Suomen naisten maajoukkueen päävalmentaja Karo Kuussaari ei ollut täysin tyytyväinen omiensa otteisiin Norja-ottelun taistelun tauottua. Voiton myötä Suomella on kuitenkin edelleen mahdollisuus parantaa otteitaan lauantain välierissä.
– Tehtiin pelistä vaikea itsellemme, kun hassattiin 3-4 avopaikkaa ekan kympin aikana. Se ensimmäinen kymppi jäikin meiltä ottelun parhaaksi ajanjaksoksi, kommentoi Kuussaari ottelun alkua.
Suomen hapuilevasta esityksestä huolimatta Kuussaari halusi nostaa esille myös vastustajan hyvät otteet.
– Norja puolusti tänään vahvasti ja niin se teki myös Tshekkiä ja Sveitsiä vastaan. On ehdottomasti se paras joukkue välieräjoukkueiden takana.
-Pelaajien mukaan uusi pelialusta jään päällä vaikeuttaa pelaamista ja liikkumista, mutta en itse osaa sanoa vaikuttaako se mitenkään, välitti Kuussaari pelaajien terveiset.
Kuussaari teki ottelun lopputuloksen kannalta tärkeän vaihdoksen palauttamalla Nina Rantalan, Katri Luomaniemen ja Eliisa Alangon samaan ketjuun ensimmäisen erän jälkeen. Tulosta syntyi kolmen maalin verran.
– Pelasivat kyllä hyvin yhteen. Ei tehty mitään klap klap-maaleja, vaan enemmänkin tahtomaaleja maalin edestä. Toki ne sopivat pudotuspelien luonteeseen.
Suomella on nyt kaksi lepopäivää ennen lauantain välierää. Tämän välin joukkue käyttää sekä rentoutumiseen, että valmistautumiseen lauantain välierää varten.
– Tässä on nyt kaksi lepopäivää välissä ja aikaa rentoutua. Huomenna vietetään aikaa kaupungilla ja pelaajilla on mahdollisuus tavata sukulaisia ja muita vieraita. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla harjoitellaan.
Lauantain vastustajasta Kuussaarella on vahva kutina ja siitä, että parannettavaa riittää jatkossa.
– Sveitsiä odotellaan vastaan. Parantaa pitää siihen peliin. Ei voi olla tyytyväinen kuitenkaan. Lauantaina ja sunnuntaina meidät mitataan sitten toden teolla.
Joel Siltanen, Ostrava
Katsokaas Karon haastishommat Ruotsimatsin jälkeen…. Loistavaa settiä, viitaten aiempaan uutiseen legendaarisimmista englanninkielisistä haastiksista 🙂
http://youtube.com/watch?v=ne01VvvSzGk
Kannattaa Sveitsiä vastaan kokeilla jotakin muuta taktiikkaa kuin kaaripalloa maalille! Luulisi maajoukkueelta onnistuvan.
Karon pelikirjan parasta ennen päiväys oli 90-luvulla…
Miten Suomen muuten pitäisi pelata Sveitsiä vastaan?
Muutkin kuin Hakkaraisen Jani saavat vastata.
Onko Saksa – Sveitsi jo pelattu ? 🙂
Kirjaan ei taida ohjeita löytyä, mutta menköön sitten vihkoon. Pelirohkeutta tarvitaan: Nopeaa pelin kääntöä niin, että palloa pitää pystyä ja osata tuoda kärkikavauksen ohi ja sitten tarjota syöttöä liikkeestä liikkeeseen eli sille syöttölinjaa avaavalle pallottomalle. Tämä saa aikaan epäjärjestystä vastustajan puolustukseen ja avaa samalla laatuvetopaikkoja 1-sektorille, johon on ollut vaikea päästä seisoskelevalla pelityylillä. On näyttänyt siltä, että alakerta sahaa arasti ja turhaan poikkaria, viivyttelee ja yrittää sitten epätoivoisesti tavoittaa laitoja pitkin pakenevia hyökkääjiä. Näin päästään korkeintaan pyörimään tehottomasti kulmiin ja vihulainen pääsee rauhassa täyttämään parhaat vetosektorit. Myös puolustajien vastuunpakoilu hyökkäyspään laukauksissa on ilmiselvää. Nopea siirto peiton ohi ja laatulaukaus maskipelaajien tietysti auttaessa. Tietysti varmistusta pelin alle vastaiskujen varalle. No tuplaukset, milloin ja missä, kaipa heille se on kerrottu. Oikea-aikaisesti käytettynä auttavat voittamaan palloja ja sitä kautta nopeaa pelin kääntöä. Usein laitavääntöihin mennään puolustussuunnan kannalta väärältä päin, ja kaveri livahtaa ilmaiseksi alta pois. Lisäksi seistään laitaväännöissä suorana, vaikka palloa pystyisi suojaamaan paremmin kropan painopiste alhaalla, tämäkin yllättävän merkityksellinen juttu pelin momentumeja ajatellen – voitatko vai häviätkö 1 vs. 1. Joku näkee asiat varmaan aivan toisin, mutta tässäpä yksi mielipide.
Hyvä naiset, voitto tuli, vaikka noista kommenteista ei uskoisi. Vain voitot muistetaan ei sitä miten ne tulee. Tsemppiä lauantain matsiin tuli sieltä kuka tahansa.
Pelivihkolta tarkkaa analyysiä. Olisi mukava ja opettavaista lajia analysoivalle katsojallekin (tarkoitan vaikkapa itseäni) joskus perata videolta joku peli oikein tarkaan sekuntti-sekuntilta, että mitä missäkin tilanteessa tehdään ja mitä oikeastaan pitäisi ja kannattaisi tehdä. Ehkäpä pelaajat pääsevät valmentajien esittäminä tällaista näkemäänkin. En tiedä. Sitten jos on niinkuin jotkut väittävät, että naisten maajoukkueen valmentajalla on wanhentuneet opit, niin eikait analyysistä ole pelaajille mitään hyötyä. Toisaalta on tietenkin eri asia analysoida kentän laidalta tai pelin jälkeen videolta kuin pelin aikana kentällä. Joku joskus kehui Litmasta (siis se jalkapalloilija), että käsittämättömän hyvä pelin luku- ja käsityskyky pelissä mukana ollen. Onko tuossa naisten maajoukkueessa (tai muiden maiden joukkueissa) jota kannattaisi tässä pelinlukumielessä pitää silmällä?
En tiedä kuinka asia nykyään maajoukkuetasolla on, mutta ainakin takavuosina (mm. tapaus Ahlstedt) ja edelleen seurajoukkuetasolla naisten valmentaminen on paljon muutakin kuin yksilötaitojen ja pelitaktiikoiden hiomista. Tässä asiassa leiripäivät todennäköisesti joko auttavat tai entisestään heikentävät valmennuksen ja joukkueen välistä toimintakykyä. Ja se nyt on ainakin varmaa että ruotsalaiset ovat tässäkin edellä ..
Olipas legendaarinen pätkä Karo-Petriltä:D Hyvvää ralli englantia. Pitkää palloa heiteltiin ja Ruotsi pelasi todella hyvin. Siinähän tuo pääpiirteittäin…
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia. Viime vuosina suomalainen naissalibandy on omasta mielestäni polkenut lähestulkoon paikallaan ja ainut lohtu lienee se, että sama ongelma on myös muilla naiskärkimailla. Ei ole tarvetta kehittyä.
Vertailu kansainväliseen huippumiessalibandyyn
Kuilu kansainvälisen miessalibandyn ja naissalibandyn välillä on jo nykyisin absurdia luokkaa. Miesten kansainvälinen kärki pelaa jo niin korkealla intensiteetillä ja taitotasolla, että mielekästä vertailua ei voi enää edes tehdä, enkä tarkemmin edes sitä tee, sillä kaikki lajia seuraavat sen näkevät. Tyydyn vain nyt toteamaan, että naissalibandyssä on paljon tehtävää, mutta myös paljon potentiaalia. Eli mikäli tätä kuilua halutaan kuroa umpeen, vaatii se ison ja perustavaalaatua olevan asennemuutoksen siitä miten lahjakkaita ja huippulle tähtääviä tyttö-ja naissalibandypelaajia tulisi viedä eteenpäin. Ehdotukseni on, että mahdollistettaisiin ja kannustettaisiin lahjakkaimpia ja motivoituneimpia tyttöpelaajia pelaamaan aina nuorimmista ikäluokista lähtien kovissa poikajoukkueissa. He saisivat parempaa valmennusta ja paremmat pelikaverit ympärilleen, ja tämä jos mikä veisi varmuudella kehitystä nopeasti eteenpäin.
TUOKAA SE RUOTSI NYT! TUOKAA SE! Haluun niin nähä kun nää suomen lapaset pelaa ruotsia vastaan ja kävelee sen yli! TUOKAA SE RUOTSI NY!
”we have to play in Sweden” tankkauksen jälkeen en enää pystynyt tuota katsomaan. hommatkaa liitolle tulkki niin saa vääntää oulua ihan rauhassa.
Suomi pelaa erittäin vanhakantaista pelityyliä. Verkkaista pakki-pakki syöttelyä ja sitten pitkin laitaa toivotaan-toivotaan syöttö. Missä on ollut uskallut näitä heikompia joukkueita vastaan. Missä on ollut pakkien nousut ja vedot. Miksi tehdään niin paljon helppoja virheitä. Kaiken tämän jälkeen ennustan että jo seuraavassa ottelussa tulee turpaan. Valitettavasti.