Salibandyliigan alkukaudella helsinkiläinen Tapanilan Erä on ehtinyt jo yllättää monet hyvillä otteillaan ja vauhdikkaalla pelityylillään. Rajun nuorennusleikkauksen kokenut Erä on nostanut kuluvalle kaudelle kokoonpanoon useita seuran omia junioreita, joiden kokemus liigasta oli ennen kauden alkua lähes täysi nolla. Kesän siirtomarkkinoilla haaviin tarttui myös 92-syntynyt Aaron Fagerholm SSV:stä.

Fagerholmia voisi nuoresta iästään huolimatta kutsua kokeneeksi liigapelaajaksi muun Erä-ryhmän rinnalla. Siirto on tehnyt Fagerholmille hyvää, ja voisi jopa sanoa, että entinen huippulupaus pelaa nyt elämänsä kautta.

Nuori mies ja suuren maailman houkutukset

Aaron Fagerholm ehti ennen Erä-siirtoa edustaa SSV:tä peräti neljän kokonaisen kauden ajan. Oilersin kasvatti jätti Espoon taaksensa ollessaan vasta 16-vuotias. Harppaus oli suuri, sillä SSV:llä oli meneillään kova mestaruusputki, ja joukkueessa pelasi useita maajoukkuetähtiä.

– Olin silloin 16-vuotias, ja jos sen ikäisenä saa pyynnön SSV:n liigajoukkueesta, niin silloin parempia vaihtoehtoja on aika vähän. Keskustelin asiasta myös Oilersin kanssa, ja he tarjosivat liigasopimusta. SSV:ssä pelaaminen houkutteli kuitenkin niin paljon, että päätin siirtyä sinne, Fagerholm muistelee.

Vuodet SSV:ssä eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaisesti. Neljän kauden aikana tehopisteitä kertyi tilille ainoastaan 21 (8+13) ja peliaikaa tuli todella vaihtelevasti. Pisteet olivat vähän siinä mielessä, että juniori-iässä hänet tunnettiin vielä paremmin pallollisista taidoistaan. Jälkikäteen mietittynä Fagerholm itsekin myöntää, että siirtyminen suuremmille kentille Viikinki-paidassa oli liian kova nuorelle miehenalulle.

– Kaikki oli oikeastaan seurausta siitä, että vastuuta ei oikein tullut. SSV:ssä taisteltiin aina tiukasti peliajoista. Kun peliaikaa ei tullut, niin rupesin vähän pelkäämään omia virheitäni, koska Oilersissa olin tottunut isoihin minuutteihin. En ole sellainen ihminen, joka jaksaisi vatvoa menneitä, mutta jälkikäteen mietittynä haaste saattoi olla liian iso, Fagerholm tuumii.

Kaikesta huolimatta, SSV:ssä vietetty aika jäi hänelle mieleen positiivisessa valossa. Lisäksi Fagerholmin hyvä asenne on ollut edesauttamassa uraa, eikä miehen harjoittelumotivaatiossa ole puutteita.

– SSV:stä jäi hyviä muistoja. Viihdyin hyvin, pelityylini muuttui hieman ja kasvoin ihmisenä todella paljon. Kun samassa joukkueessa pelasi (Mikael) Järven ja (Tero) Tiitun kaltaisia pelaajia, niin huomasin, mitä huipulla pelaaminen oikeasti vaatii. Olen aina uskonut omiin taitoihini, ja SSV:ssä tein kaikkeni, mutta se ei lopulta riittänyt.

Alku jonkin suuremman?

Aaron Fagerholmin mukaan vähäinen peliaika ajoi lopulta pohtimaan uran jatkoa jossain muualla. SSV:stä tarjottiin jatkosopimusta, mutta joukkueessa samoista pelipaikoista olisi kilpaillut niin moni huippupelaaja, että etenemismahdollisuudet olisivat olleet todella vaikeat.

– Ajatus siirrosta toiseen seuraan alkoi selkiytyä jo viimeisen kauden aikana. Tunsin, että oli pakko saada vaihtelua, koska treenasin todella paljon, mutta peliaikaa ei tullut. Kauden jälkeen sain kyselyitä muilta seuroilta ja myös joltain ruotsalaiselta, mutta Erästä tarjottiin parasta kokonaispakettia, Fagerholm kertoo.

Siirto tuskin kaduttaa, sillä niin Erän kuin Fagerholminkin alkukausi on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Hyökkääjä on muodostanut todella vaarallisen tehokolmikon yhdessä Tuomas Iiskolan ja Tommi Rosendahlin kanssa. Tehopisteitä Fagerholm on iskenyt jo 17, eikä hyytymistä ole toistaiseksi näkynyt.

– Olen ylpeä joukkueestamme, sillä olemme pelanneet hyvin. Meillä on nuori, mutta taitava ja nopea joukkue. Kaikki nuoret ovat sopeutuneet liigaan todella hyvin ja pelanneet miehekkäästi. Tupen (Iiskola) kanssa olemme pelanneet yhdessä jo nuorten maajoukkueessa. Pääsimme myös aloittamaan kesällä ketjun kanssa treenaamisen ehkä hieman muita liigajoukkueita aiemmin, Fagerholm pohtii.

Fagerholm ei keksi mitään yksittäistä syytä hyvälle henkilökohtaiselle pelivireelle, mutta uskoo, että omalla henkisellä kantilla on ollut paljon vaikutusta asiaan.

– Olen aina uskonut, että pystyn pelaamaan liigassa hyvin. Olen kasvanut ihmisenä paljon, eikä peleissä tarvitse enää jännittää omia virheitä, epäonnistumisia tai maalintekoa. Saan toimia hyvässä ympäristössä ja minulla menee elämässä tällä hetkellä todella hyvin.

Fagerholmin silmissä siintää edelleen unelma Suomen maajoukkueessa pelaamisesta, mutta se ei vaivaa hänen päätänsä liikaa. Tärkeämpänä hän pitää keskittymistä jokapäiväiseen tekemiseen.

– Totta kai maajoukkueessa olisi hienoa pelata, mutta ei sitä tule joka päivä ajateltua. Pyrin pelaamaan hyvin, ja jos joskus se palkinto tulee, niin se on merkki siitä, että on tehnyt asioita oikein.