Salibandyssa maamme toiseksi korkeimman sarjatason, Divarin, lokakuun parhaaksi pelaajaksi valittiin SB Vaasan Joona Kukko. Pääkallo.fi otti selvää, millainen kaveri on kyseessä ja mikä on siivittänyt hänet ja koko vaasalaisjoukkueen näin lentävään lähtöön.
Tehopisteitä kahdeksassa pelissä 8+13=21 haalinut Kukko on omilla otteillaan avittanut Vaasan salibandyn lippulaivaa nousemaan Divarin piikkipaikalle.
– Meillä on tänä vuonna yksinkertaisesti laadukkaampi materiaali kuin aiemmilla kausilla. Sami Hillu, Markus Lehtivuori, Eetu Sariola, Juuso Pietilä ja Aleksi Eliasson olisivat vahvistuksia mille tahansa jengille tässä sarjassa. Myös SPV-farmiavut Sami Kujala ja Niko Mäkelä ovat olleet meille tärkeitä, Kukko toteaa.
Oma menestys tuntuu Kukosta tottakai mukavalta, mutta hän haluaa korostaa sen edellä omaa kentällistään, joka on hyvin roolitettu ja jossa kemiat kohtaavat.
– Rasmus Nyström painaa neljä kilsaa cooperissa ja tekee meidän muidenkin duunit karvauksen osalta. Nurmen Valtterista ei voi todeta kuin, että ”kädet, ne kädet.” Puolustuksessa kaksimetrinen Mäki-Jokelan Petteri voittaa kaksinkamppailut ja veljeni Arttu tahtoo Divariin pleijarit. Näiden jätkien kanssa tekisi Marko Kiprusoffkin maaleja!
Yllätyksenä oma ja joukkueen nousukiito ei ole tullut, mutta joukkueen yhteisenä tavoitteena ei silti suoranaisesti ole liiganousu.
– Haakanan Teppo voi merkata kympin sakkokassaan, jos olen väärässä, mutta varsinaisia tavoitteita ei ole asetettu. Joka peliä lähdetään voittamaan ja maaliskuussa ollaan viisaampia. Muistettava on, että kausi on alussa ja Divari on tänä vuonna tasaisempi kuin koskaan. Meilläkin on putoamisviivaan matkaa vain viisi pistettä, vaikka ollaan kärjessä.
Sakkokassasta puheen ollen salibandyväen keskuudessa liikkuu muun muassa Twitterissä J. Kukosta huhuja hieman hajamielisenä kaverina. Mies itse ei tätä kiistä, vaan toteaa, että lompakko ja kännykkä ovat vuorotellen hukassa pelireissuilla.
– Kännykkä löytyy nopeammin, koska siihen voi soittaa. Heti, kun joku kehittää lompakon, johon voi soittaa, niin täältä löytyy pomminvarma maksava asiakas!
Tämän kesän pre-seasonilla Tallinn Floorball Cupin aikaan sattui kuitenkin erilainen unohdus, mikä aiheutti hieman ongelmia siviilipuolellakin.
– Yksi hauskimmista tarinoista taitaa olla, kun Tallinnassa hukkui laivalippu loppukesästä ja jäin satamaan nuolemaan näppejäni, kun muu joukkue lähti Suomeen. Koitin lahjoa eestiläistä virkailijaa kasalla riihikuivaa, mutta ei natsannut. Seuraava työpäivä meni sivu suun, kun reissu yllättäen venähti.
Sakkokassan kartuttamisen lisäksi Kukko on tunnettu joukkueen keskuudessa myös toisten ”suolaamisesta.” Tänä vuonna se on kuitenkin hankaloitunut.
– Porukka on oppinut välttämään tilanteita, joissa pääsisi suolaamaan. Viime kaudella onnistuin vielä saamaan sakkokassaan ropoja joukkuekaverien kustannuksella soittelemalla heille kesken videopalaverin ynnä muuta. Nykyään tuntuu, että jengillä on kännykkä äänettömällä jo tunti ennen palaveria!
Kaukalon ulkopuolisisista asioista palataan takaisin itse lajin puoleen. Loistavan alkukauden pelannut Kukko on yhdessä veljensä Artun kanssa SB Vaasan tärkeimpiä yksilöitä. Molemmat ovat monipuolisia pelimiehiä, Joona arvaamaton ja juonikas kahden suunnan hyökkääjä ja Arttu farmisopimuksella Seinäjoen Peliveljissäkin vieraillut Divarin eliittipuolustaja. Kysymys kuuluu, kumpi heistä sitten on parempi?
– Puolustajan ja hyökkääjän vertailu on hankalaa, vaikka Arttu pitääkin edelleen itseään hyökkääjänä, joka on vain lainalla pakkina. Ehkä meikäläiselle on suotu hyökkäyspäässä hieman enemmän oveluutta, mutta muilta osin ojennan tämän tittelin pikkuveljelle. Helppo nöyrtyä, koska kyseessä on mielestäni Divarin paras pakki ja omalla kohdalla ei edes mailatekniikka ole järin häävi.
Mikä sitten on tällaisten pelimiesten tähdittämän SB Vaasan sijoitus kauden päätteeksi ja montako kertaa Kukon nimi löytyy kuukauden pelaaja -nimityksen saajien listalta talven aikana?
– Sijoitus on tietenkin numero yksi. Sama määrä riittää tunnustuksia erittäin hyvin. Toivoisin, että nimitys menisi useammin pakeille tai veskareille. Tällä hetkellä tuijotellaan liiaksi tilastoja.
Hyvä kirjoitus. Ja tuosta lopusta vielä aivan samaa mieltä palkintojen osoitteesta. Toki tehtävänä vähän hankala jos tämäkin äänestys toteutettiin joukkueiden valmentajien kesken, jolloin jokainen valmentaja näki n. 3-5 peliä muilta joukkueilta. Silloin on helppo katsoa pistarista ketä siellä kärjessä on, vaikka tämä palkinto tosin oikeaan osoitteeseen menikin.
Teppo merkkaa sakko! (tavoite kolmen joukkoon)
Nyt ei riitä 10e,vähintään 25e..
Loistava kirjoitus, miksi toimittajan nimeä ei ole alla? Lisää näitä! Hyvä kun löytyy sanavalmiita kavereita, ovat jututkin silloin yleensä parempia kuin keskimäärin.
Siksi kun se nimi on yllä. Ilkka Kittilä. Kuvaaja on Tommy Backman. Sitähän sä kysyit.
No kiitos asiallisesta ja nopeasta vastauksesta.
Mitään ei pois kirjoittajalta, mutta juttua on helpompi työstää, kun haastateltavalta lentää läpänderi eli läppä eli jerry.
Mukava lukea näitä vaikka toki pakosti on sisäpiirijuttuja, jotka eivät aukea koko (ei Tapani) Kansalle.
”Ei tässä mitään, pannaan jalat liikkeelle, ja pelataan omaa peliä. Ei meillä ole mitään hätää. Oltiin vähän unessa alussa, ja kaveri oli valmiimpi. Palloa liikkelle ja miestä maskiin, hyvä siitä tulee. Joo, kiitti.”
Tällaisia kommentteja tulee 99/100, ja niitä ei jaksa lukea kukaan. Joona on persoona, ei niitä liikaa ole.