Kun C-tyttöjen SM-sarjasta on pelattu muutamaa ottelua vaille puolet, kärjessä majailee odotetusti helsinkiläinen M-Team tappiottomalla alkukaudellaan. Pääkallo.fi kokosi syyskauden tärkeimmät tapahtumat myös C-tyttöjen SM-sarjasta.
Miten syyskausi eteni?
Tällä kaudella myös C-tytöille järjestetään ensimmäistä kertaa koko kauden kestävä valtakunnallinen SM-sarja. Elokuun valtakunnallisten SM-karsintojen kautta SM-sarjaan itsensä pelasi peräti 7 joukkuetta Etelä-Suomesta. Muita alueita SM-sarjassa edustavat HK Dynamo, SB Heinola ja Pirkat. Halleilla vallinneen ilmapiirin mukaan karsinta oli onnistunut ja sarjaan saatiin maan vahvimmat joukkueet, mikä on näkynyt tiukkoina otteluina.
M-Team ja Indians ovat olleet odotetun vahvoja. Helsinkiläiset ovat menettäneet vain kaksi tasapelipistettä, ensin marraskuussa Prolle ja joulukuussa Heinolalle. Kahden pisteen päässä M-Teamin niskaan hengittävä espoolainen Indians hävisi puolestaan M-Teamille, ja pelasi tasapelin Erän ja PSS:n kanssa. Sarjan puolivälissä näyttää vahvasti siltä, että M-Team ja Indians ottavat suorat välieräpaikat, kun maaliskuun viimeisen turnauksen jälkeen siirrytään pudotuspeleihin.
Puolivälieräpaikoista taistelevat tiukimmin PSS, SB-Pro ja Pirkat. Kaksi edellä mainittua pelasivat kutkuttavan jännittävän keskinäisen ottelun joulukuussa Vierumäellä: Pro siirtyi toisen erän alussa jo 0-3 -johtoon, mutta porvoolaiset taistelivat itsensä mukaan otteluun liigapelaaja Fanny Holmbergin johdolla jo saman erän aikana ja lopulta pisteet jaettiin lukemin 5-5. Porvoolaisten henkistä kanttia koeteltiin uudelleen heti samana päivänä, mutta sarjavitonen Pirkkalan Pirkat vei silloin voiton.
ÅIF, Dynamo, Heinola, Erä ja Rangers ovat kaikki kahden pisteen päässä toisistaan ja kevätkaudella onkin mielenkiintoista seurata mikä joukkue nappaa viimeisen play off -karsintapaikan ja sijoittuu runkosarjan kuudenneksi.
Syyskauden kuumimmat pelaajat?
Syyskauden kuumimpia pelaajia on ehdottomasti Porvoon Fanny Holmberg. Vahvoja otteita naisten liigassa esittänyt 1998-syntynyt Holmberg käänsi vahvalla henkilökohtaisella suorituksellaan (neljä maalia) marraskuisen kohtaamisen SB-Prota vastaan joukkueelleen tasapeliksi.
M-Teamin nuori (syntynyt 2000) Taru Nordman ei kainostele vanhempien tyttöjen keskellä. Supertaitava nuori hyökkääjä on erikoistunut rangaistuslaukauksiin.
Pistepörssin kärjessä (12+6) on sipoolaisen ÅIF:n Elina Hautojärvi. Vuonna 1999-syntynyt Hautojärvi on kantanut isoa vastuuta ÅIF:n taistelussa play off -karsintapaikasta, sillä huipputekninen hyökkääjä on ollut mukana lähes 70 prosentissa joukkueensa maaleista.
Syksyn kuumin puheenaihe sarjassa?
Sarjan kärkikaksikko edustaa hyvin erilaista pelifilosofiaa ja keskustelussa onkin ollut harjoittelun painopisteet. Indians uskoo vahvan joukkuepelin ja hiotun joukkuetaktiikan voimaan. Tarkasti harjoiteltu taktiikka on näkynyt varsinkin puolustuspelissä, sillä joukkue on päästänyt vähiten maaleja. Toisaalta joukkue on kakkossijasta huolimatta tehnyt neljänneksi vähiten maaleja. Indiansin vahvuus on ollut tiukkojen pelien kääntäminen voitoksi tai vähintään tasapeliksi ja näin joukkue majaillee sarjan kakkospaikalla.
Sarjaa johtavan M-Teamin peli perustuu häikäiseviin yksilösuorituksiin ja pelaajat pelaavat ilman tarkempia taktisia ohjeistuksia. Joukkue ei käytä harjoitteluaikaa joukkuetaktiikan harjoitteluun, vaan pallokosketusten maksimoimiseksi harjoituksissa keskitytään pääsääntöisesti henkilökohtaisen pallonhallinnan ja tekniikan hiomiseen sekä pelataan paljon pienpelejä. Tämä on tuottanut 46 maalia kahdeksassa ottelussa ja erityisesti M-Teamin pelaajien yksilösuoritukset ovat olleet huikeaa katseltavaa: mukaan on mahtunut mm. puolustajien koko kentän sooloja sekä ilmaveivejä maalin takaa.
Sarjataulukko & pistepörssi:
Teksti: Mia Alén & Kaarina Salomaa
Loistavaa työtä M-Team:ltä! Nuorissa pitää panostaa yksilötaitoon ja tekniikkaan. Taktiikat ja joukkuepelin ehtii oppia myöhemmin. Tästä muille mallia myös lajirajojen ulkopuolelle.
Ei nyt ihan noinkaan:) Ei tuola pelkällä yksilötaidolla pärjää!! Lajissa eteenpäin haluavat treenaa yksilötaitoa ja tekniikkaa palio omalla ajalla, mut kyllä ite pidän palio pelinomaisia treenejä, toki myös tekniikka treeniä!! mut pelisilmä pitää kehittää nuorena ja se kehittyy peliharjotteilla.. Ainaki mun miälestä
Kyll se siitä lähtee, että mitä parempia yksilöitä sitä parempi joukkue! Toki pitää nyt taktiikkaakin opetella, mutta kyll mäkin lähtisin siitä että henkilökohtaista taitoa lisää, laukomista syöttämistä kovaa jne, kaksin kamppailuvoimaa. Naisten kisoissa näki että noilla osa-alueilla ollaan perässä… ja muistelempa kun katoin joskus nhl-koutsia opastamassa lätkäjunnuja ja kyll lahden sillä puolen kanssa painotetaan henk.koht taitoja..
Mukavaa luettavaa! On kiva, että pääkallo panostaa nykyään myös juniori-uutisiin, poikien sekä tyttöjen. Onko vielä tulossa A-B-C poikien puoliväli -katsausta?
Jep, keskiviikkona tulee katsaukset poikien sarjoista.
Suomessahan on ollut jo pitempään ongelmana, että palloilujajeissa (etenkin kiekko) kehittyy näitä hyviä ”kolmoskentän koohottajia”. Eli pelaajia, joilla on hyvät fyysiset ja taktiset ominaisuudet, mutta taito puuttuu.
Junnuissa keskitytään liikaa taktiikka-ja fysiikkaharjoitteluun taitoharjoittelun kustannuksella. Nämä seikat yhdistettynä suomalaiseen ”pleikkari-yhteiskuntaan” lyhyisiin kesiin ja pimeisiin talviin tarkoittaa sitä, että se omatoiminen taitojen hiominen jää valitettavan vähälle. Tästä syystä olisi tärkeää korostaa yksilötaidon harjoittelua junioreissa vaikka sitten taktiikkaharjoitusten kustannuksella.
Jos puhutaan D ja C-juniori-ikäisistä pelaajista, niin pitäisin tärkeämpänä, että joukkue tuottaa lahjakkaita pelaajia, kuin että joukkue voittaa jokaisen ottelun.
Mitä tulee pelisilmän kehittämiseen, niin olen samaa mieltä, että se kehittyy parhaiten pelaamalla monipuolisesti erilaisia joukkuepelejä.
Jaahas, milloin meidän guru Ketunen julkaisee joukkueen MM-karsintaan.
Mahtaisko pelinlukutaito olla kuitenkin yksilötaito? Vetämällä junnuille taktiikkapainotteisia ”pelitilannetreenejä” oppii joukkue pääasiassa juoksemaan piirrettyjä raiteita pitkin ja pelin ymmärtäminen jää aika vähille. Saadaan noita Keijon mainitsemia kolmoskentän koohottajia jotka osaa karvata hienosti tiiviissä muodossa mutta siihen se sitten jää.
Miksikäs kaikki nuo ”huippupelaajat” nostetaan aina esille ne jotka tekevät pisteitä? Missä kaikki maalivahdit koska sarjassa on loistavia maalivahtejakin jotka ovat olleet useinkin enemmön ratkaisevassa asemassa kuin maalintekijät. myös missä kaikki ne työmyyrät jotka saavat aikaan maali paikat he tekevät enemmän työtä kun maalin tekijät ja vaikeamman työnkin. Mietin välillä kun luen näitä juttujan ”huippupelaajista” et katsottekohan te pelejä lainkaan vai onko tilastot ainoa tiedon lähde. Toki minä tiedän olen seurannut näitä piste naisia he ovat hyviä kaikki sitä ei voi kiistää kukaan haluaisin vain vähän moni puolisuutta.
Salibandy tarvitsee erityisesti tähtiä! Joukkuelajeissa tämä korostuu koska suomalainen media on tottunut seuraamaan yksilölajeja.
Tarinat voivat syntyä taistelija tyypeistä ja kyllä +\- tilastotkin auttavat löytämään nämä arvokkaat pelaajat.
Salibandyssä ollaan turhan vaatimattomia kun verrataan muihin lajeihin missä urheilijat saavat huomiota päivittäin. Jostain kumman syystä halutaan kertoa ainoastaan negatiiviset uutiset, skandaaleja rakennetaan melkein mistä vaan.
Vai puuttuukin lajilla ammattitaitoisen toimittajat? Liitto on kuitenkin palkannut tiedottamisen ammattilaisia mutta tuloksia ei ole ainakaan vielä näkynyt..
C-tyttöjen SM-runkosarjan voitto jo etuajassa sekä suora nousu ensi kauden B-tyttöjen SM-sarjaan osoittavat, että M-Teamin valmennuksessa on aika monta asiaa saatu kohdalleen. Tulokset puhuvat puolestaan.
Valmentajien työskentelyä pelin aikana kannattaa myös seurata, kun homma on opittu ja jokainen osaa lukea peliä niin koutsin ei tarvitse huutaa pää punaisena. Tytöillä on myös asenne kohdallaan, venyvyyttä tiukoissa tilanteissa ja hauskan pitoa, kun tilanne sallii.