Lajikehitys ja erotuomarin puutteet ihmisenä ovat antaneet aiheen pohtia, olisiko kentälle aika lisätä silmäpareja tai ottaa käyttöön teknologiaa? Jälkikäteisellä videonveivauksella ja käytännön erotuomarityöskentelyllä ei ole mitään tekemistä keskenään.
1. Salibandy lähestyy huippu-urheilua. Lajin nopeus, fyysisyys ja taktisuus on kehittynyt huomattavasti kymmenessä vuodessa. Erotuomareiden määrä on pysynyt kuitenkin samana. Jääkiekossa on menty kolmesta neljään, jalkapallossa kolmesta kuuteen.
2. Johtuen kokonaiskontrollin tarpeesta, erotuomarit joutuvat tekemään jatkuvia kompromisseja sijoittumisen ja katseen kohdistamisen suhteen. Kaikkia tilanteita ei voi olla lähellä, mutta joissakin tilanteissa pitää olla todella lähellä. Osa tilanteista pitää aina jättää ”pulunsilmälle”. Tämä mulkosilmä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen. Esimerkiksi kaksinkamppailu kulmassa edellyttää erotuomaria lähelle estämään tilanteen eskaloituminen. Samalla toinen erotuomari joutuu sovittamaan kokonaiskontrollin vuoksi sijaintinsa poikittaissuunnassa vastakkaiselle kenttäpuoliskolle. Tällöin ”kärkkyvät” pelaajat jäävät takatuomarilta pulunsilmälle katseen fokusoituessa maalinedustalle.
3. Pitkän pallon pelinavaustavat tekevät tällaisessa tilanteessa yhtälöstä joskus mahdottoman. Jos edellä kuvitellussa tilanteessa pakki avaa korkean kukkupallon laitaa pitkin ja samassa sekunnissa jysähtää maksimaalisesti, on kummankin erotuomarin etäisyys tilanteeseen vääjäämättä ja koulutuksen mukaan toimittuna 15–20 metriä. Tee siinä sitten, sekunnin kymmenyksessä, ratkaisu elämän ja kuoleman välillä – tahaton törmäys vai tahallinen väkivaltainen teko?
4. Iänikuisella videonveivauksellä, joka aina alkaa esimerkkitapauksen jälkeen, ei ole mitään tekemistä käytännön erotuomaritoiminnan kannalta. Erotuomari tekee päätöksensä alle sekunnissa huonosta 2D-kuvakulmasta pelaajien välistä 20 metrin päästä ilman hidastuksia yli 150 keskisykkeellä valmentajan huutaessa korvaan ja yleisön mylviessä. Kotisohvalla istuvan lajiniilon on helppo Juhlamokkaa siemaillen jakaa kymmenien hidastusten jälkeen tuomioita pelaajille ja erotuomareille – niittasiko vai ei, kilahtiko takarautaan vai tolppaan?
5. Kehittävämpää olisi käydä keskustelua siitä, olisiko aika pohtia kolmatta erotuomaria pääsarjoihin ja esimerkiksi maalien videotarkistuksia (ainakin allekirjoittanut tuntuisi tarvitsevan tällaisen ”kilauta kaverille –oljenkorren). Headset on vain yksi askel paikkaamaan erotuomarin vääjäämätöntä puutteellisuutta ihmisenä. Vastaan pienessä lajissa tulee valitettavasti raha. Jos kehitykseen ei haluta satsata, joudutaan tunnustamaan erotuomarin vajavaisuus ja hyväksymään ”väärät” tuomiot.
6. Erotuomareiden puolestaan tulee oppia hyväksymään puutteensa ja epäonnistumisensa. Ne ovat harvoin toistuessaan pelkkiä tilastotappioita. Erotuomarointi on maratonjuoksua. Pitkällä matkalla yksi harha-askel ei vaikuta kokonaisuuteen. Niihin, joiden nahka on jo parkkiintunut, salibandymedian iltapäivälehtien tyylinen journalistinen kehitys ei vaikuta mitenkään. Miten on tulevaisuuden lupausten laita? Haluaako pääsarjaboksiin tätä menoa hypätä kukaan?
Tuskinapa kukaan haluaa viheltää pääsarjoja jos kommentoinnin taso on sitä mitä se nyt.
Loistava kirjoitus Lasselta.
Peukku Vuolalle kirjoituksesta ja itseironiastakin. Jäi mietityttämään valikoituvatko huipulle parhaat erotuomarit, siinä mielessä että olisivat henkisesti vahvimpia ja paksunahkaisimpia. Koska se on erittäin tärkeä ominaisuus. Asiaahan käsitellään myös Kuneliuksen kirjoituksessa.
Loistava teksti ja täyttä asiaa. Toivottavasti tämän lukisi edes kolmannes niistä jotka täällä kommenttiosioissa jatkuvasti laukovat ”oikeita tuomioitaan” ja muita typeryyksiä.
Parit kommentit sekä lätkää, säbää ja futista viheltäneenä: Tuomarit, Vuola mukaanlukien, ovat salibandyssa ihan liian nuoria… Tästä seuraa yleinen pätemisen tarve kun ovat toimihenkilöiden hampaissa läpi ottelun. Siitä taas seuraa se että tuomari ei enää keskity itse peliin.
Vanhat ja kokeneet tuomarit savustetaan pihalle mm. aivan älyttömillä kuntovaatimuksilla. Säbä lienee ainut laji jossa tuomari lopettaa uransa ”kaiken nähneenä” siinä 30v tietämissä. Jossain muussa lajissa liigan ovet vasta aukeavat.
Säbä lienee myös ainut laji jossa tuomarin fyysinen kunto on koulutusjaksolla tärkeämmässä roolissa kuin vaikka sääntötietämys tai pelin luku tai yleinen kokemus lajista. Se teidän aski on kuitenkin vaan 40/20m joten ei siihen mitään ravurin kuntoa voi tarvita!
En ymmärrä kuka tämän nykysuuntauksen on kehittänyt ja miksi ei älytä että se johtaa huipputuomaroinnin tuhoon.
On se vaan eri asia tuomitseeko peliä mies vai poika. Miettikääpä sitä.
Vaikka oon samaa mieltä Vuolan pointeista, enkä nyt ihan varauksetta allekirjoita jotain ”yleistä pätemisen tarvetta” joka sitten iän myötä vain poistuu. Ihmisiä on erilaisia eikä nuori ikä mielestäni ole este hyvään tuomarityöskentelyyn.
Toisaalta, kokemus ja myös elämänkokemus on kiistatta myös valtti raitapaidalle, ja sikäli kyllä allekirjoitan kiekkodumarin kommentin. Kuntovaatimukset ihmetyttävät itseänikin, ja perustelut niille olisi hienoa kuulla.
Kiekkodumari, mitä ihmettä tarkoittaa ”Tästä seuraa yleinen pätemisen tarve kun ovat toimihenkilöiden hampaissa läpi ottelun.”
Ei ne salibandyn kuntotestit ole mahdottomat vanhempanakaan. Vaativat vain työtä myös kentän ulkopuolella. Lienee ihan tutkittujuttu että hyvä kunto vähentää virheiden määrää. Päätöntä juoksemista en kuitenkaan kentällä ymmärrä.
Pätemisen tarve ei liity henkilön ikään vaan luonteeseen ja tuomari-ikään. Tuomarin myyntityö myös helpottuu 3-5n kauden jälkeen kun naama alkaa olemaan tuttu. Järventausta-Myllykangas saivat tehdä kentällä ratkaisuja jotka olisivat aloittavan liigatuomarin lähettäneet maitojunaan.
Paska kaatuu aina kentällä olevien tuomareiden niskaan, vaikka he toteuttavat siellä muiden päätöksiä (säännöt ja tulkinnat). Omien ratkaisujen vastuuta ei voi ulkoistaa kentällä niin olisiko aika kantaa vastuu myös kentän ulkopuolella?
Eiköhän näillä toimihenkilöillä tarkoitettu ennenkaikkea joukkueen toimihenkilöitä. Ja heidän hampaissahan tuomarit jatkuvasti ovat.
Hyvä ulostulo tuomareiden puolesta. Samassa veneessä ollaan, ainakin näin toivon.
Tuomareilla on vielä parannettavaa asenteissaan pelaajia kohtaan, jos ajatellaan kuten Vuola kirjoittaa:”1. Salibandy lähestyy huippu-urheilua. ” ja vastaavasti pelaajat ja valmentajat tekevät jo työnsä kuten huippu-urheilussa kuuluukin.
Salibandyn eri toimijoiden asenteissa on usein vähättelyä omaa lajiaan kohtaa, johtuuko se perinteiden puuttumisesta eli nuoresta lajikulttuurista?
Onko divari- ja liigatuomareiden kanssa käyty läpi videolta koulutustilanteessa? Tarkoitan esimerkkejä taklauksista, pallon riistoista (mitkä sallittuja, mitkä ei, missä on helppo tehdä virhevihellys).
Tuntuu, että moni tuomari ei ole itse pelannut eikä tunnista tilanteita ja tekee kovassa vauhdissa pelin tulokseen pahasti vaikuttavia jäähyvihellyksiä nimenomaan helpoilla virheillä, jotka voivat näyttää jäähyiltä.
Miten erotuomaritarkkailu toimii? Onko se hyväveliklubi vai käydäänkö tuomareiden kanssa virheet läpi videolta ja kiekkotyyliin otetaan otteluita pois/siirretään alempaan sarjaportaaseen jos tulee pahoja virheitä. Varmasti tapahtuu kehitystä jos vaatimustasoa nostetaan.
Miltä kuulostaisi minuutin tai 90 sekunnin jäähyt, niin tuomarit eivät pääsisi näyttelemään liian suurta roolia ottelun tuloksen kannalta. Ylivoimat ovat niin tehokkaita, että virheet nousevat turhaan suureen asemaan.
Kannattaa katsoa kirjoituksen kohtia 3 ja 4. Ratkaisu pitää tehdä välillä erittäin kaukaa tilanteesta, huonosta kulmasta ja yhdessä silmänräpäyksessä. Tilanne voi näyttää erotuomarin näkökulmasta paljon pahemmalta kuin katsomon ylimmältä riviltä, josta näkee joskus paljon paremmin mitä tapahtuu. Erotuomari kuitenkin tekee ratkaisunsa siitä mitä näkee.
Tuli mieleen, että koriksessa taitaa olla salibandyä pienemmällä kentällä kolme erotuomaria, eikä pelaajien vauhti ole edes yhtä nopea kuin salibandyssä. Toinen pointti on se, että erotuomareille maksetaan salibandyssä hyvät korvaukset, paljon paremmat kuin keskiverto liigapelaajalle. Senkin takia voidaan edellyttää korkeaa tasoa. Kolmas pointti: ikääntyviä liigapelaajia pitäisi kysellä tuomarikursseille ja tarjota mahdollisuus edetä liigatasolle tuomaroimaan parissa vuodessa. Turha juoksuttaa 200 liigapelin kokemuksella olevia viheltämässä jotain D-tyttöjen peliä.
Kalle:
jonkin verran yli 100€/peli ei ole kovin erikoinen korvaus jos verrataan muihin pallopeleihin pääsarjatasolla.
Erotuomareilta voidaan palkkioiden johdosta alkaa odottaa parempia suorituksia vasta sitten kun puhutaan ammattilaisuudesta.
Äärettömän hieno esiintulo ja kirjoitus! Kiekkodumari puhuu asiaa. Kuntotestit pudottavat hyviä tuomareita pois lajin parista joka vuosi lisää, varsinkin niitä iäkkäämpiä… Itse olen viheltänyt nyt 17 vuotta ja silloin tällöin omalla alueella käyn paikkaamassa yksittäisissä peleissä ja ei kyllä vielä ole eteen tullut alueellista 2-divari peliä josta en olisi selvinnyt, vaikka en selviäkkään 1500m juoksusta alle 7.30…
Mitä tulee tuomarin ikään niin kyllä kovemmissa peleissä on merkitystä sillä onko tuomari 20v vai 35v. Ikä tuo auktoriteettiä!!
Hep hep. Nyt aletaan lähestymään ydintä.
Lisääntynyt pelinopeus ml. kääntöjen maalia kohti suuntautuminen, yksi vastaan yksi pelaaminen, pitkät avaukset, pallottaman pelaajan puolustamisen tarpeen kasvaminen jne. asettavat tällä hetkellä tuomarit tekemään valtavan määrän kompromisseja ja ”luovia” ratkaisuja oman sijoittumisen sekä seurattavien taisteluparien suhteen. Lisäksi kun edelliseen lisätään hyökkääjien pass-one-timerit, niin maaliakaan ei saisi unohtaa valvoa, ollaan tilanteessa jossa on vain jostakin seurannan osalta luovuttava. Itse koen, että suurin hyöty tuomaroinnille saataisiin siitä, että maalien ns. ylikorostuneesta valvonnasta voitaisiin luopua, ja siirtää siitä vapautuvaa seurantaresurssia muihin tilanteisiin, jos ”läheltä piti” tilanteet epäselvistä maaleista voitaisiin tarkistaa videolta. Uskon siis suurimman avun tuomareille syntyvän TEKNIIKASTA.
Se, että otettaisiin mukaan kolmas tuomari ei mielestäni poistaisi väärin ratkaisujen syntymistä (vrt. eräs punainen kortti itkukylässä, jossa olisi kyllä sismisen kasvupyrähdyksen paikka). Lisäksi Head-seteillä uskoisin olevan lisähyödyn, kun tuomaripari pystyisi nopeasti kommunikoimaan pelin sisällä vastuu/seuranta-alueista sekä mahdollisesti tukemaan / vahvistamaan toisen havaintoa epäselvissä tilanteissa.
Tuomareita hyllytetään myös säbässä pääsarjatasoilla ainakin. Pelejä on otettu pois aika pienistäkin virheistä. Hyllyttämiset ei tosin tule julkisuuteen. Sarjatason muutoksia on tapahtunut myös tällä kaudella.
Ottelun jälkeiseen tarkkailupalaveriin videot eivät vielä ehdi, mutta pelin jälkeen klippejä tulee tutkittavaksi. Lisäksi tuomarit pääsevät käsiksi joka ainoaan matsiin pääsarjoissa videon muodoissa.
Ja kyllä videoita katsellaan koulutuksissa. Ehkä ei sitten kuitenkaan tarpeeksi.
Salibandyssä tuomareille maksetaan 200€/peli, parhaiten suomen sisäpalloilussa.
Tuomarit ovat paremmin palkittuja kun pelaajat, siis vain salibandyssä näin..
Hyvä kirjoitus! Mielestäni kolmas tuomari voisi toimia. Mutta tulisiko tämän kolmannen tuomarin olla kentän ulkopuolella vai sisäpuolella? Liikkuisiko tämä kolmas tuomari kenttää edes takaisin vai pysyisikö esim keskiviivan tuntumassa? Olisiko yksi tuomari ns. päätuomari, joka loppupeleissä päättää tuomiot kahden muun avusuksella? Ehdottomasti tätä pitäisi kokeilla!
Voitteko lopettaa keskusteluissa käyttämästä sanaa pelin palvelija. Maailman ehkä ärsyttävin sanonta
Siis väitättekö te tosissaan että liigadumareiden kuntotestien rajat ovat liian kovat???
1500m n.6.20
4x10m viivajuoksu n.11s
Juoksurata 160m n.42s
Ei vaadi paljoa..
Nuo testitrajathan ei ole juuri mitään 20-30 vuotiaalle, mutta 40-50 vuotiaalle nekin alkavat jo asettaa haasteensa. Lyön vaikka vetoa että parikymppinen läpäisee testit kun vetää kausittain muutaman viikon treeniä ennen testejä. Mutta iältään viittäkymppiä lähestyvä joutuu treenaamaan ympäri vuoden ja silti tekee tiukkaa päästä läpi, kun testeistä ensimmäisenä on se 1500 ja nuo nopeammat siihen perään. Tosin, eipä taida salibandykentillä niitä viisikymppisiä erotuomareita enää tänäpäivänä olla.
Kyllä se kolmas tuomari olis ehdoton varsinkin pudotuspeleissä. Laji kärsii siitä että tuomari eivät pysy mukana pelinopeudessa. Niin usein tulee katsojana itse harmiteltua sitä että miten tuomarit tekevät väärän tuomion. Ja niitä sattuu peliin vielä useita! Ei liigatasolla mielestäni saisi niin paljoa virheitä tulla pelissä. Tarkoitan siis vapareita jotka vihelletään väärään suuntaan ja kulmalyöntejä. Mutta toisaalta ymmärrän sen koska katsojalla on aina katse pallossa kun taas tuomarit seuraavat pelaajia enempi. Itse olen sitä mieltä että katsomotuomari ois hyvä asia kolmanneksi tuomariksi. Ja tuomarit voisivat keskenään puhella mikkejen välityksellä. Katsomotuomari kuitenkin näkee koko kentän kun taas sieltä alhaalta ei taas näe. 😀
Kyllähän tuomareiden kunto pitää olla kunnossa siinä missä pelaajienkin. Nuo nykyiset vaatimukset kyllä täyttyy normaali peruskuntotreenillä, mitä moni tavallinen urheilutaustainen tuulipukumieskin tekee pururadalla. Siihen päälle pelit, joka itsessäänkin kohottaa peruskuntoa = Ei ongelmia 40-50 vuotiaalle.
Tuo pätemisen tarve ei ole mitenkään ikäkysymys.
Se, että niitä nuoria sattuu nyt olemaan viheltämässä johtuu siitä että laji on nuori, mutta kuitenkin sen ikäinen että ensimmäinen aalto tuomaririvistöstä alkaa olla lopettaneita ja uusi aalto puskee tulemaan.
Jotkut puhuivat, että kyllä noilla palkkioilla pitää pystyä viheltämään korkealla tasolla. Mutta, kun Vuolan kirjoituksessa mainitsemat epäkohdat eivät liity mitenkään palkkioihin. Jos silmäparit eivät vain riitä, niin ei ratkaisuna ole palkkioiden nostaminen ja yhtä’kkiä taso nouseekin kohisten.
Hyviä näkökantoja Vuollalta kaikkinensa.
En itse näe ikää minään kysymyksenä ja ehdottomasti olen kuntotestien kannalla. Tosin kuntotestien pelin omaisemmaksi viemistä kannatan ehdottomasti. Eikä nuo kyseiset kuntotesti rajat tuota ihan hirvittäviä ongelmia jos pitää kunnostaan huolta niin kuin pääsarja erotuomareiden kuuluukin. Hyvä kunto auttaa tekemään hyviä tai parhaita mahdollisia päätöksiä kentällä!!
Erittän huono on verrata kiekkoa tai futista salibändyyn pelinä. Ovat aivan erilaisia lajeja. Lajinahan säbä on noita molempia merkittävästi nopeampi ja vaatii myös hyvää kuntoa että voit nähdä tilanteet kunnolla ja olla riitävän lähellä…
Itsellä yksittäisessä ottelussa tulee kilsoja mittariin 7,5-10km. ihan kohtuullisesti siis…
Lasselta mun mielestä erittäin hyvä kirjoitus. Avaa hyvää keskustelua asiasta!
Toi 10km tarkoittaa, että juokset 125 kertaa salibandykentän päästä päähän. 250 kertaa yhteen suuntaa. Hieman nyt epäilen noita laskelmia.
8000m ja 60min tarkoittaa 133m/min
En ymmärrä mikä hinku on mennä läheltä katsomaan tilanteita. Keskimäärin väistellessä mailoja, ei vaan voi olla kovin tarkkana. Lisäksi perspektiivi on kauempaa parempi. Kysykää vaikka katsomotuomareilta… Pelinjohtamisen kannalta lähempänä on kyllä parempi, joten etäisyyden suhteen joutuu tekemään kompromissin.
7,5-10 kilsaa kuulostaa kovalta määrältä. Matkaa ei pysty hallissa mittaamaan kuin askelmittarilla tai kuvaamalla kokoajan tuomareita ja laskisi tallenteelta matkan. Salibandyssa tuomarille tulee hyvin paljon lyhyitä askeleita, jotka eivät ole normaalin juoksuaskeleen pituisia, jolloin askelmittari kyllä tallentaa askelmäärän, mutta sen muuttaminen matkaksi ei enää täsmää.
Kaksi eniten kohua aiheuttanutta tilannetta ovat muuten sattuneet ensimmäisessä erässä. Siinä vaiheessako kunto on jo loppu?
On joo 10 kilsaa aika kova, vaikka tuomari kentällä koko matsin onkin. Happeen sentterit kun juoksi cup-matsissa alle 2 kilsaa kolmella ketjulla pelatessa eli yht. alle 6 nämä kolme sentteriä.
Happeen pelaajien vähäiset juoksumatkat selittyy sillä että yli 50% peliajasta menee tuomareille mussuttamiseen.
Juokseville tuomarille mussuttamiseen, kun tuomareille kertyy noita juoksukilometrejä noin paljon.
”en näe ikää minään kysymyksenä” on nuoren miehen puhetta jos joku 😀