Jääkiekossa nuorten SM-liigassa pelaavat kaikkien miesten liigaseurojen joukkueet sekä lisäksi kaksi Mestiksen seuraa. Olisiko salibandyssäkin liigaseurat ”pakotettava” hoitamaan junnukasvatus kunnolla ja tehokkaasti?
Salibandyn nuorten SM-sarjassa on 12 seurajoukkuetta. Niistä 11 on liigaseuroista ja yksi, Porvoon Salibandyseura, divarista. Miesten salibandyliigan 14 seurasta A-nuorten ykkösdivisioonassa pelaavat Josba ja Nokian Krp. Loviisan A-nuorista en tiedä, seuran tämän syksyn nettisivuilla A-nuorista ei ole mainintaa.
Huolestuttavampi tilanne on miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla divarissa. Sieltä siis vain PSS saa A-junnuporukan SM-sarjaan. Sen sijaan Blue Foxilla, Lammin Salibandyllä, Rauman SalBalla, SB Vaasalla, SBS Wirmolla ja ÅIF:llä ei taida olla A-junnujoukkuetta ollenkaan. Kuopion Welhojen nuoret pelaavat ymmärrykseni mukaan Kuopion Akatemian nimellä kakkosdivarissa.
Pikkujunnujen joukkueita on kaikilla divarin ja useimmilla kakkosdivarinkin seuroilla, mutta viimeistään B-junnuiässä alkaa kato. Amatöörilajissa tämä on jotenkin ymmärrettävää, mutta samalla se vahvistaa salibandyn amatööriurheilun leimaa. Seurat saavat jalkeille joukkueita miesten korkeimmillekin sarjatasoille, mutta junioritoimintaan ei osata/haluta/pystytä panostamaan kunnolla.
Suunnilleen nykymuotoista nuorten SM-sarjaa on pelattu syksystä 1998 lähtien. Pelikausia on takana 15. Kevääseen 2010 asti SM-sarja pelattiin kahdessa lohkossa, joiden parhaat jatkoivat pudotuspeleissä. Syksystä 2010 alkaen on pelattu yhdessä valtakunnallisessa lohkossa.
Ensimmäisinä vuosina runkosarjassa kertyi vain 14 ottelua. Pohjanoteeraus oli itälohko kaudella 2005–06. SC Blues luopui sarjasta juuri ennen kauden avausta, ja joukkueille kertyi runkosarjassa naurettavat 12 ottelua. Kaudesta 2006–07 lähtien pelien määrä on ollut 21–22. Se on asiallinen määrä.
Nuorten SM-sarjassa ovat kärkipäähän päässeet suunnilleen samat seurat kuin miesten liigassakin.
Oilers ja NST ovat pelanneet yhtä vaille jokaisella kaudella, Erä ja Karhut ovat olleet poissa kahdelta kaudelta.
Erä, Oilers, Happee, SSV, Josba, Gunners ja SPV ovat menestyneet myös miehissä. Listaan on syytä lisätä myös Classic, joka Classic-nimellä on pelannut vain neljä kautta nuorten SM-sarjassa, mutta yhteistyössä Ilveksen kanssa IC-Akatemian nimellä viisi kautta ja saavuttanut kaikenvärisiä mitaleja.
A-junnumenestyjistä NST, TPS ja Karhut eivät ole toistaiseksi selvinneet miesten sarjassa aivan kärkeen. Ainakin NST:n osalta yksi selitys on se, että erittäin suuri osa A-junnumenestyjistä on seuraavina vuosina siirtynyt opiskelujen tai työn perässä muille paikkakunnille ja muihin liigaseuroihin.
Kritiikkiä ansaitsee nykyisistä liigaseuroista ainakin Nokian Krp, joka ei ole vielä koskaan saanut joukkuetta nuorten SM-sarjaan. Siellä on sentään vuosien varrella pelannut 43 seuraa, joista 16 on saanut jonkin värisen mitalinkin.
A-nuorten SM-sarjan mitalitaulukko (kulta, hopea, pronssi):
5+0+2=7 Happee
3+1+1=5 Erä
1+3+0=4 HIFK
1+0+3=4 Oilers
0+2+2=4 TPS
1+2+0=3 NST
1+1+1=3 IC_Akatemia
1+0+2=3 SSV
1+1+0=2 Josba
1+1+0=2 HNMKY
0+1+1=2 OLS
0+2+0=2 Gunners
0+1+0=1 SPV
0+0+1=1 Loviisa
0+0+1=1 Classic
0+0+1=1 SC Blues
Tämän kauden SM-sarja käynnistyy tiistaina 24. syyskuuta. Viime keväänä finaalissa Erä voitti OLS:n ja pronssiottelussa Happee NST:n. Erä on vahva tälläkin kaudella, elleivät nuorten ja liigan pudotuspelit satu maaliskuussa samoille illoille.
Nuorten SM-kultaa ei välttämättä voita kauden paras A-junnuikäinen joukkue. Tästä mielipiteestä voidaan toki keskustella, mutta kaikki tietävät kyllä syyn. Suurin este monelle A-junnuporukalle on seuran edustusjoukkue liigassa. Se tarvitsee peleihin parhaat A-nuoret. Saman päivän peleissä edustus ajaa aina ohi, se on täysin selvä asia.
Olen nähnyt takavuosina A-nuorten pudotuspelin, jossa kotijoukkueen kahdeksan parasta pelaajaa istui katsomossa, koska seuraavana päivänä oli tärkeä miesten liigan peli. Siinä ei selitteleminen auta. Vastaavia kokemuksia on varmaan monista seuroista.
A-nuorten ikäluokkaa pelaavien on myös samaan aikaan suoritettava varusmiespalvelusta. Lomille pääseminen johonkin sählyn junnupeleihin saati joukkueen harjoituksiin on monessa varuskunnassa pelkkää lottoamista eli toiveajattelua. Edes se, että varuskunta on kotipaikkakunnalla, ei aina auta.
Monien A-poikien pitää SM-sarjan pelien ohessa yrittää selviytyä myös lukiosta ja ylioppilaskirjoituksista ja valmistautua korkeakoulujen pääsykokeisiin. Ikäluokan vanhimmat ovat jo yliopistossa opiskelemassa. Valmistautuminen peleihin ei voi olla aivan täydellistä.
Kaikki nämä seikat tuntuvat joukkueiden peleissä jokaisella kaudella, mutta se ei ole selitys mihinkään. Ongelmat koskevat tasaisesti kaikkia joukkueita.
Katselin vanhoja sarjataulukoita ja pelaajatilastoja tätä juttua varten. Nuorten SM-sarjassa on pelannut monenlaisia kavereita. Joistakin on tullut maajoukkuetähtiä, toisista ei.
Yksi kaikkien aikojen kovimpia A-junnujoukkueita lienee ollut SSV kaudella 2000–01: Pasi Laitila, Saku Lehti, Jussi Ojala, Patrik Strömsten, Tom Strömsten, Sami Lehtinen, Kari-Matti Ratsula, Harri Forsten jne.
Pääkallopäällikkö Jussi Ojala oli muuten seuraavana keväänä voittamassa A-nuorten SM-kultaa Erän paidassa yhdessä Timo Mäkysen ja muutaman muun lupaavan nuoren kanssa.
Aika huikea junnujoukkue oli myös Erä kaudella 2004–05 Petteri Bergmanin, Markku Rantalan ja Tomi Rastaan valmennuksessa: Lauri Kapanen, Jussi Kosola, Jani Kukkola, Sami Lehtinen, Henri Lehtonen, Lauri Lehtonen, Jaakko Rissanen jne. Joukkueessa taisi olla kuusi nuorten maailmanmestaria.
Simo Ruuskasen valmentama NST hävisi SM-sarjan ratkaisevan kolmannen finaalin jatkoajan ja rankkarikisan jälkeen IC-Akatemialle 2006. Henri Johansson ja Tommi Merto olivat liian kovia. NST:n 16 pelaajan joukkueesta yhtä vaille kaikki olivat pelanneet tai pelasivat seuraavina vuosina miesten liigassa. Se yksi poikkeus oli Lasse Kurronen, joka on keskittynyt valmennukseen.
Kaikista junnutähdistä ei kuitenkaan tule liigatähtiä, ei edes liigan rivimiehiä. Katselin SM-sarjan pistepörssien kärkinimiä. Joukossa oli tyystin outoja tapauksia, joita piti oikein urakalla muistella.
Vuonna 1999 ja 2000 lohkonsa pistepörssiykkönen oli LoSB:n Anssi Tamminen, 2002 itälohkon pörssihai SSV:n Jukka Tanska, 2003 ja 2004 SC Bluesin Lasse Laine ja 2008 PSS:n Toni Eriksson. Heistä kukaan ei ole tähän päivään mennessä pelannut yhtään miesten liigaottelua. Kevään 2005 länsilohkon tehomies HIFK:n Alex Lowe pelasi samalla kaudella kaksi liigapeliä, sen jälkeen ei yhtään.
Tämä kertoo vain sen, että kaikista tähtijunnuista ei ole tähdiksi liigaan. Toisaalta A-nuorten pistepörssien häntäpään selailu todistaa sen, että erittäin moni A-junnujoukkueiden rivimies on myöhempinä vuosina ollut erittäin arvostettu ja menestynyt pelaaja miesten liigassa.