Suomen salibandymiehet hävisivät EuroFloorball Tour -turnauksen viimeisen ottelunsa Ruotsille luvuin 1-5 (0-1, 0-0, 1-4). Reilut kaksi erää mukana sinnitellyt Suomi putosi Ruotsin kelkasta viimeisellä vartilla. Ruotsi varmisti samalla Sveitsissä pelatun EFT-turnauksen voiton ennen Suomea.
Päävalmentaja Petri Kettunen ei tämän päivän tappioluvuista huolimatta ollut suojattiensa esitykseen niin kriittinen kuin eilen, jolloin hän harmitteli pallollisen pelin virheiden määrää ja jäi kaipaamaan parempaa asennetta.
– Pelin intensiteetti oli hyvä ja pallottomassa pelissä oltiin iholla. Aikaa ja tilaa saatiin pois vastustajalta. Ihan mallikelpoinen esitys tältä osin, Kettunen sanoo.
Jos oli eilen Tshekkiä vastaan Suomi se, joka hallitsi palloa, niin tänään pelivälinettä dominoi Ruotsi.
– Muutamia hölmöilyjä tulee edelleen, joista meitä rankaistiin. Pallollinen peli toimi välillä. Oli tämä jo eri näköistä eiliseen verrattuna. Maaleja pitäisi toki tuottaa enemmän, päävalmentaja näkee.
Avauserän ainoa maali lähti Tero Tiitun huolimattomasta syötöstä. Pallon nappasi Simon Jirebeck, joka sijoitti pallon takanurkkaan. Kumpikin pääsi kokeilemaan ylivoimaa kertaalleen, mutta tuloksetta. Suomen paras paikka syntyi alivoimalla kun Tiitu pelattiin yksin läpi, mutta maalia ei nähty.
Maalittoman toisen erän jälkeen alkoi sitten tapahtua. Ruotsin vastaiskun jälkeen maalivahti Jarno Ihme paiskasi pallon vastustajan puolustajien välistä heittoa haistelleelle Sami Koskelle, joka ei erehtynyt. Ruotsi ei häkeltynyt, vaan vastasi neljällä perättäisellä maalilla.
Alexander Rudd laukoi pienestä kulmasta matalana, sitten Joel Kaenbjörk nosti läheltä ylös. Seuraavaksi asialla oli Linus Nordgren ja sinetti tuli Patrik Malmströmin rannelaukauksella suomalaispuolustajien peittäessä yritystä vain puolittain.
– Tänään Oscar Hännisen kentän peli onnistui parhaiten. Viisikko teki hyvin työtä molempiin suuntiin. Kokonaisuutena EFT-turnaus näytti, että pallollisessa pelissä on tehtävää. Ja Sveitsi osoitti, että parhaalla miehistöllä mukana ollut Ruotsikin on voitettavissa, Petri Kettunen muistuttaa.
Suomen miesten maajoukkueen seuraava etappi on tammi-helmikuun vaihteessa pelattavat MM-karsinnat Puolassa.
EuroFloorball Tour 1.-3.11. 2013
Schaffhausen, Sveitsi
Miehet
3.11. Ruotsi – Suomi 5-1 (1-0, 0-0, 4-1)
1. erä: 15.35 Simon Jirebeck 1-0.
2. erä: maaliton.
3. erä: 43.56 Sami Koski (Jarno Ihme) 1-1, 46.33 Alexander Rudd (Henrik Stenberg) 2-1, 47.09 Joel Kanebjörk (Rikard Eriksson) 3-1, 53.40 Linus Nordgren (Rasmus Sundstedt) 4-1, 54.18 Patrik Malmström (Johan Samuelsson) 5-1.
Jäähyt: Ruotsi 2 min, Suomi 2 min.
Erotuomarit: Thomas Baumgartner ja Thomas Kläsi, Sveitsi
Yleisöä: 1247.
Suomen parhaana palkittiin Asser Jääskeläinen.
Oliko se vitsi kun a.jääskeläinen palkittiin suomen parhaana. Muutama miinusxja ulos pelasi itsensä monasti. Tais olla suomen huonoin
Kolmannessa erässä kun Ruotsi aloitti pelaamisen, jäi Suomipoika jalkoihin.
Onnistujia oli vain muutama, kolmoskenttä lähinnä.
Kakkonen oli sitten huono kokonaisuudessa, Kivilehdon peli pisti silmään, aika monta virhettä ja mikä oli +/- saldo?
Nopeampia nyt joukkueeseen tai sama jatkuu.
Pitäisikö harkita vielä valmentajan vaihtoa, tunnetta myös peliin, Seinäjoella oli yksi joka sopisi..
Samiii Koskiii!
Mikä oli pelisuunnitelma? Pitikö pelata vauhdista vauhtiin, vai? Ei kyllä toteutunut. Samaa vanhaa seisoskelua ja turhaa sahaamista omalla alueella. Pallottomien liike valovuoden ruotsalaisia jäljessä.Pelirohkeus ja haastaminen puuttui, kun piti lähteä nopealla, lyötiin jarrut päälle ja syöteltiin alaspäin. Karmeita virheitä ja pallon menetyksiä omalla aleella.1 sektorille ei päästy vaan pyörittiin kulmissa hyökkäyksien hitaudesta johtuen. Pallollinen peli annettiin suosiolla kaverille ja senhän ne osaa. Muutaman pelaajan hitaus tuli kyllä selvästi esiin. Väänänen pärjäsi pieneksi kaveriksi hyvin, ei turhaan mainostettu. Ihme oli erittäin hyvä 2,5 erää.
Mitäs teki se hirvittävästi mainostettu Hyvärinen !! Ei näkynyt mitenkään !! Aika ohi näköjään.
Kokeneet pelaajat olivat pettymys. Tiitu oli ainoastaan ylivoimalla hyvä kun jalkaa ei tarvittu. Hyvärinen vaisu. Kivilehdon nopeus ei riittänyt kun ruosalaiset lähtivät hyökkäämään ja pallon kanssa hidas. Ihme oli hyvä, hieno avaus Kosken maaliin.
Kolmoskenttä toimi parhaiten kokonaisuutena.
Ykkösketjun hyökkääjät olisivat tarvinneet taakseen pakkiparin jotka syöttävät vauhtiin lähteville, nyt syöttelivät omalla puolustusalueelle toisilleen.
Olisi hyvä nyt analysoida Suomen pelitapaan asiantuntijoiden kautta.
Valitaanko ensin pelitapa ja siihen sopivammat pelaajat vai jatketaanko Kettusen valitsemalla tiellä jossa suositaan liikaa tuttuja ja ”turvallisia” pelaajia ja tuloksenkin voi ennustaa.
Vielä on vuosi aikaa rakentaa joukkuetta MM-kisoihin, tavoitteena ei voi olla muu kun mestaruus.
Mikä näistä pelaajista tekee tuttuja ja turvallisia? Mielestäni pelaajistoa on laitettu uusiksi erittäin paljon. Ketkä näitä ovat? Keitä ehdotat tilalle?
Ruotsi on tällä hetkellä reilusti Suomea edellä. En usko että vika on valmentajan pelitavassa / pelaajavalinnoissa. Ei yksinkertaisesti ole samanlaisa tähtiä kuin Ruotsin joukkueessa tällä hetkellä. Samat ruotsalaisikäpolvet ovat pöllyttäneet suomen vastaaavia ikäluokkia junnukisoissa. 92-ikäluokasta muistaakseni Suomi voitti? Ei muuta kun odottelemaan tämän ja nuorempien ikäluokkien pelaajien kypsymistä MJ-tasolle…
Hyvä analyysi ruotsalaisten pelitavasta tuo taannoinen Hakkaraisen bloggaus. Nähdyn perusteella juuri näin, pallo liikkeestä liikkeeseen, vauhdikkaita kuljetus ja syöttöketjuja, joihin ei keretty mukaan eikä päästy iholle. Eikä pystypaini enää toimi, kulmapelissäkin naapuri vei 100-0. Eräskin maaleista tuli hyvän kulmapelin päätteeksi. Oma pelimme muistutti taannoista Ruotsin pelitapaa, seisoskelua, hidasta pallottelua ja ja poikkisyöttelyä yhdistettynä huonoon pallottomien liikkeeseen. Kommentti oli PK:lta: ”pallollisena vielä paljon tehtävää”, mutta missä analyysi todella huonosta pallottomien liikkeestä, jonka vuoksi syöttölinjat jäivät avaamatta? Huolestuttavaa on, että Sveitsi osaa jo pelata Ruotsia vastaan ennakkoluulottamasti, me olemme tippumassa kelkasta. Ja kaikki näkivät, että kokeneet pelaajat olivat luvalla sanoen huonoja, mutta mitään yrityksiä kokoonpanomuutosten kautta ei kuitenkaan tapahtunut. Tässä on jotain kummallista jääräpäisyyttä havaittavissa: vaikka tietyt reaaliteetit omin silmin todetaan, rohkeus ei riitä muutosten tekemiseen. Luulisin, että valmennuksenkin on vain pakko pikku hiljaa suunnata katse tulevaisuuteen, ja kiittää hienoja pelimiehiä kunniakkaista hetkistä, joita ovat tämän maan salibandylle tarjonneet. Miten sitten jalostetaan se uusi pelaajatyyppi, joka pystyy oikeasti pelaamaan modernin saban vaatimalla tavalla? Iso kysymys, jonka ratkaisuiden pitänee lähteä sieltä seuroissa tehtävästä perustason valmennustyöstä. Liigan taso on tällä hetkellä liian kirjava, huonoimmillan todella vaatimaton. Vaatimustasoa piäisi pystyä selkeästi nostamaan. Liian moni joukkue pelaa nykyisellään muinaissabaa.
”Kommentti oli PK:lta: ”pallollisena vielä paljon tehtävää”, mutta missä analyysi todella huonosta pallottomien liikkeestä, jonka vuoksi syöttölinjat jäivät avaamatta? ”
eikös pallollisena tarkoita koko joukkuetta, eikä pelkästään sitä kellä pallo sattuu olemaan?
Allekirjoitan kaiken mitä ”komppaan Hakkaraista” kirjoitit.
Toivottavasti lajin muut asiantuntijat uskaltavat myös kommentoida maajoukkuemme tilannetta.
”Kuomalla” on kai asenteellinen ongelma eli jos lähdetään jo valmiiksi siitä että Ruotsalaiset ovat parempia niin takuulla myös ovat ja pelissä hävitään.
Kun hävisimme viime MM-kisoissa oli keskustelu kriittistä, valmennusta, pelitapaa ja pelaajia kohtaan. Nyt on kohta vuosi kulunut ja mikä on muuttunut?
Muutamia kokeiluja on nähty mutta tiukassa paikassa valmennus luottaa vain kokeneisiin pelaajin kuten eilen nähtiin. Lamaannuttiin taas kun vastustaja alkoi mättämään maaleja, virkamiesmäistä toimintaa jossa tunne puuttuu.
Vaikuttaa siltä että ainoastaan valmennusjohtoa vaihtamalla voidaan saada mahdollisuus katsoa myös tulevaisuuteen ja hakea oikeasti sitä voittoa Ruotsista.
Aikaa on vielä yli vuosi..
Joo, joukkue pallollisena sisältää toki pallottomienkin osuuden. Silti pallottomien huono ja yksipuoleinen liike oli silmiin pistävää, niin että sattuu vieläkin. Kyllä sen voi huoletta ottaa pramille omana ongelmanaan.
Tuli katottua toi ruotsi matsi vähän huonosti mut oliks niillä galanttekin viel pois?
A.jääskeläinen….parhaimpia,suomen pelityyli ei sovi.Eikö kyseessä ole peli jossa maalit ratkaisee??Jos et ammu tai toimita palloa maalille,ei voi tulle niitä!!!!Muutama sana,puhutaan pallollisesta ja pallottomasta…hmmmm…Palloa maaliin samoin kuin jääkiekosssa!!!On niin yksinkertainen laji tää,itseluottamus,ei pakki pakki juttuja.Pallo liikkeelle ja toimita se kohti maalia!!!!Lopettakaa toi jalalla,fysiikalla vinkuminen….Nyt vain reenaamaan ampumista,maalintekoa,itseluottamusta,uskoa,ampumista ja maalintekoa.Eli,tekniikkaa reenaamaan !!!!
Ganki on mielestäni kohtuullisen pihalla. Taisi ollakin trolli?
Oma käsitykseni on, että Suomen pakit ovat kauttaaltaan heikompia kuin ruotsalaiset. Tatu Väänänen on samaa tasoa ruotsalaisten kanssa, niin pallollisessa, kuin pallottomassa pelissä. Kivilehto aika ajoin hyvä pallollisessa, mutta pallottomassa pelissä yhtä pihalla (ja myöhässä) kuin Jääskeläinen (jonka pallolliset ratkaisut ovat toistuvasti vääriä pelin edistämisen kannalta). Asseri ilmeisesti luulee, että Ruotsi kaatuu kuljettamalla pallo puoleen kenttään ja laukomalla kantista ekaan mieheen. No, pelikäsityksen puutettahan se, mutta siitähän ne pelimiehet erottuu. 🙂 Junkkarinen, Töllikkö ja Lamminen olivat vaisuja (peruspakkeja), mutta jotenkin luotan siihen, että ajan kanssa taso nousee. Nyt vielä ei taso riitä Ruotsia vastaan. Arolla ihan hyviä ratkaisuja ja uskallusta pallon kanssa, mutta kaksinkamppailukovuus ei riitä alkuunkaan.
Itse olisin valmis kokeilemaan joitain kasvoja puolustukseen, joilla olisi pallollista annettavaa. Jos nyt nimiä heittäisin, niin Jyrki Holopainen, Oliver Wardi, (pienellä varauksella) Saku Lehti… Tosin nyt kun mietin, niin tosiasiassahan pallollisia tuon tason pakkeja ei tällä hetkellä kovin paljon ole. Heitelkääpä te muut jos keksitte?
Hyökkääjistä onnistujia olivat mielestäni Hänninen (voitti kaksinkamppailuja), Kapanen&Kukkola (pystyivät luomaan tilanteita), Jami Manninen (Sveitsiä ja Tsekkiä vastaan), Mika Moilanen (perusluotettava kiituri). Hulmi on koko ajan parantanut, Rickieltä odotin enemmän, mutta loi ihan hyvin tilanteita ja onhan se pallon suojaaminen jotain käsittämätöntä nuita pakkeja vastaan. Ruotsin liigan kovuus näkyy. Heikkinen ja Hynynen ovat vielä kohtuu raakileita tälle tasolle.
Ihmeeltä hyviä avauksia ja torjuntoja läpi ottelun. Turnauksen aikana pari hörppäystä etukulmaan, joita ei sais kansainvälisissä peleissä tulla.
Mutta sitten ne murheenkryynit:
Sami Koski: Pallottomassa pelissä lähes perässäjuoksija. Ei käyttöä kovassa karvauksessa. Pallollisena paras ratkaisu on ”vetonappi pohjaan”. No, varamiehenä tais tullakkin mukaan.
Tero Tiitu: Pallo liikkuu liian hitaasti. Oldschool osastoa jo selvästi. Ennen Tero oli se, joka karvasi ja otti tilan ja pallon pois vastustajalta. Nyt usein myöhässä. Ei käyttöä edes yv:llä alamiehenä. Muitakin hyvän laukauksen omaavia sinne voidaan laittaa.
On se nyt kumma, ettei Happeen Pylsy mahdu tähän maajoukkueeseen!
Liigan parhaita pelimiehiä jo vuosia.
Porolle,onko salibandy maalinteko peli?onko? Jos vastaus on kyllä,niin oot kartalla.On aivan sama mikä lukee selässä,jos ei oma hyökkäys pääty laukaukseen ja palloa maalille!!!!Nyt on turha lähtee nimiä hakeen,suomen mj on pihalla.Peliä ei voiteta jalalla,älkääkä sanoko että suomessa ei reenata!!!Reenataan vain väärin,olisi jo korkea aika reenata tekniikkaa!!Tiedän kokemuksesta,ja todella läheltä seuraan huippusalibandyä.Taktiikat sivuun ja reenaamaan teknistä puolta,sirltä löytyy aseet parempaan 😉
Ganki27:lle:
Kyllä, maalintekopeli todellakin on kyseessä. Kun kerran itse syyllistyit ympäripyöreiden klisekorttien käyttöön jo nyt, niin vastaan samalla mitalla. Tiedät varmaan miltä alueelta suurin osa maaleista tehdään? Aivan oikein, ykkössektorista eli keskeltä maalinedestä.
Luuletko, että on ihan sama, millä tavalla se pallo sinne ykkössektoriin toimitetaan, jotta maalinteko on mahdollista, kun meillä on kuitenkin voimassa tiukat salibandyn säännöt (esim. korkea maila, mailaanlyönti, huitominen) ? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että on ihan sama heittää kaaripallo vastustajan maalille, kuin päästä luomaan, lattiaa pitkin syötöillä, hetkittäisiä ylivoimatilanteita vastustajan päätyyn ja sitä kautta maalintekopaikkoja.
Peliä ei voiteta minunkaan mielestä juoksemalla, mutta pallottomassa pelissä juoksunopeus helpottaa tilan poisottamista vastustajalta. Samoin pallollisessa pelissä nopeus auttaa oikea-aikaisuuden kanssa pallotonta hyökkääjää pääsemään vapaaksi vartioivasta pelaajasta. Ts. kun vastustajalla on parhaat pelaajat pelitaidoiltaan (myös nopeus kohdallaan), täytyy meilläkin olla, jotta pysytään mukana. Pelkkiä aivottomia juoksijoita en maajoukkueeseen kaipaa.
Haluaisin kuulla myös mielipiteesi, miten peli muuttuisi, jos pelaajat olisivat teknisempiä, mutta fysiikalla ei olisi niinkään suurta painoarvoa?
Huipulla pitää olla tekniikkaa, osata pelata ja ajatella, olla nopea- ja oikea ratkaisuissaan ja olla fyysisiltä ominaisuuksiltaan (nopeus, voima, kestävyys) hyvässä kunnossa.
Ja unohtui tietysti vielä sekin, että hyvällä pallottomalla pelillä ansaitaan hyviä vastahyökkäyspaikkoja sitä kautta maalintekopaikkoja. Eli esim. karvauspelin roolia maalintekotilanteiden luomisessa ei ole syytä unohtaa.
Ovatko Barcelonan pelaajat nopeampia kuin muut? En usko, että suomalaisten ja ruotsalaisten nopeudessa on suuria eroja. Toki Suomella on pari tosi hidasta mutta noin keskimäärin.
Niin jos osa suomalaisista hitaita vs ruotsalaiset kun käännetään pelisuuntaa nin eron näkee ottelutuloksissa.
Kyllä suomen liigassakin näkee pelaajia jotka erottuvat lähtönopeudessa. Kuten Petri Alanko jo kertoi niin 2-3 ensimmäistä askelta ovat ratkaisevia jos mitataan nopeutta salibandyssä. Tähän voisi lisätä reagointinopeuden jossa varmastii eroja pelaajien kesken.
Cooperin testi ei varmasti ole riittävä kunnon mittari tai valintakriteeri kun verrataan pelaajia keskenään salibandyssä.