Suomi nöyryytti salibandyn mahtimaata Ruotsia vuoden 2010 miesten MM-finaalissa Helsinki Areenalla 6-2. Finaalin jälkeen tunnelma oli suomalaisessa salibandy-yhteisössä katossa. Ruotsista oli otettu vahva niskalenkki.
Lähes kolme vuotta Helsingin finaalin jälkeen tunnelmat ovat huomattavasti apeammat. Sittemmin suomalainen miesjoukkue on voittanut ruotsalaisen joukkueen virallisessa ottelussa vain kolmesti. SSV kaatoi Storvretan 8-3 Champions Cupin välierässä 7.10.2011. Vajaa kuukautta myöhemmin (5.11.) Suomi voitti Ruotsin Brnon EuroFloorball Tourin turnauksessa 7-6. Miehet nappasivat rakkaiden naapurien päänahan myös helmikuun 2012 Finkampenissa Joensuun pakkasissa. Lukemat olivat silloin 5-4. Kahden viime Champions Cupin kohtaamisissa SPV ja Classic ovat hävinneet ottelunsa ruotsalaisille.
Pahin nöyryytys oli tietenkin viime vuoden MM-kisojen finaali, jossa kaksinkertaisilla hallitsevilla mestareilla pyyhittiin lattiaa oikein kunnolla: 0-9 ajassa 31.31, lopputulos 5-11.
Mikä on muuttunut? Nostan julkiseen keskusteluun yhden seikan. Ruotsin uudet, nuoret pelaajat ovat mestareita pelaamaan liikkeestä liikkeeseen.
Give and Go
Vielä vuoden 2010 MM-finaalissa ruotsalaisille oli tyypillistä pelata huomattavasti seisovampaa hyökkäyspeliä kuin nykyään. Silloin tavanomainen ruotsalaisten hyökkäys oli sellainen, jossa pallo kiersi (lähes) seisovalta pelaajalta toiselle. Usein syöttö otettiin vielä haltuun ennen kuin se jatkettiin eteenpäin laukauksella tai syötöllä. Useimmiten nähty tilanne oli seuraava. Puolustajat pallottelivat keskialueella. He pyrkivät toimittamaan pallon maalin lähelle hyökkääjälle, joka haki laukausta.
Nykyään tilanne on aivan toinen – ainakin silloin kun kentällä on ruotsalaisten uusien sukupolvien pelaajia. Pallollinen on nopeassa liikkeessä. Palloton, jolle peliväline syötetään, on myös melkoisessa vauhdissa. Tällä tavalla muodostetaan syöttö- ja/tai kuljetusketjuja, joissa pallo liikkuu kentällä nopeasti. Pelaajat kykenevät nopeisiin, hyviin syöttöihin ja laukauksiin lujassa vauhdissa ja pienessä tilassa.
Tämä ei aina tapahdu viisikkopelinä. Mutta jos esimerkiksi Falunin ykkösketju pistää liikkuen pallon nopeasti liikkeeseen, pelinopeus kiihtyy hetkellisesti hurjaksi.
Jopa kokenut Storvreta hyökkäsi liikkuen SPV:tä vastaan viime vuoden Champions Cupin välierässä, joka päättyi upsalalaisille 8-9. Storvreta purki Peliveljien koko kentän prässin laitaa pitkin nopealla, pitkällä pystysyötöllä, jonka jälkeen pallo jatkettiin mahdollisimman nopeasti maalipaikkaan.
On syytä kuitenkin korostaa, että ruotsalaiset eivät hyökkää jatkuvasti nopeasti. He osaavat myös pelin rytmittämisen erinomaisesti. Välillä voidaan pelata hyvinkin hidas hyökkäys keskialueella, jolloin vain pidetään pallo omilla. Mutta kun paikka aukeaa, kentällä alkaa todellakin tapahtua, ja nopeasti. Keinona on give and go: pelaaminen liikkeestä liikkeeseen.
Pystypaini ei enää toimi
Puolustavan joukkueen näkökulmasta muutos seisovasta rytmitettyyn give and go -hyökkäämiseen on merkittävä. Ennen ruotsalaisten hyökkäyspeli saatiin tukehdutettua aggressiivisella oman alueen puolustamisella, jossa vastustajat otettiin iholta lähes miesvartioinnilla. Kun kansainvälisissä peleissä tuomarilinja on usein hyvin salliva, pystypainipuolustus oli toimiva lääke ruotsalaisia vastaan. Tämä oli yksi Petteri Nykyn ajan taktisista oivalluksista.
Enää pystypaini ei kuitenkaan toimi, koska sekä pallollinen että syötettävä pelaaja yleensä liikkuvat. Nyt pitäisi keksiä jotain muuta. Ratkaisu ei voi kuitenkaan olla Champions Cupin finaalissa nähty SPV:n matalahko, peittävä ”mökki”.
Ilmiselvää on kuitenkin kaksi asiaa. Ratkaisun voivat viedä käytäntöön kentällä vain pelaajat, jotka kykenevät puolustamaan ja kamppailemaan liikkeessä. Toiseksi suomalaisten joukkueiden ainut oikea tie hyökkäyspelissä on liikkeestä liikkeeseen pelaaminen, ei SPV:n ja Classicin Champions Cupin semifinaalissa esittämä seisominen. Ruotsalaisten puolustusta ei muuten murreta.
Useasti lukenut näitä tarinoita, niin nyt pakko jo kysyä. Teksteissäsi usein tapoja, jotka ns tehty väärin tai ei voi tehdä enää jatkossa näin. Miten esim Suomen olisi pitänyt karvata MM finaalissa? Tai miten SPV:n olisi pitänyt karvata Champions Cup finaalissa? Molemmista olen ymmärtänyt, että jälkikäteen todettuna väärin tai huono tapa. Suomi pelasi korkealla karvauksella ja pyrki liikkuvaan peliin, tällöin Ruotsi puhkoi SPV tyylisesti nopeilla hyökkäyksillä Suomen joukkueen täysin. Kuten myös valmentaja Vaara totesi. Matalampi vaihtoehto mitä Classic ja SPV käytti ruotsalaisia vastaan on myös mielestäsi väärä vaihtoehto. Tottakai voitot ratkaisee ja kummallakaan tavalla voittoa ei tullut, mutta voiko olla että ruotsalaiset on tällä hetkellä edellä ja pelitavat olisivatkin olleet maksimaalisen oikeat?
Voitaisiinko jotenkin ajatella että pelaajien ja valmentajien ”ukkoontuminen” jotenkin vaikuttaisi asiaan?? Sekä maajoukkuetasolla ”sivuutetut” ikäryhmät vm 85-89. Suomalaisessa urheilussa perisynti on raahata määrättyjä henkilöitä mukana ”eläkeikään” asti. Se on jo nähty mitä tapahtuu kun 70-luvulla syntynyt suomalainen ja 89 syntynyt ruotsalainen kohtaa. Kyllä kokemus kantaa vielä SM sarjassa mutta maajoukkuetasolla pitäisi hiukan nuorentaa. Vanhat valmetajat eivät osaa/halua käsitellä junnuja, liikaa vaivaa. Suomen säbässa maajoukkuetasolla tapahtuu muutamassa vuodessa raju sukupolvenleikkaus, toivottavasti myös valmennuksessa. Kyllä pojat pelata osaa, pitää vaan antaa mahdollisuus. Nykyään pelit ”liian” taktisia, rajoittaa hiukan pelaajien luovuutta. jne. jne. Näin alkajaisiksi. Ccssä yritettiin tappaa vauhti mutta vastaiskunopeus ei riittänyt vaikka SPVn olisi kyllä pitänyt, mutta ei.
Ruotsin EFT-ryhmässä muuten 1(!) tulokas, muuten käytännössä samat naamat.
Miksei peittävä mökki voi olla vastaus? SPV oli melkoisen lähellä voittoa jo nyt ja jos sen oma vastaiskupeli olisi toiminut normaalisti sekä pallollinen peli olisi ollut hieman huolellisempaa ja parempaa, niin joukkue olisi voittanut CC:n.
eiköhän tossa ollu Falunilla muutama vaihde vielä jäljellä kiristää, jos ois ollu isompi hätä. SPV vain pääsi kuin varkain noin lähelle, ei todellakaan hyvän pelin myötä vaan helppojen ja outojen maalien takia. toki ero maaleissa mitattuna oli pieni, mutta olihan SPV enempi purjeessa kuin mitä lukemat kertoivat. ei ainakaan pitkässä sarjassa sen paremmin toimisi tuo taktiikka.
Kyllähän Suomi pelaa hieman parempaa viisikko peliä kuin Ruotsi mutta Se ei riitä kun yksilöiden erot ovat tuota luokkaa.
Ei vielä NBA pelaajia urheilullisessa mielessä mutta ehkäpä jonain päivänä.
Olisi hyvä jos Hakkarainen voisi kertoa miten pitää pelata, kuin vain poimia epäkohtia. Eikös se sanonta mene niin, että älä arvostele jos sinulla ei ole esittää kuinka asia parannetaan. Vai eikö Hakkarainen uskalla laittaa omaa arvoaan peliin kertomalla mielipiteen miten tulee pelata. Jotenkin voisin ajatella, että oma urani työpaikalla tulisi aika nopeasti päätökseen jos vaan kerron miten ei pitä tehdä ja miten hyvä naapuri on, mutta en anna yhtään konkreettista esitystä ongelman selvittämiseksi.
Lisäksi, kaikilla bloggaajilla täällä Pääkallossa tuntuu olevan vanhankantainen helmasynti, että ei osallistuta kirjoituksesta poikivaan keskusteluun. Kerralla kortit pöytään ja se oli siinä. Internet toisin kuin vaikkapa painettumedia on interaktiivinen, joka mahdollistaa kaksisuuntainen vuorovaikutuksen.
Harjoitellaanko Ruotsissa eri tavalla? Onko pelinopeus suoraa seurausta perustaidoista? Urheilullisuus ja mentaalinen puoli myös edellä meitä?
Kertokaapa joku Ruotsissa pelannut kokemuksistanne.
Suomessa ei oteta tosissaan, treenit 90% teholla….
En ala asiasta enempää avautumaan, mutta siinä Hakkarainen on oikeassa että sekä cc 2013 finaali että mm 2012 finaali olisivat olleet toisenlaisilla pelitapa / peluutusvalinnoilla voitettavissa.
Ruotsissa yksilöt taitavempia, sekä joukkueet pystyvät paljon liikkuvampaan pallolliseen peliin. Jätkät syöttelee vauhdista ykkösellä lavoille ja ilmasta pelaaminen onnistuu ilman minkäänlaista vaivaa. Nyt kun ruotsalaiset on ainakin samalla tasolla fysiikassa niin suomalaiset saavat kyytiä. Suomella vaan ei ole yhtä taitavia pallollisa puolustajia(esim. Östholm), yhtä taitavia maalintekijöitä(e. Nilsson) tai yhtä hyviä pelinrakentajia(e. Rudd) kuin Ruotsilla.
Hakkaraiselta on huudeltu ratkaisuja, itse kyllä bongasin rivien välistä itselleni oleelliset asiat:
AJATUKSIA PELIN KEHITTÄMISESTÄ
a) Seisovin jaloin pitäisi olla vain aloituksissa (kannanotto)
b) Pallollisen ja pallottoman pelaajan kova liike (kunto / fysiikka)
c) Pallon pelaaminen tyhjiin tiloihin (voiko tyhjää tilaa puolustaa?) (peliäly)
c) Suorituksen laadun ja suoritusvarmuuden lisääminen kovassa liikkeessä (taitotaso)
d) Pelin rytmitys: mennään kun on paikka, muuten pallokontrollin säilyttäminen (vältetään coast-to-coast juoksukilpailua. Pallo on vallan väline: kenellä pallo on, se peliä hallitsee (one ball rule them all).
e) Tarvittava määrä fysiikkaa, mutta fyysinen pelaaminen ei ole nopeassa pelissä tärkein elementti: pallottoman pelaajan fyysinen pelaaminen usein tulkitaan estämiseksi, eikö)
Eli itse sain nämä irti tekstistä. Alexander Galante Carlström (s.30.1.1989, pituus 171cm, paino 72kg) on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että nopea ja teknisesti taitava pelaaja on vaarallinen kentällä, vaikka ei mikään järkäle olekaan. D- ja C-ikäisten tyttöjen puolella Ruotsissa ollaan menossa samaan suuntaan (henkilökohtainen taitotaso, pelinopeus) kun juttelee valmentajien kanssa, eli ajatus on levinnyt seurasta riippuen jo junioripuolellekin. Meillä tyttöpuolella vielä useat seurat/joukkueet huutavat fyysisen pelaamisen perään, ehkä ukoissakin? 😉
Se, olisiko Falun ollut otettavissa jollain muulla pelitavalla… jaa-a… jokainen varmaan pelaa omilla vahvuuksillaan. Kun pilli viheltää niin taululla on 0-0 ja kaikki on aina mahdollista. Uskon, että SPV teki sen mitä pystyi, mutta tällä kertaa Falun oli vahvempi. Jäi tuntuma, että Falun olisi kymmenen ottelun sarjasta vahvempi noin 6-7 kertaa ja 3-4 kertaa peli voisi kääntyä SPV:lle. Miten nämä suhdeluvut sitten kiepautetaan toisinpäin, onkin valmentajien ja pelaajien työnäyte 🙂
Rahaa pöytään ja pari ruotsalaista huippua pelaamaan Suomeen. Niin kai ne salaisuudet nopeiten selviävät.
Nopeampaa, taitotasolta ja ratkaisuvoimalta parempaa joukkuetta vastaan ei voi lähteä juoksukilpailuun. Ruotsalaiset joukkueet tulevat dominoimaan niin kauan, kun taitotaso on noin paljon suomalaisia edellä.
Huomioitavaa Falunin pelissä oli, että puolustajat ovat henkilökohtaisella taitotasolla huomattavasti suomalaisia kollegoja edellä.
Lääkkeet Falunin ja Ruotsin salibandyn kiinniottamiseksi pitkällä aikavälillä:
1. Henkilökohtaisen taitotason nosto, varsinkin puolustajilla -> koko viisikko pystyy pelaamaan täysin pallollista ja liikkuvaa peliä, puolustavat puolustajat historiaa maailman huipulla
Yksittäisen ottelun voi voittaa puolustamalla (aluetta), ylivoimalla ja paremmalla maalivahtipelillä -> Juuri näillä eväillä SPV yritti. Täysin oikea valinta.
Peliä peliä peliä, se on se mikä kehittää nuoria.
Jinin listan kohtiin b ja e: ei se fysiikka tarkoita pystypaini-kuntoa ja lihasmassaa. voi jaloissa olla voimaa vaikkei reidet oliskaan kamalan paksut. suhteellista voimaa säbän pelaaja tartteekin, se on käytännössä sama kuin olla nopea. Jotkut tietty ovat luonnostaan nopeampia kuin toinen on treenaamalla useamman vuoden… ja joillain lahjat riittää säbään vaikkei fysiikka ja kunto ois kuin ok tasolla.
Ja liikettä voi olla paljon matsin aikana maratoonarin kunnolla, mutta ei silti pysy lyhyillä matkoilla Usain Boltin perässä 😉
Hyvä, että joku kommentoi näkyviä virheitä. Toki juuri näin, että pitäisi myös esittää parannus ehdotuksia.
Champions cupin pelejä paikan päällä seurattuani, heitän pari ajatusta:1. Liikkeestä liikkeeseen pelaaminen. MYÖS puolustuksessa. Kun puolustetaan niin kolmosroolissa ehkäise ensin tärkein, eli maalin teko kaikella energialla. Nelosroolissa ehkäise pääsy tärkeimpään/vaarillisimpaan asemaan=maalin teko. Eli liiku ja reagoi oikeisiin pelaajiin. 2. Hyökkäys pelissä kakkosroolin korostus. Pallollisen tukeminen tärkeää, mutta pallottomana tilan tekeminen ja erityisesti kahden syötön päähän vaarallisen tilanteen pelaaminen kokonaisvaltaisella liikkeellä.
Fysiikka tulee korostumaan entistä enemmän ja siihen liittyy oikeanlainen voima, elastisuus,kestävyys ja erityisesti palautumiskyky.
Mun mielestä yksi suuri syy, ainakin omassa seurassa on, että junnut ei saa kilpailla! Maalinteko taitoa ei arvosteta samalla tavalla kuin joukkueen eteen raatamista. Toki junnut on junnuja, mutta ei ne niin tyhmiä ole etteikö tajuisivat mistä tässä lajissa on kyse, se voittaa joka tekee enemmän maaleja.
Mitä tulee faluniin, niin taasen Rudd on sitten ihan eri kokoinen kaveri kuin hobitit ja Rudd pitää palloa tossa ykkösessä todella paljon, hakee alhaalta ja kuskaamalla tuo välistä pallon ylös ja myöskin pakit järkäleitä, mutta liikkuvia–> osaavat suojata vaikka äijä runkossa, eli kyllä ne fysiisenkin pelin osaa ja niin osas hobititkin. Mun mielestä fysiinen peli ja taitopeli ei sulje toisiaan pois, nykysäbässä tarvii osata jonkun verran kumpaakin…