Tampereen Classicin terrierimäinen hyökkääjä Alisa Pöllänen viilettää lauantaina alkavissa salibandyn naisten MM-kisoissa ensimmäistä kertaa. 19-vuotias nuorten maailmanmestari ja Suomen joukkueen kuopus raivasi tiensä MM-kisakoneeseen rakettimaisen nopeasti.

Alisa Pöllänen, voitit tyttöjen MM-kultaa keväällä 2012. Oliko tavoitteesi nousta näin pikaisesti naisten MM-karkeloihin?
– En todellakaan osannut odottaa kisalippua näin pian – varsinkaan, kun pääsin mukaan naisten maajoukkueen kesäleirille vasta varapelaajana. Se oli tosin etu, sillä en ottanut leirillä turhia paineita ja onnistuin hyvin. Pääsin myös Polish Openiin ja Göteborgin EFT-turnaukseen. Tiesin, että jos homma toimii, voi olla saumoja päästä kisoihin. Mitä lähemmäs turnausta mentiin, sitä suurempi tavoite kisalipusta tuli.

Milloin sait tiedon valinnastasi, ja millainen puhelu oli?
– EFT:n jälkeen valmennus kertoi, että valintaani mietitään vielä. Tieto tuli kolmisen viikkoa sitten. En oikein paljoa puhelusta enää edes muista. Aika tärinöissäni olin, kun näin Karon (Kuussaari) soittavan ja tiesin, mitä asia koskee. Pelkäsin pahinta ja toivoin parasta. Kun sitten sain kuulla olevani kisoissa, kivi putosi sydämeltä. Olo oli helpottunut ja tosi onnellinen.

Olit nuorempana myös lupaava jääkiekkoilija ja mukana alle 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessakin. Miksi valitsit salibandyn?
– Tiesin jo peruskoulun viimeisillä luokilla, että aion muuttaa pois kotikaupungistani Savonlinnasta. Peruskoulun jälkeen sain paljon tarjouksia sekä salibandy- että lätkäseuroilta. Lajipäätös oli iso ja tuli aika viime hetkillä. Tuli vain tunne, että salibandy on enemmän mun juttu. Lätkää olin siinä vaiheessa ehtinyt pelata melkein 11 vuotta.

Miten päädyit Classiciin?
– Ihan aluksi olin menossa Hämeenlinnaan HPK:hon pelaamaan lätkää. Sitten tyttöjen taiturileirillä Veera Molkka ja Jenni Nikkanen houkuttelivat minut Classiciin, jonne sain liigasopimuksen.

Oliko seura sinulle entuudestaan tuttu?
– Ei. En tiennyt naisten Salibandyliigasta oikein mitään. En tiennyt edes, kuka on Katriina Saarinen!

Ainakin kisojen alussa sinulla on niin sanotun täytepelaajan rooli. Kerro siitä.
– Annan muille huilivuoroja ja tarvittaessa käyn pelaamassa eri ketjuissa laitahyökkääjänä. Syksyn turnauksissa tuurasin esimerkiksi Eliisa Alankoa, joka pelaa Nina Rantalan ja Katri Luomaniemen kanssa. Uskon, että minulta odotetaan maajoukkueessa samoja asioita kuin Classicissa: röyhkeitä suorituksia, maalille ajoja ja hyvää liikettä karvauksessa.

Seurajoukkueessasi Classicissa saat paljon vastuuta. Tuntuuko vaikealta, kun maajoukkueessa roolisi on pienempi?
– Ei. Tiesin alusta asti, ettei minulla ole saumoja isompaan rooliin, koska olen ollut maajoukkueessa niin vähän aikaa. Se on ihan ok. Haluan hoitaa homman niin hyvin kuin osaan. Me ”paikkaajat” olemme ihan yhtä tärkeitä joukkueelle kuin muutkin pelaajat.

Miten uskot pärjääväsi naisten kisoissa kansainvälisellä tasolla?
– Syksyn perusteella uskon, että fysiikkani riittää tosi hyvin. Sitä on pohdittava, kannattaako aina haastaa vai pitääkö tehdä turvallisempi ratkaisu. Jos on hyvä paikka, niin miksi ei? Pelistä pitää pystyä nauttimaan, ja koska haastaminen kuuluu omaan peliini, niin aion sitä varmasti käyttää, jos tilanne tulee.

Olet voittanut Classicissa kolme SM-kultaa, Suomen Cupin ja Champions Cupin hopeaa. Millaiset henkilökohtaiset odotukset sinulla on MM-kisoille?
– Haluan tehdä parhaani aina, kun laatikkoon menen, ja hoitaa ne asiat, joista joukkueen kanssa on sovittu. Olisi tietysti hienoa lopettaa turnaus siihen kirkkaimpaan.

Teksti: Annina Vainio, Tampere