Salibandyn seuraajille on tarjolla uudenlaista videoherkkua koskien tänään alkavaa Sveitsin EFT-turnausta. Videolla tähtihyökkääjä Mikko Kohonen isännöi studiota, jonka asiantuntijavieraina nähdään entiset liigapuolustajat Roope Pietilä ja Petri Manninen.
Studioisännän salibandyura jatkuu edelleen SPV:n riveissä ja miksei maajoukkueenkin, jos siihen vielä tilaisuus suodaan. Vieraat Pietilä ja Manninen tekivät pitkän liigauran SPV:n sekä Happeen takalinjoilla ja esittävät videolla painavat mielipiteensä nykymaajoukkueesta.
Puolituntisella videolla käydään ensin läpi Suomen joukkue läpikotaisesti maalivahtien, puolustajien, keskus- ja laitahyökkääjien osalta. Tämän jälkeen analysoidaan Suomen joukkueen pelitapaa ja käydään lyhyesti vielä läpi kaikki viikonlopun vastustajajoukkueet.
Tosi kiva kattoa tollaista värisevää kuvaa ja kuunnella huonosti äänitettyä ääntä. Pitääkö näitä tehdä täysin omin voimin vai voisko hiukkasen edes konsultoida ihan asiansa osaavia tahoja? Ois voinut tämä MK2 vähän oikeasti sponssata tätä, ettei olisi aivan Kummelimeininkiä.
Ja kun selvästi noin hurjasti kaikki jännittävät kameran edessä, niin oisko ollu mahdollista tehdä ihan vaikka pelkkä ääni?
Onneksi sentään on otettu Pietilä puhumaan, joku sentään sanoo jotain muuta kuin itsestäänselvyyksiä.
Tekniikan saa kyllä toimimaan mutta asiantuntemusta nyt kerrankin täällä.
Oli kyllä hyvä setti asiaa ennakkona ennen Suomi-Sveitsi matsia.
Toivottasti jatkatte näitä lähetyksiä, varmasti saatte kannatusta yli seurarjojen.
Hyviä huomioita myös, valitaanko pelitapa ja sitten pelaajat vai päinvastoin.
Rightin hyökkääkin puute myös tuli esille, samoin keskushyökkääjien vaje.
Tuleeko ennakko myös ennen Ruotsi matsia?
Todellakin johtavia asiantuntijoita jotka pohtivat ja perustelevat eikä pelkästään twittiheittoja kuten..
Tosi kiva kattoa kun kaiken maailman Jannet viittii lytätä heti jos joku ei miellytä. Ite kaveri tuskin tekee koko elämänsä aikana mitään tällaista, mutta kivahan se on huudella keskustelupalstoilla muiden epäonnistumisille. Itseäkin harmittais jos ei sanallakaan mainittais Classicia.
Tervehdys. Olen todella pahoillani kuvan särisemisen ja äänen heikkouden vuoksi. Meillä oli todella kiire aikataulu ja ammattimikrofonin johto hajotti äänen ja videokameraa ei kuvaaja muistanut säätää samalle tasolle loisteputkien kanssa. Aikataulun vuoksi emme pystyneet kuvaamaan uudelleen ja halusin tilanteen olevan spontaani. Pyysin Pietilän ja Mannisen miettimään etukäteen asioita, koska he ovat sanavalmiita miehiä pelihistorialla. Seuraavalla kerralla kun isännöin studiota on eri miehet ,ääni ja kuvakin. Hyvää salibandyviikonloppua kaikille.
Voisin kuvitella, että myös Mikkoa häiritsee huono äänenlaatu, plus tuo toisen kameran häiriötä ottava kuva. Olisko vaan toisen kameran asetukset päin peetä, no eiköhän KohosMikko hoida nuo ongelmat pois seuraavaan pätkään mennessä.
Tuntu olevan asiantuntija Pietilä hyvin sisällä maajoukkuevalinnoissa ku Töllikkö oliki rightin puolen pakki. Muutoin mielenkiintonen hyvä konsepti.
älkää aina valittako joka asiasta, tylsää. Kivahan näitä on katsoa vaikka ne nyt ei olekaan YLEn tasoa.
Kiva katsoa samaa mieltä!
Roope Pietilältä hyvää analysointia siitä että valitaanko ensin pelitapa ja pelaajat sen mukaan vaiko ensin parhaat pelaajat ja sitten pelitapa niiden mukaan. Kumpi on oikea tapa? Ja parempi tässä vaiheessa?
Mielenkiintoinen kysymys ylipäätään. Pelitapa vai pelaajien vahvuudet. Meikältä ei löydy tältä tasolta vastausta. Osaako joku tietävämpi kommentoida kumpi on maajoukkueessa parempi? Tai miten esim swedut tuon tekee? Heti tuon kirjoitettua tuli oma mielipide.
Halloota. Täällähän on ihan keskustelua alkamaisillaan. Laitan alle ihan omalla nimelläni muutaman kommentin edellä esitettyihin kysymyksiin.
Nimimerkeille Tietäjä & Tieto
Kysymykseen siitä mennäänkö niin sanotusti pelitapa vai pelaajat edellä? Oma mielipiteeni on, että vastaus riippuu tilanteesta. Yleisesti ottaen uskoisin että parhaaseen tulokseen päästään lähtemällä pelitavan / pelillisen identiteetin kautta ja valitsemalla siihen sopivimmat pelaajat. Poikkeuksia tähän on kuitenkin useita, joista alla ehkä tavallisimmat.
Pelaajat edellä lähteminen on mielestäni kannattavaa esimerkiksi jos:
A. Pelaajia ei ole mahdollista vaihtaa tai valita
B. Käytössä oleva tai laadukkain pelaajamateriaali ei ole oikeanlainen suunniteltuun pelitapaan
C. Valmennuksella ei ole selkeää näkemystä siitä, millaiseksi hän haluaa joukkueen pelillisen identiteetin muodostuvan tai
D. Käytössä on selkeitä poikkeusyksilöitä, joiden vahvuuksien hyödyntäminen on tärkeämpää kuin valitusta peli-identiteetistä kiinni pitäminen
Jääkiekossa on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelillinen identiteetti muotoutuu Sotshin olympialaisissa. Siellä Ex-päävalmentaja Jalonen lähti rakentamaan maajoukkuetta selkeästi pelitapa (Meidän Peli) edellä ja oli viime olympialaisissa isosti törmäyskurssilla mm. erään Teemu Selänteen kanssa. Erkka Westerlund taas lähestyy joukkueen rakentamista selkeästi enemmän pelaajakeskeisestä näkökulmasta. Tämä voi näkyä joko positiivisesti yksilöiden vahvuuksien parempana esiintulona tai negatiivisesti siinä että joukkueen viisikkopelin rakenne ei muodostukaan optimaaliseksi / toivotuksi.
Oma mielipiteeni siitä, kuinka Suomen salibandymaajoukkueen valmennuksen tulisi lähestyä asiaa riippuu käytännössä täysin siitä minkälaisessa kunnossa muutamat Suomen huippuyksilöt ovat.
Nimimerkille Asiantuntija
Töllikkö pelaa toki leftin mailalla, mutta oletko aivan varma ettei hän kuitenkin ole right? – Ok, nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Tulin tilaisuuteen suoraan töistä, joten en tiedä mitä lienee mielessäni vielä alussa liikkunut ja tajusin asian itsekin juuri kun päästin nimen suustani. Töllikkö taitaa olla myös nykymaajoukkueesta ainoa, ketä vastaan tai kenen kanssa en ole pelannut, joten muistijälki hänen pelaamisestaan ei ilmeisesti tule samalla lailla automaattisesti kuin muista.
Nimimerkille Janne
Sanoivat että mikrofonin johdossa oli joku vika. Ei ehditty ottaa uusiksi kun Mannisella (ja itse asiassa minullakin) on lapset, töitä ja elämä. Ainakaan itse en jännittänyt kameraa, vaan studioisäntää. Ollaan Mannisen Petrin kanssa oltu jo pitkään suuria Mikko Kohonen – faneja, joten oli jännittävää, hienoa ja ihmeellistä päästä hänen kanssaan samaan huoneeseen.
Vai onko Roope harjoittanut aivojaan katsomalla NST:n peliä peilin kautta?