Saksan Bundesliigassa on tällä hetkellä suomalaisin silmin katsottuna varsin mallikas tilanne. Lähes kaikkien suomalaisten edustamat seurat ovat menossa play-offeihin.
Alusta asti sarjaa johtanut Ilkka Kittilän ja Oskari Kankaan edustama UHC Weissenfels on piikkipaikalla 33 pisteellään. Sarjataulukossa toisena on Joni Liikasen ja Juha-Pekka Kuittisen Red Devils Wernigerode, yhdeksän pistettä perässä. Joonas Kuisman edustama BA Tempelhof Berlin majailee neljäntenä, vain pisteen Wernigerodea jäljessä. Henrik Koivistoisen ja Atte Ronkasen MFBC Leipzig on hallitsevana mestarina yllättäen vasta viides, kerättyään 19 pistettä 11 ottelusta.
Ainoastaan Jani Karosen edustama ETV Piranhhas Hampuri on tällä hetkellä jäämässä pudotuspelien ulkopuolelle, joukkueen voitettua vain kahdesti kauden aikana. Hampuri on eittämättä sarjan räikein alisuorittaja, sillä materiaali ja taktinen osaaminen on selvästi häntäpään joukkueita parempi.
Kittilän ja Kankaan Weissenfels on ollut maalierolla +88 kohtuullisen suvereeni, hävittyään vain kertaalleen jatkoajalla Ronkasen ja Koivistoisen Leipzigille. Sijoilla 2-5 onkin sitten tasaisempi rykelmä ja ottelut ovat viime kierroksilla menneet paljon ristiin. Näyttää siltä, että sarjataulukon toisesta sijasta, joka takaa suoran välieräpaikan, käydään kova kamppailu Wernigeroden, Berliinin, sarjanousija Red Hocks Kauferingin sekä Leipzigin kesken.
Viimeisestä pudotuspelipaikasta taistelevat TV Lilienthal ja Unihockey Igels Dresden. Alaspäin karsijat muovautuvat hännille selkeästi valahtaneesta kolmikosta Hampuri, Floor Fighters Chemnitz ja UHC Döbeln.
Sarjan kannalta erityistä mielenkiintoa herättää play-offeja kohti käytävän asemataiston lisäksi Saksan Cupin loppuhuipentuma helmi-maaliskuun vaihteessa. Final 4 -nimellä kulkevassa tapahtumassa ovat mukana suomalaisittain mielenkiintoiset sarjakärki Weissenfels ja viime kauden cup-mestari Wernigerode, sekä sarjan kolmonen, Kaufering. Näiden lisäksi finaalinelikkoon on punnertanut itsensä 2. Bundesliigan SSF Bonn.
Tammi- ja helmikuun aikana käydään liigan kannalta tärkeimmät ottelut, sillä cupin loppuhuipentuman jälkeen on jäljellä enää kaksi kierrosta 15.3. loppuvaa runkosarjaa.
Pisteiden valossa ykköspallilla heiluu edelleen sama suomalaisnimi, Oskari Kangas. Yli neljän tehopisteen keskiarvo ottelua kohden on hieman rauhoittunut, mutta silti 31+13=44 on mainio saldo 12 ottelussa. Seuraava suomalainen on pistetilastoissa viides. Leipzigissa hyvään vireeseen päässyt Henrik Koivistoinen on värkännyt hänkin varsin mallikkaat tehot 17+10=27. Wernigeroden kaksikko Liikanen (13+6=19) ja Kuittinen (8+11=19) majailevat sijoilla 13 ja 15.
Bundesliigan sarjataulukkoa ja otteluohjelmaa pääset lukemaan tästä ja pistepörssiä tästä.
Kevyt on Saksan liigan taso, kun Kangas, Koivistoinen ja Ronkanen pistepörssien kärkipäässä. NST:n riveissä vain Kangas mahtunut liigajengiin. Koivistoinen ja Ronkanen hyviä A-junnuja, siinä kaikki. Komeaahan se tietysti on kesällä Suomessa kertoa olevansa Bundesliigan mestari ja pistepörssin kärkimiehiä.
Bundesliigan leimallisesti Saksalainen pelityyli sopii näille pelaajille Suomen liigaa paremmin, voisivat olla myös esim. Ruotsissa vahvoilla, joten siinä selitys, onneksi ovat kunnianhimoisina pelaajina lähteneet hakemaan läpimurtoa huipulle muista kuin liigan peränpitäjä seuroista
Uskon että joka tapauksessa herroille on isompi saavutus voittaa bundesliigan mestaruus kuin pelata NST:n edustusjoukkueessa.
Ja miksi mollata? Hieno juttuhan se on, kun tyypit pärjää ja saavat hienoa kokemusta ulkomailla pelaamisesta.
Onkohan se nyt niin hienoa pelata sarjaa, jossa harrastelijoiden taso vastaa suomalaista kakkos- tai kolmosdivaria?
Kyllä voidaan olla ylpeitä, että suomalaisia on mukana tekemässä tämän lajin pioneerityötä ulkomailla. Em. heputkin nostavat varmasti sarjan tasoa ja sitä kautta koko lajin tunnettuutta. Santasen Hannukin kävi vetämässä kauden Bundesliigassa ja tuli taas hieman parempana koutsina takaisin. Näillä asioilla on valtava merkitys suomalaiselle salibandylle!
Juhlii naisetkin mestaruuttaan vaikka sarjan taso vastaa C-poikien SM-sarjaa.
Kyllä kaikille lienee selvää ettei Saksassa taso ole näin suomalaisittain katsottuna kovin korkea. Silti varmasti tarjoaa upeita elämyksiä ja ilonaiheita heille! Annetaan kaikkien juhlijoiden juhlia ja niin edelleen.
Se on ihan varma homma, että UHC Weissenfels ei häviäisi yhdellekään suomen kakkosdivarijengille ainakaan paras kolmesta sarjaa.
Se on Tilastoniilo ihan varma homma, että Weissenfels häviää paras kolmesta sarjassa useallekkin kakkosen jengille. Noissa Saksan kärkijengeissä on 4-6 divari/kakkonen tasoista kaveria. Loput on huonoa kakksta/keskinkertaista kolmosta. Yksittäisen pelin saattaa voitta, mutta sarjaa ei missään tapauksessa.
ei saa morkata saksalaisia säbän pelaajia, ne pelaa omalla tasollaan, kuten suomalaiset potkupalloa. Taitaa tasoerot olla suunnilleen samat. Tosin saksalaiset pelaa jalkapalloa ja unihockeytä.
Oli muuten hienosti sanottu. P.S Pukin maali häikäisevin urheilusuoritus:) Voi herran jumala! Vieläkin sen jälkeen pelataan potkupalloo, ei auta.
Eiköhän se suurin saavutus ole noilla kundeilla,kun on ymmärtänyt lähteä muutamaksi vuodeksi katsomaan maailmaa ja elämään äitin helmoja kauemmaksi. Tietysti aina voi mököttää lähiössä, syödä äidin makaronilaatikkoa ja aukoo ymmärrystään netissä.