Pääkallo.fi uutisoi aiemmin tänään Pirkanmaalla sattuneesta erotuomariin kohdistuneesta väkivallanteosta. Valtettavasti tapaus ei ole ainoa laatuaan. TaSe Ry:n (Tampereen Salibandyerotuomarikerho) puheenjohtaja Henrik Joki kommentoi Pääkallo.fi:n haastattelussa muun muassa kyseistä tapausta ja ylipäätänsä erotuomarien koskemattomuutta.
Henrik Joki, minkälaiset olivat mietteet, kun kuulit maalivahdin lyöneen kypärällä erotuomaria?
– Sanotaan nyt, että aika uskomattomalta kuulosti. Mietin, että kannattaako sitä pelata salibandya, jos päreet eivät kestä tuon vertaa? Ei tämä kuitenkaan vapaaottelua ole.
– Myöhemmin tuli mieleen, että mitenkähän tässäkin olisi käynyt, jos olisi ollut vain yksi tuomari? Meillä on ehdoton sääntö siitä, että pidetään kaksi tuomaria peleissä. Se on hyvä tuomareiden oikeusturvan kannalta.
Mikä on yleinen tilanne esimerkiksi Tasen näkövinkkelistä? Onko tuomareita kohtaan havaittavissa erityisiä antipatioita ja väkivaltaista käytöstä?
– Sanallista solvaustahan kuulee aina pelaajiston, valmennuksen ja tietysti yleisönkin puolelta. Maailmalta yleisesti on nähtävissä viitteitä väkivallanteoista tuomareita kohtaan. Esimerkiksi jalkapallossa yksi tuomari jopa tapettiin.
– Ei tämä ensimmäinen väkivallanteko ollut ja koko ajan tuntuu menevän ronskimmaksi. Näille jutuille pitää saada kunnon näkyvyyttä. Rangaistusten tulee olla kovia. Vuosi pelikieltoa liian lyhyt rangaistus tässä kyseisessä tapauksessa.
Kuinka usein erotuomari kohtaa suoranaista väkivaltaa kentällä?
– Tapaukset on yhden käden sormilla laskettavissa ainakin Pirkanmaan alueella. Se on tuomareistakin kiinni. Luonteesta. Tämähän oli erittäin selvä tilanne, mutta sellaisia pieniä tuuppaamisia tulee ajoittain, mutta ne päästetään herkästi läpi sormien.
Olet itsekin erotuomari. Tarvitseeko tuomareiden pelätä?
– Sekin lähtee luonteesta. Osa on tietysti rohkeampia kuin toiset. Välillä saa varoa ja ihan jokaiseen tilanteeseen ei uskalla tai kannata mennä väliin. Onneksi varsinaisia nyrkkitappeluita ei ole tullut ja niissä on ollut ohjeena, ettei mennä sekaan, ettei mitään pahempaa satu. Tuomari kuitenkin päättää viime kädessä itse kuinka toimii.
Minkälaisia keinoja näet hallita tällaisia väkivaltaisia tapauksia? Kentällä ja sen ulkopuolella?`
– Kaikki lähtee pitkälti valmentajista. Alasarjoissahan niitä harvemmin on. Jonkun pitäisi kuitenkin aina pystyä rauhoittelemaan ja pitämään homman kasassa, vaikkei sitten valmentajaa olisikaan.
– Jollain tapaa on kyllä huono, ettei tällaisia tapauksia yleensä tuoda kovin herkästi julki. Helposti kuumeneva ei tajua, että näinkin voi käydä. Seuraamuksia on vaikea ymmärtää kun varsinaisia ennakkotapauksia ei ole. Ylilyöntejä näkyy vähemmän esimerkiksi vanhemmissa junioreissa, koska ymmärretään myös se, että tällainen on joukkueelta pois.
Mitä mieltä olet pelikielloista ja niiden pituuksista?
– Omien jäsenten puoltahan tässä täytyy pitää. Vuosi oli mielestäni esimerkkitapauksessa erittäin minimaalinen rangaistus. Kaverihan ei saa nyt pelata virallisesti, mutta harjoitusotteluissa kyllä. Sama tuomari ei varmasti lähde viheltämään näitä pelejä.
Tuomareiden koskemattomuus puhutti edellisen kerran vajaat kaksi vuotta sitten Tuomas Savukosken tapauksessa. Onko tilanne parantunut tämän jälkeen tuomareiden näkökulmasta?
– En voi väittää, että tuntisin sen jutun taustoja täydellisesti, mutta ainakin käsittelyiden suhteen on nähtävissä valoa tunnelin päässä. Aina on kuitenkin kyse siitä, kuka uskaltaa tehdä päätöksen rangaistuksen riittävän pituuden suhteen?
– Ennakkotapausten rangaistusten pitäisi olla mielestäni kovia. Nyt voi olla niin, että kaveri saa törkeästäkin tempusta vain parin ottelun kakun ja joukkue 100 euroa sakkoa. Tässä tietysti auttaisi, jos alasarjojen pelejä kuvattaisiin, kuten ylemmillä tasoilla. Silloin pystyttäisiin vertailemaan eri tapauksia monelta kantilta.