Naisten MM-kisat päättyivät sunnuntaina Ruotsin kultajuhliin. Finaalissa hyvän haasteen tarjonnut Suomi taipui länsinaapureille lopulta 5–1-numeroin.
Voiton myötä Ruotsi uusi kahden vuoden takaisen maailmanmestaruutensa. Kultaa tavoitelleelle Suomelle hopeamitali on naisten MM-kisahistorian viides.
Mihin ottelu ratkesi?
Ottelun avauserä oli jälleen maaliton, vaikka Ruotsi ottikin pelin haltuunsa ja loi useita paikkoja. Suomi pystyi kuitenkin vastaamaan haasteeseen hyvin, ja mahdollisuuksia maaleihinkin tarjoutui. Toiseen erään Ruotsi sai lentävän lähdön avaten maalihanat puolen minuutin pelin jälkeen. Suomella huippupaikoille pääsy oli hankalaa koko ottelun ajan, eikä viimeistelykään ollut toivotulla tasolla. Suurin ero kävi ilmi hyökkäyspään pelaamisessa. Ruotsin taitavat yksilöt pystyivät pitämään pallokontrollia yllä, kun taas suomalaisten hyökkäykset päättyivät liian nopeasti pallon menetyksiin ja heikkoihin syöttöihin. Nina Rantalan tekemä maali kolmannen erän lopulla antoi vielä pienen toivonkipinän, mutta kiri ei lopulta riittänyt.
Ottelun hahmo?
Ruotsin sankarittaret löytyivät jälleen kerran vahvasta ykköskentästä. Laitahyökkääjä Anna Jakobsson oli huikealla pelipäällä iskien finaalissa tehot 3+1. Ketjukaveri Sandra Mattsson juhli puolestaan tehopistein 1+1. Ottelun selkeästi paras yksilö oli kuitenkin Suomen maalilla loistavasti torjunut Jonna Mäkelä. 27 kertaa pallon tielle venynyt Mäkelä esitti huikaisevia pelastuksia läpi kamppailun, ja antoi Suomelle mahdollisuuden taistella tosissaan voitosta. Maalit syntyivät Suomen kenttäpelaajien karkeista virheistä, eikä Mäkelä voinut tolppien välissä näille mitään.
Ottelun puheenaihe?
Isoa kuvaa tarkastellessa Ruotsi on tällä hetkellä naisten salibandyssa niin suvereeni, että suomalaisten olisi pitänyt venyä sunnuntain finaalissa suorastaan ihmetekoihin voittaakseen heidät. Ruotsalaisten paremmuus tuli selkeimmin esiin fysiikassa ja taidossa. Suomen väsyminen alkoi näkyä päätöserässä, ja Ruotsi voitti kaksinkamppailutilanteita yhä enemmän, mitä pidemmälle ottelussa mentiin. Kisojen avausotteluun verrattaessa Suomen haaste Ruotsille finaalissa oli kuitenkin paljon parempi.
Tilastohuomiot:
Suomi: Nina Rantala 1+0, Henna Ilmola 0+1, Jonna Mäkelä 27 torjuntaa
Ruotsi: Anna Jakobsson 3+1, Sandra Mattsson 1+1, Cassandra Edberg 1+0
Odotetusti hopeaa, josta erityiskiitos Mäkelälle. Kaksi vuotta aikaa seuraaviin kisoihin ja kirkastaa mitallin väriä. Jokainen pelaaja aloittaa nyt tosissaan ammattilaispersonaltrainerin johdolla ammattimaisen lihaskuntotreenaamisen (siis rehellisen raudan noston ja bulkkauksen), jossa lihasmassaa haetaan tuossa ajassa reilut toistakymmentä kiloa lisää ja erityisesti sinne ylävartaloon ja käsiin. Tämän lisäksi kovempia pelejä ja harjoituksia alle niin johan menestystä tulee.
No jospa vaihdettais valkkua ihan ensin ja tehtäisiin lievä ikä remontti. Jos KK jatkaa niin samat pelaajat yhä 20 vuoden jälkeen pelaamassa. Ottaisi Virtasesta mallia. Keräsi nuorista kyvykkään joukkueen ja valmensi ne maailmanmestaruuteen. Naiset valmiiksi alistuneita Ruotsille. Uutta verta kehiin……..
Ikäremontti? Eikös kyse ole AIKUISTEN MM-kisoista?
Ikäremontti tosiaan…
Montako ”vanhaa” patua joukkueessa oli?
Ukkonen ja Mäkelä. Ja ainakin Mäkelä suoriutui tasaisemmin kuin moni junnumj:n pelaaja.
Kokemuksella tuodaan tasaisuutta läpi turnauksen eikä olla soossit housuissa, kun tulee tosipelit. (Finaali Ruotsia vastaan) Junnuilla on ehkä ennakkoluulottomuutta, mutta se harvoin riittää silloin, kun ratkaistaan ne tärkeimmät ottelut.
Jos haluat oppia pelaamaan, niin mene Ruotsiin, niin mene Ruotsiin pelaamaan. Jos haluat tietää mitä vaaditaan Ruotsin kaatoon, niin mene Ruotsiin pelaamaan.
Kysykääpä vaikka Roiskolta,
Kasineloset Ukkonen ja Mäkelä on vielä alle kolmekymppisiä, ikänsä puolesta voivat hyvin pelata kisoissa kahden vuoden päästä. Motivaatio on sitten toinen asia. Ikärakenne ei ole ongelma.
Ongelma on parhaan mahdollisen päävalmentajan saaminen, kun 2000-luvun perusteella juuri kukaan ei halua oikeesti naisten päävalmentajaksi. Ja sitten ne kun haluaa niin ei ole ihan parhaita mahdollisia.
Syitä on tietysti monta alkaen naisten valmentamisen vaikeudesta (kaikista asioista ei saa puhua täälläkään) ja päätyen Suomen naisliigatason heikkouteen. Kotimaista liigaa pelaamalla maajoukkuepeluri saa runkosarjassa noin neljä tai korkeintaan kuusi kovaa peliä syyskuun ja maaliskuun välisenä aikana, sitten toki pudotuspeleissä muutaman lisää.
Koko maajoukkue pitäisi saada kahdeksi vuodeksi Ruotsin liigaan!
Kyllä näin on, naisten valmentaminen ei ole helppoa. Siinä tarvitaan ”pelisilmää” monessa mielessä, niin kentän tapahtumiin kuin sen ulkopuolisiinkin, täytyy osata antaa oikeaa ja rakentavaa palautetta, ei pelkää moitetta, näin naispelaajat uskaltavat luottaa (saavat itseluottamusta) itseensä.
Eipä ollu naisilla mitäään saumaa. Ei sitten minkäänlaista. Kaikki spekulaatio on turhaa. Ruotsi oli joka osa-alueella ylivoimanen
Koo-Koo, mikä ero palautteen annossa miesten ja naisten välillä?
Olisiko Kaipio kiinnostunut vetämään naisten majua?
Kaikki spekulaatiot Kaipion tulevasta maju-sopimuksesta on pelkkää huhupuhetta, ensiksi hoidetaan Keravan liigaprojekti maaliin.
Sorry vaan mut Keravan liiga projekti lähes mahdoton tehtävä, kun parinkyt kilsan päässä pelaa 4 liiga jengiä, joten tuskin saavat houkuteltua riittävän kovaa materiaalia. Toki voin olla väärässä…
Näyttää siltä että Kaipio kuitenkin tekee hyvää työtä Keravalla, kun sarjataulukkoa katsoo.
Tempo Ruotsin sarjassa lienee paljon kovempi kuin täällä, jossa on 2 kunnon seuraa.
Turha tästä ketään on syyttää.
Ruotsi tekee kaiken paremmin.
Alkaen vaikkapa Salibandyliiton viestinnästä.
Tuossa ylempänä kommentoitiin, että naisia pitää käsitellä eri tavalla kuin miehiä. Että palaute pitää antaa eri tavalla. Että naisia on vaikea valmentaa.
Ei pidä paikkaansa. Toki kaikki ovat yksilöitä, mutta suurin ero on huonosti annettuun palautteeseen reagoimisessa. Naiset puivat näitä juttuja yleisemmin joukkuekavereiden kesken kun taas miehet murjottavat yksinään. Lopputuloksena miehillä pelin taso laskee ja naisilla nähdään valmentajanvaihtofarsseja.
Hyvin annettu palaute uppoaa yhtä lailla sekä miehiin että naisiin, mutta naiset osoittavat huonosti annetun palautteen huomattavasti selvemmin.
Ei naisten valmentaminen mitään tähtitiedettä ole. Lisää naisia vaan pelaamaan niin saadaan enemmän kilpailua. Kyllä ne motivoituneet tytöt sieltä löytyy.
eikä siis tarkoitus mitenkään keravaa dissata, onhan siellä yksi kovimmista koskaan valmentajana, siis Esa Karjalainen ja junnuissa tekevät loistavaa duunia. 98 ikäluokka parhain esimerkki…
mitä naisiin tulee niin lisää taitoa tarvitaan, My Kippilä hyvä esimerkki siitä että kyllä naiset/tytötkin halutessaan oppii tekniikat. Ja mitä vielä pitäis reenata, vetoja! aika moisia hernepyssyjä liian monella naisella!
Kisoissa oli mukana parhaat pelaajat, joten vääristä valinnoista ei tappiota voi syyttää. Uimonen ja Pöllänen olivat todella positiivisia yllätyksiä, kummallakin taitavat kädet, nopeat jalat ja ennen kaikkea pallorohkeus. Tämä puuttui välillä kokeneemmilta pelaajilta. Sanna Roiskoa olisi tarvittu puhkomaan Ruotsin karvausta.
Mira Wickman ja My Kippilä tuovat jatkossa paljon pallollista taitoa maajoukkueeseen, saattoi olla että nyt eivät fysiikan puolesta vielä mahtuneet. Henna Uljua, Salla Suomela ja Veera Kauppi tulevaisuudessa myöskin erittäin potentiaalisia Ruotsin kaatajia.
Naisten valmentaminen vaatii enemmin psykologisia taitoja, kuten tuossa ”Kurre S..” mainitsee, naiset reagoivat palautteeseen eri tavalla kuin miehet. Täten täytyisi osata sitä palautettakin antaa hieman eri tavalla kuin miehille, jotta saadan joukkueesta paras teho ja taito kentälle.
Tuo nyt on pelkkä myytti. Miesten joukkueessa on nykypäivänä ihan sama juttu. Ei sellaisia vanhan liiton epäasiallisia ja sosiaalisesti heikkolahjaisia huutajia enää jakseta kuunnella samaan malliin, kuin ennen, vaan odotetaan tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä perusteita.
Naisten valmentaminen vaatii enemmin psykologisia taitoja. TOTTA. Naiset alkavat ihan oikeasti itkemään (kyyneleet ja kaikkee) kun niille antaa vähän tiukempaa palautetta. Ja tämä on fakta.
Mun pointti oli nimenomaan täysin päinvastainen kuin mitä Koo-Koo tulkitsee; ihan saman palautteen voi antaa miehille ja naisille, mutta jos sen antaa huonosti näkyy se naisista selkeämmin päällepäin. Jos joku ei vieläkään ymmärrä, että ”sä olet aivan paska”-tyyppinen palaute ei johda mihinkään minkään joukkueen kanssa kannattaa lopettaa valmentaminen saman tien.
Mun mielestä jokaisen huipulle pyrkivän valmentajan kannattaa pyrkiä toimimaan naisten kanssa koska se palaute pelaajilta tulee huomattavasti nopeammin ja selkeämmin. Uskallan väittää, että mm. Nykky ja Pulkkinen on mun kanssa tästä samaa mieltä.
Kurre, ilmaisit asian mielestäni jo ensimmäisessä viestissä hyvin ja selvästi. Oma käsitys on tämän lisäksi se, että naisissa muodostuu helpommin ns. kuppikuntia esim. toisten pelaajien / valmentajan suhteen puolesta ja vastaan.
Ja tämä on omiaan vaikeuttamaan sitä toimintaa, kun pitää osata käsitellä sekä yksittäisiä pelaajia että ryhmiä joukkueen sisällä tietyllä (ja keskenään erilaisella) tavalla.
Voin olla tietysti väärässäkin, eihän se ensimmäinen kerta naisten kanssa olisi ..
Summa summarum, kaikki ( Kurre S. marko p. Magic M. ja itse ) samaa mieltä. Naisten valmentaminen on ”vaikeampaa” ( vaatii enemmin ”psykologolista pelisilmää” ) kuin miesten.
Joskin olen saattanut huonosti ymmärrettävästi asiaa kommentoida, ( kuten nytkin tää viimeinen lause ).