C2-poikien SM-sarjaa on pelattu täydet kymmenen kierrosta ja molempien lohkojen ennakkosuosikit ovat kärjessä. Itälohkon kärjessä on Tapanilan Erä, joka menettänyt vasta yhden pisteen, Kirkkonummen Rangersille. Länsilohkon kärjessä tasapistein ovat Tampereen Classic sekä Hämeenlinnalainen Steelers.
Miten syyskausi eteni?
Länsilohko:
Länsilohko on edennyt odotusten mukaisesti ja lohkon voittaja tullaan näillä näkymin ratkaisemaan 8. helmikuuta pelattavassa kärkipelissä Steelers-Classic. Kärkikaksikko Classic-Steelers on repinyt jo neljän pisteen etumatkan Porin Karhuihin, jolla on taas kolmen pisteen kaula SSV-Koovee-pariin, jotka taistelevat viimeisestä playoff-paikasta tiukimmin.
Classicin joukkuepeli on parantunut viime kaudesta, vaikkakin joukkueen selkeänä vahvuutena ovat taitavat hyökkääjät sekä maalivahdit. Classic pyrkii lähtemään nopeisiin vastaiskuihin ja hakee hanakasti laukauksia. Kesällä hurjasti Forssan suunnalta vahvistunut Steelers on painanut kolmella kentällisellä pelistä toiseen, ykköskentän näyttäessä suuntaa joukkueen tekemiselle. Pitkään yhdessä pelanneen Steelersin vahvuutena on fysiikka ja joukkue onkin varmasti lohkon juoksuvoimaisin.
Karhut on mielialajoukkue, joka hurmoksessa voi voittaa kenet tahansa, mutta huonona päivänä on kuriton ja jäähyherkkä. Joukkueen vahvuutena voidaan pitää hyviä yksilöitä ja vastaiskupelaamista. SSV Reds on hyvin valmennettu joukkue, joka perustaa pelinsä kurinalaiseen pallonhallintaan ja pyrkii rakentamaan maalipaikkansa, ja tästä johtuen peli näyttää ajoittain hidastempoiselle. Lohjan salibandyn otteet ovat ailahdelleet suuresti, LoSBin ongelmana on materiaalin kapeus ja taitava, mutta pienikokoinen joukkue. Joukkueen eduksi on laskettava rohkean lyhytsyöttöpelin pelaaminen, joka valitettavasti ei ole toiminut.
Kamppailu viimeisestä play-off paikasta on tiukkaa, sillä SSV ja Koovee ovat vain kaksi pistettä edellä LoSB:a. GrIFK koostuu pääasiassa vuonna 2000 syntyneistä pelimiehistä ja heidän menestystavoitteensa on varmasti suunnattu ensi kaudelle. Erä Sininen pääsi karsinnoista jatkoon ja ansaitsi paikkansa auringossa, mutta kauden aikana on ollut synkkää, sillä joukkue on hävinnyt kaikki pelinsä keskimäärin lukemin 2-10. Kaksi viimeksi mainittua joukkuetta saavat aloittaa kesälomansa jo maaliskuun alussa.
Itälohko:
Itälohkoa on dominoinut Tapanilan Erä laajalla materiaalillaan. Erä on menettänyt kymmenessä pelissä vain yhden pisteen. 1-2-2-mökin pystyttävä Erä on erittäin kurinalainen ja pallovarma sekä urheilullinen joukkue.
Toisena lohkossa on hieman yllättäen Kuopiolainen Welhot, joka elää ykköskentän onnistumisista, mutta joukkueesta näkyy myös halu kehittyä ja pelata joukkueelle. Rangers on samoissa pisteissä Welhojen kanssa, mutta molemmat keskinäiset pelit Welhot voittivat maalilla. Rangers pyrkii pelaamaan keskustan kautta rohkeaa ja näyttävää peliä, jossa taitavat yksilöt pääsevät esille. OLS vaanii vain pisteen päässä edellä mainittua kaksikkoa. Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat oululaiset perustavansa pelinsä vastaavasti kurinalaiseen ja riskittömämpään pallonhallintaan.
Merikoski SBT on pelannut todella vaihtelevasti, huonon ja hyvän pelin ero on ollut liian suuri. Ensimmäisessä kohtaamisessa se voitti Welhot, mutta vastaavasti hävisi keskeytyksellä joukkueiden toisen kohtaamisen. Kapealla materiaalilla operoiva Merikoski on haastanut ajoittain kärkijoukkueita ja kamppailee suorasta playoff-paikasta. Lappeenrannan NST saa jalkeille kaksi kovaa kentällistä, mutta on ollut useassa kauden pelissä jäähyherkkä ja on hävinnyt jo neljä peliä maalilla ja suora playoff-paikka on näin menetetty. Joukkueen peli muistuttaa ajoittain pihapelejä, jossa taitoa riittää, mutta kurinalaisuus puuttuu.
Playoff-paikoista tulee vielä kova kamppailu, sillä keskinäisiä pelejä on vielä monta jäljellä. Itälohkossa Jyväskylän Happeen ja Keravan Blackbirdsin roolina on loppukauden ajan tehdä kiusaa ylempänä oleville joukkueille. Happee on väläytellyt lähes joka pelissä, mutta taso ei ole riittänyt koko pelin ajaksi kuin muutamassa ottelussa. Keravan kollit ovat myös mielialajoukkue ja menettävät usein kaksi parasta pelaajansa -98 joukkueen mukaan, jolloin muiden pelaajien taso ja fysiikka eivät yksinkertaisesti riitä tähän sarjaan. Joukkue on kokenut keskeytyksiä sekä saalistanut vain yhden tasapelipisteen Happeeta vastaan, vaikkakin on pelannut useita tasaisia pelejä.
Syyskauden kuumimmat pelaajat?
Classicin tutkapari Joona Rantala–Juho Pietilä on tehnyt kahdestaan yhteensä 77 pistettä. He johtavat länsilohkon pistepörssiä lähes 20 pisteen erolla muihin.
Welhojen ykköskenttä Topias Kokkonen–Leevi Lahtinen–Niko Sievola on tehnyt yhteensä 104 tehopistettä ja ennen kaikkea Keiteleen lahja Kuopion salibandylle Topias Kokkonen (21+25) on ollut täysin pitelemätön vastustajille. Hän saa ketjukaveritkin näyttämään paremmille – eli on erään valmentajalegendan mukaan supermies. OLS:n Antti Vuollo on ollut ratkaisuhetkillä arvokas pelaaja joukkueelleen, sillä hän on tehnyt 12 maalistaan peräti 11 kolmannnessa erässä.
Syyskauden kuumin puheenaihe?
Keskustelua halleilla on herättänyt ennakko-odotusten mukaisesti lohkojako sekä pelin vähyys. Lohkojako ja sen mukanaan tuomat matkustuskilometrit ovat aiheuttaneet suurta keskustelua. Liitto ja sarjavastaava !ratkaisi” asian jakamalla itälohkon joukkueet kahteen divisioonaan, jolloin pelataan kolme neljän joukkueen miniturnausta. Hieno ajatus varmaan paperilla, mutta yksi joukkueista johtuu pelaamaan kaksi peliä tunnin palautusajalla. Kahden kovatempoisen SM-sarjan pelin pelaaminen tunnin palautusajalla on melkoinen haaste.
Tämän lisäksi turnausmuotoisesti pelattavassa C2-poikien SM-sarjassa on vain 14 peliä. Halleilla on yleisesti oltu lähes yksimielisesti sitä mieltä, että kovia pelejä pitäisi saada lisää, joten toisen lohkon joukkueiden kohtaaminen kertaalleen tai kolminkertainen sarja saisi varauksetonta kannatusta.
Toinen halleilla puhututtanut asia on ollut isot tasoerot, sillä molemmissa lohkoissa on nähty 12 maalin eroon päättyneitä otteluita. Tekniseen tyrmäykseen päättyviä otteluita ei kuuluisi tulla SM-sarjassa. Peliaika tulisi pelata loppuun asti, jolloin toinen joukkue haluisi pelata ottelun loppuun asti, eikä tyytyisi odottamaan pyyhkeen heittämistä kehään tai paremminkin kongin kumahdusta.
Sarjataulukko & pistepörssi, länsilohko:
Sarjataulukko & pistepörssi, itälohko:
Teksti: Juho Laitinen
Enkö ymmärrä lukemaani, vai miten minulle tuli niin ristiriitaiset ajatukset.
Ensin puhutaan siitä, että kustannukset liian suuret.
Tähän on reagoitu miniturnauksilla, johon tulevat vain lähialueen 3-5 porukkaa. Näin saadaan pelattua 2 peliä.
Jos pääkaupunkiseudulla on 3 joukkuetta on mielestäni heidän todella tyhmää lähteä pelaamaan vastakkain Rovaniemelle.
Pohjoisessa 2 joukkuetta, johon voisi matkustaa miniturnaukseen 3 joukkuetta etelä-suomesta. Siihen tarvitaan 1-2 bussia ja jokainen etelä-suomen joukkue saisi 1-2 peliä yhdellä matkalla.
Valitetaan, että 2 peliä 1h palautumisella liian kova tahti?
Totta, että palautumisaika lyhyt, mutta jossain on annettava löysää.
Jos haluat samaan pakettiin halvan sm-sarjan, paljon pelejä ja pitkät palautusmisajat, niin onko tämä yhtälö realistinen?
Vielä yksi asia. Tasoero on suuri, mutta halutaan kolminkertainen sarja?
Jos asenne on jo noin negatiivinen tuossa vaiheessa, niin en yhtään ihmettele Salibandyliigassa viime vuosina vellonutta valittamisen määrää.
Asioita pitää viedä eteenpäin ja kehittää, mutta miettiä vähän mitä suustaan päästää.
Hyvä, että junnuista kirjoitetaan!
Ugh.
Yleensä pohjoisen ja idän joukkueet ovat tottuneet matkustamaan, eivätkä asiasta valita. Mutta kun Itä-lohkoa katsoo, niin heitän hatusta arvauksen, että suurimpana ongelmana on nähty, että Etelän porukat olisivat joutuneet ajamaan Ouluun, Kuopioon, Jyväskylään tai Lappeenrantaan.
Eihän sellaista voi kehäkolmosen sisältä tuleville joukkueille tehdä! Oululaiset sen sijaan joutavat joka sarjassa ajelemaan ympäri Suomen, jopa yksittäisten pelien perässä.
Yksi vaihtoehto olisi ollut pistää Oulun joukkueet eri lohkoihin. Happee ja Welhot eri lohkoihin jne. Mutta olisiko sekään ollut hyvä, että sitten kaikki olisivat ajaneet joka suuntaan.
Kyllä välisarjan avullakin saadaan voittaja selville. Se on ihan fiksua, että joukkueiden matkabudjettia saadaan edes vähän pienennettyä.
Miksi 4,5 pinnaa per matsi tekevä kaveri ei pelaa vanhemmissa ikäluokissa?
random+katsoja:”Miksi 4,5 pinnaa per matsi tekevä kaveri ei pelaa vanhemmissa ikäluokissa?”
Koska seuran vanhemmat ikäluokat eivät pelaa SM-sarjaa?
”Hieno ajatus varmaan paperilla, mutta yksi joukkueista johtuu pelaamaan kaksi peliä tunnin palautusajalla.”
Näinhän se on _myös_ länsilohkossakin (lukuunottamatta turnausisäntää joka pelaa yleensä ensimmäisen ja viimeisen ottelun).
Perusjuttuja tuo tunnin palautumisaika. Joskus osuu kohdalle, joskus ei. Kyllä nuoret pojat jaksaa!
Jos Kokkosta mietitään niin ei kaveri hyödy vanhemmista, ku B-junnut pelaa alueellisia sarjoja ja samalla kans 3-divaria. Eikä Welhojen B-junnujen taso huimaa juurikaan sivusta nähneenä. Vasta tää nuorempi C-junnujoukkue alkanu nostamaan Kuopion junnujen tasoa, ja sitäki Keiteleen voimin. Ehkä joo Kokkonen saisi kehitystä 3-divarista, mutta niin kauan kun saa vapaat kädet ja vapaan roolin tehdä niin hyvä vaan mielestäni, ei tarvihe rämpiä vanhempien mukana ylempänä.
Ihan mielenkiinnosta ketkä nämä steelerssin forssalaisvahvistukset ovat?
Pistepörssin kärki Joona Rantala taitaa olla Classicin valmentajan Jakke Rantalan poika. Isä on opettanut hyvin.