Lajikehitys ja erotuomarin puutteet ihmisenä ovat antaneet aiheen pohtia, olisiko kentälle aika lisätä silmäpareja tai ottaa käyttöön teknologiaa? Jälkikäteisellä videonveivauksella ja käytännön erotuomarityöskentelyllä ei ole mitään tekemistä keskenään.

1. Salibandy lähestyy huippu-urheilua. Lajin nopeus, fyysisyys ja taktisuus on kehittynyt huomattavasti kymmenessä vuodessa. Erotuomareiden määrä on pysynyt kuitenkin samana. Jääkiekossa on menty kolmesta neljään, jalkapallossa kolmesta kuuteen.

2. Johtuen kokonaiskontrollin tarpeesta, erotuomarit joutuvat tekemään jatkuvia kompromisseja sijoittumisen ja katseen kohdistamisen suhteen. Kaikkia tilanteita ei voi olla lähellä, mutta joissakin tilanteissa pitää olla todella lähellä. Osa tilanteista pitää aina jättää ”pulunsilmälle”. Tämä mulkosilmä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen. Esimerkiksi kaksinkamppailu kulmassa edellyttää erotuomaria lähelle estämään tilanteen eskaloituminen. Samalla toinen erotuomari joutuu sovittamaan kokonaiskontrollin vuoksi sijaintinsa poikittaissuunnassa vastakkaiselle kenttäpuoliskolle. Tällöin ”kärkkyvät” pelaajat jäävät takatuomarilta pulunsilmälle katseen fokusoituessa maalinedustalle.

3. Pitkän pallon pelinavaustavat tekevät tällaisessa tilanteessa yhtälöstä joskus mahdottoman. Jos edellä kuvitellussa tilanteessa pakki avaa korkean kukkupallon laitaa pitkin ja samassa sekunnissa jysähtää maksimaalisesti, on kummankin erotuomarin etäisyys tilanteeseen vääjäämättä ja koulutuksen mukaan toimittuna 15–20 metriä. Tee siinä sitten, sekunnin kymmenyksessä, ratkaisu elämän ja kuoleman välillä – tahaton törmäys vai tahallinen väkivaltainen teko?

4. Iänikuisella videonveivauksellä, joka aina alkaa esimerkkitapauksen jälkeen, ei ole mitään tekemistä käytännön erotuomaritoiminnan kannalta. Erotuomari tekee päätöksensä alle sekunnissa huonosta 2D-kuvakulmasta pelaajien välistä 20 metrin päästä ilman hidastuksia yli 150 keskisykkeellä valmentajan huutaessa korvaan ja yleisön mylviessä. Kotisohvalla istuvan lajiniilon on helppo Juhlamokkaa siemaillen jakaa kymmenien hidastusten jälkeen tuomioita pelaajille ja erotuomareille – niittasiko vai ei, kilahtiko takarautaan vai tolppaan?

5. Kehittävämpää olisi käydä keskustelua siitä, olisiko aika pohtia kolmatta erotuomaria pääsarjoihin ja esimerkiksi maalien videotarkistuksia (ainakin allekirjoittanut tuntuisi tarvitsevan tällaisen ”kilauta kaverille –oljenkorren). Headset on vain yksi askel paikkaamaan erotuomarin vääjäämätöntä puutteellisuutta ihmisenä. Vastaan pienessä lajissa tulee valitettavasti raha. Jos kehitykseen ei haluta satsata, joudutaan tunnustamaan erotuomarin vajavaisuus ja hyväksymään ”väärät” tuomiot.

6. Erotuomareiden puolestaan tulee oppia hyväksymään puutteensa ja epäonnistumisensa. Ne ovat harvoin toistuessaan pelkkiä tilastotappioita. Erotuomarointi on maratonjuoksua. Pitkällä matkalla yksi harha-askel ei vaikuta kokonaisuuteen. Niihin, joiden nahka on jo parkkiintunut, salibandymedian iltapäivälehtien tyylinen journalistinen kehitys ei vaikuta mitenkään. Miten on tulevaisuuden lupausten laita? Haluaako pääsarjaboksiin tätä menoa hypätä kukaan?