Fanina vastoin tahtoa

Nyt se on varmaa - Arttu Kukko pelaa ensi kaudella Salibandyliigaa.

Arttu Kukko kärsii nilkkavammasta.
Arttu Kukko kärsii nilkkavammasta.

Olen salibandyurallani minulle aivan uuden tilanteen edessä, kun joudun ensimmäistä kertaa ikinä seuraamaan omieni otteita katsomosta.

Olen nilkkavamman takia sivussa ”tosiiastaieksi”, kuten eräs oranssien entinen joukkueenjohtaja asian ilmottaisi tekstiviestillä puoli neljältä sunnuntain vastaisena yönä. Hän toki allekirjoittaisi viestin salanimellä Kuha, ettei joutuisi myöhemmin selittelemään kirjoitusvirheitään joukkueelle.

Tämä Divari-kausi on ollut hienoin ikinä. Sarja on äärimmäisen tasainen ja harva ottelu on ratkennut useamman maalin erolla jommankumman hyväksi. Jokaiseen otteluun on myös koko joukkueen pakko syttyä tai käy kylmät. Tämä on nuorten pelaajien kehittymistäkin ajatellen aivan loistava tilanne. Kuka vain voi voittaa kenet vain, mitä nyt Ilves vähän rämpii.

Henkilökohtaisesti on ollut suorastaan sydäntä raastavaa loikata katsomoon kesken tällaisen kauden. Varsinkin nyt kun me Oranssit olemme lähempänä liiganousua kuin koskaan. Pahinta on se tunteiden vuoristorata, joka päässä kiitää pelejä lehtereiltä seuratessa. Välillä turhautuminen saattaa hyvinkin unohtua, kun Oranssien peli kulkee. Fanittaminen on ajoittain ihan hauskaakin. Pian sitä kuitenkin taas muistaa miten paljon paremmalta salibandy tuntuukaan kentältä käsin. Sydän hinkuu jo treeneihin ja pelille, mutta nilkka on aivan toista mieltä. Pää ei tunnu vieläkään olevan täysin selvillä siitä kumpaa pitäisi kuunnella.

Edes erotuomarin paidassa en ole nauttinut salibandysta yhtä vähän kuin viime viikkoina katsomossa. Jälkikäteen ajateltuna viime viikonloppu oli ihan mukava, koska pistepotti kasvoi neljällä pisteellä. Pelien aikana en kuitenkaan katselukokemuksesta pysty parhaalla tahdollanikaan nauttimaan. Jännittäminen nousee aivan uusiin atmosfääreihin katsomossa. Voitontahto on sama kuin kentälläkin, mutta asian eteen ei itse voi tehdä juuri mitään.

Toissa viikonloppuna otettu selkäsauna traktoripojilta oli huonointa ajanvietettä mitä muistan vapaaehtoisesti ikinä kokeneeni. Ja vaikka SB Vaasa pelaa hyvinkin, niin on sitä vain hirvittävää katsella tällaisella tunnelatauksella.

Syö miestä rotan lailla.