Tero Töyrylä on tuttu kasvo salibandya seuraavalla kansalle. Töyrylä tunnetaan sekä TPS:n fanituksestaan, sekä siitä, että kiertää salibandyn arvokisoissa kannattamassa pitkälti Suomea, mutta tilanteesta riippuen myös muita joukkueita. Pääkallo.fi jututti Töyrylää naisten MM-kisoissa Ostravassa Saksa-Sveitsi-pelin aikana.
Töyrylä on kerännyt mainetta kohtalaisen lyhyessä ajassa, eikä harrastus ole miehen sanojen mukaan vielä kovin vanha.
Monetko arvokisat olet ollut seuraamassa paikan päällä?
– Innostuin salibandysta vasta vajaa 10 vuotta sitten pojan salibandyharrastuksen myötä. Ensi kertaa olin arvokisoissa 2009 poikien kisoissa, sitten 2010 MM-kotikisoissa, viime vuoden miesten MM-kisoissa sveitsissä ja tämän vuoden keväällä poikien MM-kisoissa Hampurissa.
Kannattaminen on monella tapaa hiukan lapsen kengissä Suomessa ja salibandyssa nyt varsinkaan ei ole ihmeellistä fanikulttuuria. Töyrylän tapaiset esimerkit kuitenkin luovat esimerkin, jota voi seurata.
Mistä tämä kannatusharrastus kumpuaa?
– Alkuun olin FBC turun toiminnassa mukana ja jopa hallituksen puheenjohtajana, ennen kuin poika vaihtoi TPS:aan. FBC:n peleistä lähti tämä ”keijoilu” ja ”Täydellinen Keijo” nimitys siitä, kun Paajasen Jyrki otti aikoinaan Kirkkonummella kuvan Avokatsomoon, jonka kommenttikentässä minut oli nimetty ”täydelliseksi Keijoksi”.
Esimerkiksi vieraspeleissä reissaaminen on aikaa ja rahaa vievää toimintaa. Kerran vuodessa kisareissuun lähteminenkään ei ole erityisen halpaa.
Kuinka paljon sinulla menee aikaa ja rahaa tähän kannatusharrastukseen vuositasolla?
– Tuohon en osaa sanoa näin äkkiseltään. Vaimolta jos kysyy, niin liikaa. Pojan kautta tulee oltua mukana myös paljon TPS:n C1-junnujen toiminnassa, joten tänä vuonna on jäänyt pari liigapeliä välistä. Viime kaudella tuli käytyä katsomassa kaikki paitsi yksi vierasmatsi. Nykyisin on sekin, että en välttämättä ole Turussakaan kannustamassa. Tämä johtuu siitä, että poikani häpeää kohkaamista ja teen joitain muita juttuja, jos poika on paikalla.
Jatkopelien pääareena Cez Arena on suomalaiseen salibandymakuun iso halli ja kapasiteetti on kaikkiaan 12 500. Tunnelmanluontiin se ei ole aina paras mahdollinen.
Mitä mieltä olet kisahallista ja sen tarjoamasta tunnelmasta?
– Paikka on hieno. Vähemmän kiinnostavissa otteluissa tuntuu hiukan liian isolta. Kotijoukkueen pelatessa tilanne on tietysti hiukan toinen.
Vaikka fania ei voida pitää ehdottomana asiantuntijana, on faneilla usein tarkan seurannan kautta jonkinlaista näkemystä joukkueen pelaamisen tasosta.
Mitä mieltä olet ollut Suomen joukkueesta ja sen esityksistä tähän saakka?
– Ei voi kehua, mutta ei haukkuakaan. Toivon, että peli lähtisi kulkemaan tästä eteenpäin. Ei varmasti ole helppoa, kun ennen kisoja on karsittu yhteistä aikaa niin paljon. Jätän kuitenkin varsinaiset analyysit viisaammille.
Töyrylä harrasti aikoinaan ultrajuoksua ja sanojensa mukaan nuoruudessaan myös pikajuoksua. Tätä taustaa peilaten ei ihmetytä, että Töyrylä vaikuttaa antavansa katsomossa aina kaikkensa.
Koetko, että kannattamisessa voi kilpailla? Herääkö sinulla kilpailuhenki?
– Jos Tshekkiä vastaan pitää taistella, niin on aika heikoilla. Norja-peliin tulin vähän myöhässä, niin en saanut kerättyä suomalaista porukkaa siihen ympärille. Hampurissa se toimi, että oltiin yhtenäisenä ryhmänä. Kokonaisuutena pääasiallinen idea on saada mahdollisimman paljon muita mukaan kannattamaan.
Suomen otteet askarruttavat Suomen päässä ja myös täällä Ostravassa. Töyrylä ei ole kuitenkaan heittämässä kirvestä kaivoon ainakaan lauantain pelin suhteen.
Miten Suomi sijoittuu turnauksessa?
– Lauantaina kaadetaan Sveitsi. En sitten lähde taas analysoimaan sen pidemmälle.
Teksti: Joel Siltanen, Ostrava