Suomen naisten salibandymaajoukkueessa on tulevissa MM-kisoissa sopivissa määrin kokemusta ja nuorta voimaa. Pääkallo.fi haastatteli kisoihin valmistautuvan Suomen maajoukkueen kapteenia Laura Kokkoa viimeistelyleirillä Eerikkilässä. Naisten MM-kisat alkavat tämän viikon lauantaina Tshekissä.

Suomen joukkueen pelaajavalinnoista ja valitsematta jättämisistä käytiin perinteistä keskustelua joukkueen julkistuksen valitsemisen jälkeen. Ruotsalaisessa KAIS Morassa vaikuttavalla Kokolla on kuitenkin hyvä käsitys nykyisestä joukkueesta.

Olet joukkueen kokeneinta kaartia. Minkälaisena näet nykyisen joukkueen?
– Tosi hyvä porukka on kasassa. Onhan tässä meitä kokeneempia tosiaan onneksi muitakin. Sitten lisänä vielä uusia kasvoja ja muutama ensikertalainenkin. Sopiva sekoitus, arvioi Kokko.

Kokko on yksi niistä suomalaispelaajista, joka pelaavat salibandya ulkomaalaisessa seurassa. Kokon lisäksi neljä muuta puolustajaa sekä seurakaveri ruotsalaisseurasta, maalivahti Jonna Mäkelä pelaavat joko Sveitsissä tai Ruotsissa.

Onko Suomen joukkueeseen sopeutuminen vaikeaa ulkomailla pelaavalle?
– Ei ollenkaan. Joka kerta tuntuu siltä, kuin kotiin palaisi. Ihanaa olla suomalaisten kanssa. Tietenkin hiukan erilaista.

Minkälaisia asioita ulkomailla pelaava pelaaja voi tuoda joukkueeseen?
– No, ehkä jonkinlaista erilaista näkemystä. Eri tapoja tehdä asioita. Kyllä tässä on oppinut arvostamaan suomalaisia. Vaikka Ruotsissa taso on kova, niin kun näkee ruotsalaisia joka päivä, niin oppii, että he eivät ole mitään ihmeidentekijöitä. Vaikka viime vuosina ruotsalaisia on katsottu ylöspäin, niin siellä näkee, että niin ei ole syytä tehdä, jatkaa Kokko.

Viime kesänä paljastui, että naisten maajoukkueen leiripäiviä joudutaan leikkaamaan säästösyistä. Kyseessä ei ollut mikään ihan pieni leikkuri, vaan pudotusta tuli kaikkiaan 16 päivää.

Leiripäiviä on ollut nyt vähemmän kuin aiemmin. Kuinka näet, että tämä vaikuttaa tekemiseen?
– Ei se helpota. Se, että leiripäiviä on vähemmän, tarkoittaa sitä, että lyhyemmässä ajassa pitää käydä enemmän asioita läpi. Kuormituskin on tätä myötä kovempi. Se on sitten jo jonkinlaista taiteilua, ettei mene yli. Myös sitä joukkueen yhdessäoloaikaa olisi hyvä olla enemmän, että joukkue hitsautuisi vielä paremmin yhteen, Kokko harmittelee.

Naisille pudotus leiripäivissä on ollut turhauttava. Syksyn aikana on nähty myös huonoja merkkejä, koska joukkue hävisi historiallisesti ensimmäistä kertaa Tshekille ja heti seuraavalla kerralla toistamiseen.

Miten koet pelaajana nämä leiripäivien leikkaukset? Voidaanko niitä pitää jopa jonkinasteisena syrjintänä?
– Herättää kyllä ajatuksia esimerkiksi siitä, että minkä verran tässä arvostetaan meidän panosta? Joukkueen kanssa kuitenkin sovittu, että niillä resursseilla mennään ja tehdään mitä pystytään.

Joukkueen viimeisin maajoukkueturnaus ei mennyt nappiin ja tuloksena oli lopulta kaksi tappiota ja ainoastaan yksi voitto rangaistuslaukaisukilpailusta. Nopeana johtopäätöksenä voidaan vetää, että Suomi on huonontunut, mutta asian voi nähdä myös niin, että muualla on tehty entistä parempaa työtä.

Miten arvioisit kovimpia vastustajia?
– Tshekki: Ovat panostaneet kotikisoihin. Leireilleet ahkerasti. Pelaavat hyvin kurinalaisesti.

– Ruotsi: Ruotsi on kova ja siellä on tietysti kovin ja laajin materiaali. Heitä ei pitäisi kunnioittaa liikaa. Voitettavissa oleva joukkue joka tapauksessa.

– Sveitsi: Hyvää työtä tehdään Sveitsissäkin. Muutama kokeneempi jäänyt pois. Juoksuvoimaa riittää.

Entä jos arvioit omaa joukkuetta? Mikä on Suomen kovin vahvuus pelillisesti?
– Tiukka puolustuspää. Sen kautta pystytään lyömään muut maat. Hyökkäyksen kanssa vielä vähän tekemistä, mutta koko ajan otetaan askeleita eteenpäin senkin suhteen, päättää.

Teksti: Joel Siltanen, Eerikkilä