelta kaudelta.
Erä, Oilers, Happee, SSV, Josba, Gunners ja SPV ovat menestyneet myös miehissä. Listaan on syytä lisätä myös Classic, joka Classic-nimellä on pelannut vain neljä kautta nuorten SM-sarjassa, mutta yhteistyössä Ilveksen kanssa IC-Akatemian nimellä viisi kautta ja saavuttanut kaikenvärisiä mitaleja.
A-junnumenestyjistä NST, TPS ja Karhut eivät ole toistaiseksi selvinneet miesten sarjassa aivan kärkeen. Ainakin NST:n osalta yksi selitys on se, että erittäin suuri osa A-junnumenestyjistä on seuraavina vuosina siirtynyt opiskelujen tai työn perässä muille paikkakunnille ja muihin liigaseuroihin.
Kritiikkiä ansaitsee nykyisistä liigaseuroista ainakin Nokian Krp, joka ei ole vielä koskaan saanut joukkuetta nuorten SM-sarjaan. Siellä on sentään vuosien varrella pelannut 43 seuraa, joista 16 on saanut jonkin värisen mitalinkin.
A-nuorten SM-sarjan mitalitaulukko (kulta, hopea, pronssi):
5+0+2=7 Happee
3+1+1=5 Erä
1+3+0=4 HIFK
1+0+3=4 Oilers
0+2+2=4 TPS
1+2+0=3 NST
1+1+1=3 IC_Akatemia
1+0+2=3 SSV
1+1+0=2 Josba
1+1+0=2 HNMKY
0+1+1=2 OLS
0+2+0=2 Gunners
0+1+0=1 SPV
0+0+1=1 Loviisa
0+0+1=1 Classic
0+0+1=1 SC Blues
Tämän kauden SM-sarja käynnistyy tiistaina 24. syyskuuta. Viime keväänä finaalissa Erä voitti OLS:n ja pronssiottelussa Happee NST:n. Erä on vahva tälläkin kaudella, elleivät nuorten ja liigan pudotuspelit satu maaliskuussa samoille illoille.
Nuorten SM-kultaa ei välttämättä voita kauden paras A-junnuikäinen joukkue. Tästä mielipiteestä voidaan toki keskustella, mutta kaikki tietävät kyllä syyn. Suurin este monelle A-junnuporukalle on seuran edustusjoukkue liigassa. Se tarvitsee peleihin parhaat A-nuoret. Saman päivän peleissä edustus ajaa aina ohi, se on täysin selvä asia.
Olen nähnyt takavuosina A-nuorten pudotuspelin, jossa kotijoukkueen kahdeksan parasta pelaajaa istui katsomossa, koska seuraavana päivänä oli tärkeä miesten liigan peli. Siinä ei selitteleminen auta. Vastaavia kokemuksia on varmaan monista seuroista.
A-nuorten ikäluokkaa pelaavien on myös samaan aikaan suoritettava varusmiespalvelusta. Lomille pääseminen johonkin sählyn junnupeleihin saati joukkueen harjoituksiin on monessa varuskunnassa pelkkää lottoamista eli toiveajattelua. Edes se, että varuskunta on kotipaikkakunnalla, ei aina auta.
Monien A-poikien pitää SM-sarjan pelien ohessa yrittää selviytyä myös lukiosta ja ylioppilaskirjoituksista ja valmistautua korkeakoulujen pääsykokeisiin. Ikäluokan vanhimmat ovat jo yliopistossa opiskelemassa. Valmistautuminen peleihin ei voi olla aivan täydellistä.
Kaikki nämä seikat tuntuvat joukkueiden peleissä jokaisella kaudella, mutta se ei ole selitys mihinkään. Ongelmat koskevat tasaisesti kaikkia joukkueita.
Katselin vanhoja sarjataulukoita ja pelaajatilastoja tätä juttua varten. Nuorten SM-sarjassa on pelannut monenlaisia kavereita. Joistakin on tullut maajoukkuetähtiä, toisista ei.
Yksi kaikkien aikojen kovimpia A-junnujoukkueita lienee ollut SSV kaudella 2000–01: Pasi Laitila, Saku Lehti, Jussi Ojala, Patrik Strömsten, Tom Strömsten, Sami Lehtinen, Kari-Matti Ratsula, Harri Forsten jne.
Pääkallopäällikkö Jussi Ojala oli muuten seuraavana keväänä voittamassa A-nuorten SM-kultaa Erän paidassa yhdessä Timo Mäkysen ja muutaman muun lupaavan nuoren kanssa.
Aika huikea junnujoukkue oli myös Erä kaudella 2004–05 Petteri Bergmanin, Markku Rantalan ja Tomi Rastaan valmennuksessa: Lauri Kapanen, Jussi Kosola, Jani Kukkola, Sami Lehtinen, Henri Lehtonen, Lauri Lehtonen, Jaakko Rissanen jne. Joukkueessa taisi olla kuusi nuorten maailmanmestaria.
Simo Ruuskasen valmentama NST hävisi SM-sarjan ratkaisevan kolmannen finaalin jatkoajan ja rankkarikisan jälkeen IC-Akatemialle 2006. Henri Johansson ja Tommi Merto olivat liian kovia. NST:n 16 pelaajan joukkueesta yhtä vaille kaikki olivat pelanneet tai pelasivat seuraavina vuosina miesten liigassa. Se yksi poikkeus oli Lasse Kurronen, joka on keskittynyt valmennukseen.
Kaikista junnutähdistä ei kuitenkaan tule liigatähtiä, ei edes liigan rivimiehiä. Katselin SM-sarjan pistepörssien kärkinimiä. Joukossa oli tyystin outoja tapauksia, joita piti oikein urakalla muistella.
Vuonna 1999 ja 2000 lohkonsa pistepörssiykkönen oli LoSB:n Anssi Tamminen, 2002 itälohkon pörssihai SSV:n Jukka Tanska, 2003 ja 2004 SC Bluesin Lasse Laine ja 2008 PSS:n Toni Eriksson. Heistä kukaan ei ole tähän päivään mennessä pelannut yhtään miesten liigaottelua. Kevään 2005 länsilohkon tehomies HIFK:n Alex Lowe pelasi samalla kaudella kaksi liigapeliä, sen jälkeen ei yhtään.
Tämä kertoo vain sen, että kaikista tähtijunnuista ei ole tähdiksi liigaan. Toisaalta A-nuorten pistepörssien häntäpään selailu todistaa sen, että erittäin moni A-junnujoukkueiden rivimies on myöhempinä vuosina ollut erittäin arvostettu ja menestynyt pelaaja miesten liigassa.
Aivan loistava juttu, oikeaa tutkivaa urheilujournalismia parhaimmillaan. Kiitos tästä, lisää tätä!
Huikeen hienoa..muuten Loviisalla..A-jun. Kulta 90 luvun lopulla..
Peik Salminen ja Joni Niiranen ynnä muutama muu Loviisan pelimies oli voittamassa tosiaan A-nuorten SM-kultaa kaudella 1997-1998. Valmentajana oli Ray Backman. Silloin pelattiin kymmenen lohkon alueelliset alkusarjat ja sen jälkeen neljän lohkon välikarsinnat ja vasta sen jälkeen kahdeksan joukkueen loppusarja. Pelitapa ei ole verrannollinen syksyllä 1998 aloitettuun kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon, ja siksi aloitin mitali- ja maratontilaston laskemisen vasta syksystä 1998.
Kauden 1997-1998 välikarsintojen ja loppusarjan pistepörssiä ei ole valitettavasti Salibandyn kausikirjassa.
Loviisan a-ikäiset pelaa porvoossa sm-sarjaa, joten Loviisalla ei ole jengiä.
Listaan olisi ollut mukava saada listattua myös ns. suhteelliset pisteet kausittain. Eli nytkin periaatteessa SPV on parhaiten pärjännyt pitkässä kaaressa. Tasaisimmin.
Ottelumäärät ovat vaihdelleet kuten jutussa kerrotaan. Jos kaudella on 22 ottelua niin pisteitä kertyy helposti enemmän kuin monella 14 ottelun kaudella. Yksi tapa vertailla seurojen kovuutta on laskea pisteiden määrä maksimista eli 100 pelissä 200 pistettä = 100,0 ja 100 pelissä 100 pistettä = 50,0 prosenttia maksimista.
Nyt Top Teniin pääsee vuodesta toiseen häntäpäähän jäävä mutta monta vuotta mukana roikkunut Karhut: 187 pistettä 470 mahdollisesta eli vain 39,8 %.
Parhaat prosentit maksimista:
Erä 67,2 %
Gunners 65,0 %
Happee 61,1 %
Oilers 60,8 %
NST 58,3 %
TPS 57,8 %
SPV 56,3 %
Josba 55,0 %
SSV 53,3 %
..niin Tor,tai sitten ne a-ikäiset Porvoolaiset pelaa
liigaa Loviisassa;siksikään Loviisassa ei ole jengiä
mua ei ihmetytä kato bjunnuissa! Toisissa seuroissa kun ei junnut saa kilpailla, vaan vedetään loppuun asti ”nuori-suomi” asenteella ja ihmetellään kun lahjakkaimmat lähtee tai lopettaa ja myös ei niin lahjattomat lopettaa!! Terve kilpailu kun on nyky pullamössöille liikaa… vähän ehkä ohi aiheen mut kuhan tota pelaaja katoa selitän tai siis annan oman arvioni yhdestä syystä…
B-junioriessa kato syntyy pääasiassa siitä, ettei kasvattajaseuralla ole tarjota riittävän korkeatasoisia jatkomahdollisuuksia.
Isoissa seuroissa vedetään C:stä alkaen puhtaasti kilpailullisin perustein.
Vanhemman B:n kohdalla tulee usein eteen päätös joko todella panostaa, tai sitten vain pelailla.
Pikku anekdootti kerrottakoon tuosta ”suuresta loikkauksesta” SSV:n vuoden 2001 mestarijoukkueesta Erään.
SSV:llä oli tosiaan melko kova nippu A-junnuissa, mutta miesten edustusjoukkueeseen ei ollut silloin asiaa junnuilla. Niinpä osa pelaajista päätti vaihtaa pohjoisemmaksi Erän riveihin, jonka edustusjoukkue pelasi silloin divaria. Erään siirtyivät yhtenä nippuna mm. A-junnujen valmentaja Petteri Bergman ja pelaajista mm. Pasi Laitila, Saku Lehti, Jussi Ojala, Tom Strömsten. Sami Lehtinenkin taisi siirtyä seuraavana vuonna perässä.
Kun SSV sai vihiä siirtoaikeista, kutsui Kurre loikkausta suunnittelevan nipun koolle ja kertoi, ettei takaisin ole tulemista, jos pelaajat lähtevät Erään. Ei ollut uhkauksella katetta, sillä aikanaan SSV:hen palasivat Lehti ja Strömsten.
Erä voitti seuraavan kauden A-junnujen mestaruuden jatkoajalla Simon Riihelän tähdittämää HIFK:ta vastaan. Seuraavalla kaudella Erän edustusjoukkue nousi liigaan.
Ei monista tähdistä ole liigaan tähdiksi siksikään, että kiinnostus lajiin loppuu, vaikka rahkeita olisi; myös opiskelut ja siintävä työura ajaa monilla edelle. Kaikki todellakaan eivät halua käyttää kaikkea aikaansa salibandyyn ja työntekoon. Sitten on näitä suuremman lajin valitsijoita, kuten Jori Lehterä.
Moni junnuna pelkästään laatupelaaja-kategoriassa ollut pelaaja on intohimolla ja työnteolla noussut liigassa lopulta huippupelaajaksi.
No, Arponen varmasti tietää tämän kaiken, mutta tuo lause pisti hieman silmään moniselitteisyydessään.
Näinkin on Jorma, ja sitten on niitäkin jotka ovat saaneet sitä pientä hehkutusta maistaa pelaamisestaan ja jo kesällä huomaa noustessaan liiga tai divari jengiin, että osaaminen ei olekaan vielä niin kovaa luokkaa että paikka pelaavassa kokoonpanossa olisi varmaa, ja töitä olisi tehtävä entistä enemmmän paikasta auringossa. Lisäksi huomaa ettei olekaan joukkueen sisäisessä hierargiassa ja ravintoketjussa siellä yläpäässä. On vaan niin paljon mukavampaa siirtyä aladivareihin tai harrastesarjoihin laittamaan palloa maaliin pari kolme kertaa matsissa ja esittää vähintään kerran pelissä joku 360·spinni. Mutta jokaiselle jotakin. Hyvä vaan jos liikunta harrastus jatkuu ja joku on tullut sieltä vielä liigaan tai divariin muutaman vuoden kuluttua vähän kypsempänä.
Mainio juttu, mutta näin jyväskyläläisenä meinaa vähän hiertää, ettei Happeen mestarijoukkueista yhtäkään noteerata jutussa, jossa mainitaan kaikkien aikojen kovimpia junnujoukkueita. Esimerkiksi 2008-09-kauden joukkueesta löytyi nykyisistä liigapelureista Paul ja Panu Kotilainen, Tikka, Heikkinen, Pylsy, Kaasalainen, Turunen, Kääriäinen, Hakonen ja Haapamamäki joiden lisäksi pari vuotta liigaympyröissä pyörineistä kavereista ainakin Purasen, Aallon, Elomaan ja Moilasen luulisi olevan junnusarjoja seuranneille tuttuja nimiä. Tuohon päälle, kun lyödään vielä reilu kentällinen vähintäänkin A:n SM-sarjaan hyviä pelaajia niin vaikea on kyllä uskoa edes noiden 2000-01 SSV:n tai 2004-05 Erän olevan tuota joukkuetta kovempia.
Eihän näillä kavereilla tietenkään vielä yhtä pitkiä meriittilistoja ole kuin noilla SSV:n ja Erän joukkueiden tähdillä, mutta esim. viiden vuoden päästä tuskin ihan hirveästi jäävät jälkeen silläkään saralla.
Entisen SSV:n huippujunnu Sasu Heinon anekdoottiin lisäyksenä:
Riihelän ja Koskelaisen HIFK meni finaaliin häpeällisen välieräformaatin kautta: HIFK vs. Oilers 5-5 Rusalla ja 70 minuutin vääntäminen Tapiolassa 0-0, jonka jälkeen Ilanderin ja Koskelaisen rankkareilla finaalipaikka. Oilers oli edellisenä vuonna tippunut Gunnersille saman systeemin kautta; 1. ottelu 3-7, toinen ottelu 3-0, ja toisen ottelun jatkoajalla Vänttisen maalilla Gunners finaaliin.
En tiedä toista tehokkaalla peliajalla pelattua ottelua, joka olisi päättynyt maaleitta koko lajin historiassa Suomessa. En usko, että kukaan muukaan! Aika tajuton juttu, kun huomioi minkä tason yksilöitä molemmissa joukkueissa pelasi. Riihelä osui kerran ylärimaan, lähemmäksi maalia ei matsissa päästy.
Tuo liiton kahden ottelun systeemi lienee yksi hirvittävimmistä, mitä on missään lajissa nähty?
on se hirveä systeemi, jossain typerässä championsliigassa vaan tälläisiä
Masen juttuun lisätäkseni todettakoon, että finaalitkin vedettiin tällä älyvapaalla systeemillä. Mainittakoon hirveäälle, että CL:ssä käytetään maalieroa, tuossa systeemissä ei.
Erä vei HIFK:ä Pasilassa kuin mätää kukkoa, varmaan jotain 6-1. Ratkaisevassa finaalissa M3:ssa (vaimikäsenytoli) HIFK voitti varsinaisen peliajan maalilla, minkä takia pelattiin jatkoaika.
Peli oli muuten melko huikea. Erän ykköskenttä (Strömsten-Laitila-Nyman; Lehti-Heino) hörppäsi ensimmäisessä viidessä vaihdossa neljä omiin ja päätyi toviksi täkkiin. Erä kuitenkin nousi tuosta 4-0-takaa-ajoasemasta lopulta tasoihin (5-5 tai jotain), mutta lopussa (muistaakseni) Kari Koskelainen kävi upottamassa rankkarin.
Jatkoaika oli silkkaa HIFK:n pyöritystä, mutta lopulta Erä vei voiton vastaiskulla, kun Pasi Laitila niittasi pallon rysään.
Hoitaako Liigaseurat jääkiekossa junnitoimintaansa kunnolla? Mielestäni ei, koska Nuorten SM-Liigasta ei voinut pudota, ellet ollut Mestis-joukkueen junnujoukkue. SM-Liigan junnut saivat vetää kautensa läpi Nuorten SM-Liigassa vaikka ilman yhtään voittoa, ilman pelkoa putoamisesta. Ja edelleen sama systeemi jatkuu. Tässä vähän eroa muuhun maailmaan.
Kommenttia illan kuluksi: Yleensä (ja onneksi) nuorilla on elämässään muitakin tärkeitä asioita kuin urheilu. Opiskelut ja armeija jo mainittiinkin, mutta perhekuvioista kukaan ei hiisku halaistua sanaa. Tyttö- ja poikystäväkuviot ovat kuitenkin mielessä ja hyvä niin, muuten ei jatku säbäsukukaan! Jos ja kun kilpaurheilu näyttäytyy b-junnuikäiselle ainoana mahdollisuutena, mutta juniori ei koe kovaa kilpailuhenkisyyttä omaksi ”lajikseen” voi karsiutuminen muuhun harrastukseen tulla helpommin vastaan. Kukaan ei myöskaan puhu siitä, että laji maksaa ja nuorilla tiettävästi on muitakin rahareikiä kuin säbämaksut, vai väitättekö, että huippusäbäilijä käyttää kaikki ”viikkorahansa” vain säbään?
Lammin juniorit pelaavat yhteistyöseurassa Kosken Dynamo (Hämeenkoskelta). Se on n.170 juniorin seura jossa vanhin juniorijoukkue on B-juniorit. Lammin ja Kosken Dynamon A-junnujen puutetta ei tarvitse ihmetellä. Lammi ja Hämeenkoski ovat pieniä paikkakuntia joissa ei lukion lisäksi ole muita opiskelumahdollisuuksia. Kun pelaajat lähtevät opiskelemaan niin joukkueet hajoavat juuri ennen A-junnuikää.
”Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.”
(Räty analysoi nuorta keihäslupausta IS 4.8.2007)
”Kritiikkiä ansaitsee nykyisistä liigaseuroista ainakin Nokian Krp, joka ei ole vielä koskaan saanut joukkuetta nuorten SM-sarjaan”
Senverran tuota lausetta täytyy jutun kirjoittajalle kommentoida, että varsinainen junioritoimintahan KrP:ssä alkoi oikeastaan vasta kaudella 2011-2012 jolloin suurin osa Nokian Palloseura NoPs:in juniorijoukkueista yhdistettiin KrP:n alle.
Parissa kaudessa seura on siis saanut nostettua A-juniorijoukkueen divaritasolle, sekä B-junnut SM-sarjaan. Myös viimekaudella C1 pelasi SM-sarjaa.
Tämä siis pirkanmaalla, jossa pelaajista kilpailee muutama muukin liigaseura.