SPV:llä ja Classicillä on ensimmäinen kierros takana miesten Champions Cupissa Tampereella. Isäntäjoukkue Classic hävisi Ruotsin mestarille Falunille 1-5. Kaksinkertainen hallitseva Suomen mestari SPV kaatoi sveitsiläisen Alligator Malansin 6-3. Mikäli molemmat voittavat ottelunsa perjantaina, kohtaavat suomalaiset lauantaina semifinaalissa klo 16. SPV:llä ei luulisi olevan mitään vaikeuksia latvialaisen Lielvarden kanssa (klo 20.45), mutta Classicin voitto Tsekin mestarista Vitkovicesta ei ole kirkossa kuulutettu (klo 18).

Classic kävi Falunia vastaan tiukan puolustustaistelun. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt. Itse asiassa tamperelaisilla ei ollut todellisia mahdollisuuksia voittoon, vaikka joukkue onnistui pitämään pelin tasaisena kolmanteen erään asti. Classicin hyökkäyspeli ei nimittäin ollut likimainkaan riittävällä tasolla kivikovan Falunin kaatamiseen. Tämä ahdisti Jarkko Rantalan joukkueen yhä pidempiin puolustusjaksoihin, joiden jälkeen voimia hyökkäämiseen ei enää ollut.

Mikä Classicin hyökkäämisessä oli vialla? Ensinnäkin oli silmiinpistävää, kuinka paljon huonompi itseluottamus pelaajilla oli verrattuna viikon takaiseen Salibandyliigan kärkiotteluun SSV:tä vastaan. Varsinkin alussa tekeminen pallon kanssa oli hyvin hermostunutta. Tilannetta ei todellakaan helpottanut se, että Classicin kääntöpelistä oli mahdoton (ainakin minulle) hahmottaa mitään organisaatiota. Kun tamperelaiset voittivat pallon, pelin nopea kääntäminen oli yksittäisen pelaajan varassa. Hän ei selvästikään tiennyt, missä muiden omien pelaajien pitäisi olla.

Pitkässä hyökkäyksessä (järjestäytynyttä puolustusta vastaan) tilanne oli hieman parempi. Classic onnistui pelaamaan useasti pallon syvälle oikeaa laitaa pitkin, mikä oli Falunin alueellista W-karvausta vastaan hyvä taktiikka. Syvällä alkoivat kuitenkin ongelmat. Classicin pallollinen pelaaja, esimerkiksi Lassi Vänttinen jäi yksin. Avut olivat kaukana tai miesten takana eivätkä edes liikkuneet nopeasti avuille. Falunin puolustajilla oli helppo työ pysäyttää hyökkäys.

Ylipäänsä Classicin hyökkäämisestä puuttuivat syötä ja liiku -jatkumot sekä väleihin haastamiset pallon kanssa. Hyökkääminen oli sanalla sanoen seisovaa. Syötettiin seisovilta jaloilta seisoville jaloille. Falun on tietenkin todella paha vastus. Classic teki kuitenkin puolustamisen ruotsalaisille helpoksi.

Tamperelaisten hyökkäämistä ei myöskään helpottanut kunnollisen prässin ja aktiivisen keskialueen karvauksen puute, jotka olisivat mahdollistaneet hyviä katkoja keskialueella. Toisaalta on hyvä kysymys, olisivatko Classicin eväät riittäneet niihin.

Peliveljille riitti vastahyökkäyssalibandy

Sen sijaan Suomen mestarin SPV:n olisi odottanut pystyvän vahvaan pallolliseen peliin Falunia heikompaa Malansia vastaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Peliveljet otti voiton perinteisellä vastahyökkäystaktiikalla. Joukkue karvasi maltillisen peittävästi ”mökillä” keskialueella (ei juuri prässiä), sumputti oman pään keskustan neljällä pelaajalla (myös 1-2-2) maalivahti Jarno Ihmeen avustuksella ja iski maalit Malansin virheistä vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista.

Pitkää hyökkäämistä mestareilla ei käytännössä ollut. Pallonhallinta oli sveitsiläisillä. Korostetusti tämä näkyi ottelun lopussa. SPV ei kyennyt pitämään palloa ja pelaamaan kelloa pois. Ratkaisut pallollisena olivat todella hätäisiä jopa tähtipelaajilla.

Viime vuodet ovat näyttäneet, että Peliveljet ei ole enää pelkkä vastahyökkäysjoukkue. SPV kykenee hyvään pitkään hyökkäämiseen. Keskiviikkoiltana sitä ei kuitenkaan nähty. Tatu Väänäsen vaihtuminen Juha Kivilehtoon ei tätä eroa voi selittää. Päävalmentaja Tommy Koposen mukaan kyseessä oli harkittu taktinen ratkaisu. Laskettiin, että hieman vaikean liiga-avauksen jälkeen on hyvä ottaa rauhassa, pitää paketti kasassa ja säästää energiaa. Viime vuoden Champions Cupin höntyily oli kirkkaana mielessä.

Toivottavasti Koponen oli puheissaan rehellinen. Nimittäin viimeistään finaalissa Falunia vastaan pitkää hyökkäämistäkin pitää näkyä. Muuten voittoon ei ole mahdollisuuksia.