– Ihan samaa puuroa ja velliä ne ruotsalaisetkin syövät, korosti tyttöjen U19-salibandymaajoukkueen päävalmentaja Jukka Kouvalainen EuroFloorball Tour -turnauksen jälkeen yrittäen sysätä Ruotsi-peikkoa pois suomalaistyttöjen harteilta. Mutta saattaa Ruotsissakin mietityttää eräiden tamperelaissiskosten aamupuuron koostumus.
Sitä pohtinevat myös ne lukuisat vastustajat ja katsojat, jotka ovat nähneet Tampereen Kooveen 16-vuotiaat hyökkääjälahjakkuudet Veera ja Oona Kaupin kentällä. Heihin on jo useasti liitetty etuliite ”ihmekaksoset” eikä syyttä. Miten Veerasta ja Oonasta tuli niin mielettömän hyviä?
Vasta 16-vuotiaiksi Kauppien meriittilista on pitkä: kolme C-tyttöjen SM-kultaa, SM-tyttöjen kulta ja hopea, jalkapallon SM-pronssia ja useita pistepörssien voittoja.
Näiden Kauppien yhteisten saavutusten lisäksi kaksosista vaaleatukkaisempi Veera on valittu kahdesti kuukauden naispelaajaksi Salibandyliigassa (marraskuu 2012 ja lokakuu 2013) sekä kaudella 2012–2013 vuoden tyttöjunioriksi. Veera kuuluu myös 16-vuotiaiden tyttöjen jalkapallomaajoukkuerinkiin.
Kaksosten tuorein yhteinen onnistuminen nähtiin Göteborgin EFT-turnauksessa, jossa pistepörssin tehoilla 6+7=13 voittanut Veera Kauppi valittiin turnauksen tähdistöön. Pörssin kakkostilan nappasi ketjukaveri Oona Kauppi (kolmessa ottelussa saldo 5+3=8).
– En anna tuolle pistepörssiasialle kauheasti arvoa, sillä voitimme Sveitsin ja Tshekin murskalukemin. Esimerkiksi Sveitsiä vastaan teimme molemmat viisi pistettä. Vasta Ruotsi-peli mittasi todellisen tason, Veera huomauttaa.
Siskosten mukaan EFT todisti jälleen, että isoin ero Suomen ja Ruotsin välillä on fyysisyys. Ruotsi voitti ottelun 8–3.
– Suomalaiset menivät palloon mailalla, ruotsalaiset kropalla. Kaikki voivat päätellä, miten siinä käy, Veera kuvailee.
Kaikki osaavat myös päätellä, mitä käy, kun Kaupit ovat vireessä. Silloin heiluu vastustajan verkko. Taito tulee osin verenperintönä.
– Molemmat vanhempamme ovat pelanneet salibandyä, ja olemme saaneet ensimmäiset salibandymailamme ristiäislahjaksi. Kooveen sählykerhossa aloitimme 6-vuotiaina, Oona kertaa.
Sählykerhon jälkeen Kaupit menivät poikien joukkueeseen ja 13-vuotiaina he siirtyivät tyttöjen sarjaan. Kaksoset pelaavat yhä myös jalkapalloa. Tarkoitus on jatkaa molempia lajeja niin kauan kuin mahdollista.
– Valmentajamme ovat suhtautuneet toistaiseksi todella hyvin siihen, että pelaamme sekä jalkapalloa että salibandyä. Myös vanhemmat kannustavat siihen, Veera Kauppi sanoo ja antaa Oonan täydentää:
– Meidän perheessä me keskitymme vain pelaamiseen ja vanhemmat hoitavat pelin ulkopuoliset asiat, Oona lisää.
Lajit valikoituivat, koska ”pallo kiehtoo”.
– Se on se juttu, kun saa tehdä maaleja ja oppii uusia kikkoja. Olemme aina neppailleet yhdessä. Treenaamme säännöllisesti kotiterassilla vetoja ja syöttöjä, ennen kauden alkua jopa päivittäin. Se motivoi, kun pitää voittaa toinen, Veera kertoo.
– Isän kanssa saamme kotona aina hyvät pelit, vaikka nykyään me viemme häntä ihan tuhat–nolla, Oona Kauppi täydentää.
Veera ja Oona arvelevat treenaavansa omatoimisesti enemmän kuin moni muu.
– Me ihan oikeasti haluamme sitä. Se, mitä tekee omalla ajalla, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä tekee lajitreeneissä. Mielestäni lajitreeneissä ei pitäisi tehdä liikaa tekniikkaa. Sitä pitäisi harjoitella omalla ajalla ja joukkueen kanssa keskittyä taktiikkaan, Oona Kauppi paaluttaa.
Kaupit pitävät tiukasti kiinni rutiineistaan ja siitä, että viikkoon mahtuu tarpeeksi lepoa, jotta ylikunto ei uhkaa. On tärkeää, että he saavat pelata yhdessä.
– Se on vain se juttu, että meitä on kaksi. Kumpikin tietää kentällä tasan tarkkaan, missä toinen menee, Oona kiteyttää.
– Joskus vaihtopenkillä saattaa tosin tulla jotain kinaa, jos toinen ei laita palloa paikasta sisään, Veera lisää.
Kaupit ovat nousseet salibandyväen tietoisuuteen nopeasti. He pelasivat 14-vuotiaina ensimmäisen liigaottelunsa, jossa kumpikin merkkautti heti tehopisteitä.
Lähivuosina he toivovat pysyvänsä terveinä ja pelaavansa hyviä kausia. Tyttöjen MM-kisat ovat tämän kauden päätavoite, ja lähivuosina kiinnostaa naisten maajoukkue ja pelaaminen Ruotsissa – joko salibandy- tai jalkapallokentillä. Jos lajivalinta pitäisi tehdä nyt, Veera valitsisi jalkapallon.
– Ammattilaisuus kiinnostaa, ja futiksessa voi pelata ammatikseen. Se on isompi ja kehittyneempi laji kuin salibandy, hän sanoo.
Kahden eri lajin maajoukkuetoimintaa nähnyt Veera arvioi, että jalkapallossa toiminta on ammattimaisempaa kuin salibandyssä.
– Leirit ovat pidempiä, jolloin pelien välissä on enemmän lepopäiviä eikä tarvitse matkustaa pelipäivinä.
Mutta entä se Kauppien aamupuuro, mitä siihen on sekoitettu?
– Ei mitään erityistä. Me vain rakastamme pelata ja harjoitella, tytöt kiteyttävät.
Siis ihan samaa puuroa ja velliä kuin muiden lautasella.
Teksti: Annina Vainio, Tampere
Kauhean kiva pitkä juttu pitkästä aikaa naispuolelta. Kiitos.
Kiitos hyvästä haastattelusta. Lisää juttuja tyttö- ja naissalibandysta!
Hauskaa tuo molemmat vanhemmat ovat pelanneet.. Niin tosiaan, niitäkin tapauksia jo löytyy 🙂
Siis onko tuo vanhemmat myös vastaus siihen mistä Kaupin siskokset on tehty?
Hyvä juttu, lisää haastatteluja naispelaajilta toivoen.