Avaan tämän ensimmäisen kirjoitukseni sotaväen tyyliin eli puhuttelu, esittely ja asia.

Arvoisat salibandyn ystävät, olen 28-vuotias Vaasasta kotoisin oleva salibandypelaaja. Pelasin ensimmäiset viralliset otteluni Press Teamissa, josta siirryin SB Vaasan riveihin seuran perustamisen myötä. Tätä nykyään edustan Salibandyliigassa pelaavaa Seinäjoen Peliveljiä.

SB Vaasan valmennustiimin jäsen ja ystäväni Niko Åkerfelt kysyi halukkuuttani lähteä kirjoittamaan blogiin. Vaatimukset kirjoittamiselle eivät olleet kovinkaan vaativat. Minulta tulee löytyä Twitter–tili sekä kirjoituksen tuli sivuta jotenkin salibandya.

Ja sitten siirrytään asiaan. Tarkoitukseni on tuoda julki tuntemuksia, fiiliksiä ja faktoja Tampereella pelatusta Champions Cupista. Luultavasti suurimmalla osalla on tiedossa millaiseen tulokseen päädyimme tässä maailman kovimmassa seurajoukkueiden turnauksessa. Vähemmän lajia seuraaville kuitenkin tiedoksi, että hävisimme loppuottelussa Ruotsin hallitsevalle mestarille Falunille luvuin 7-5.

Turnauksen finaalista on tätä kirjoittaessa kulunut neljä päivää ja päällimmäinen tunne turnauksesta on edelleen pettynyt. Pettymyksen tunne johtuu yksinkertaisesti siitä, että emme päässeet tavoitteeseemme, joka oli voittaa turnaus. Syitä siihen ”miksi emme päässeet tavoitteeseemme?” on monia eikä yhtä ainoata vastausta ole. Kysymykseen ”miksi Falun oli meitä parempi loppuottelussa?” Pääkallo.fi:n salibandyanalyytikot ja kommenttiosastoon kirjoittavat ovat tuoneet oman mielipiteensä julki ja heillä on oma näkemyksensä asiasta. Varmasti osa, jopa suurin osa, kirjoituksista pitää paikkansa ja niistä tulee sisäistää tiettyjä asioita.

Pidän kuitenkin ehdottomasti tärkeimpänä asiana tulevaisuuden kannalta sitä, että joukkueen sisältä tulee se ajatus, tieto ja ennen kaikkea halu ottaa seuraava askel. Se joka Falunin tasoisen joukkueen voittaminen tärkeässä ottelussa vaatii. Turnauksen jälkeen jokainen joukkueen jäsen sai tuoda julki omia tuntemuksiaan ja mielipiteitä siitä miksi emme kyenneet voittamaan turnausta. Mitä voimme tehdä jatkossa paremmin, jotta pääsisimme tavoitteeseen. Joukkueurheilua pelanneet tietävät, että pukukopissa puhutut asiat jäävät pukukoppiin, joten en lähde tuomaan julki yksityiskohtia mitä kopissa on puhuttu. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tuon keskustelun jälkeen kopista tuli ulos erittäin motivoitunut Peliveli–ryhmä.

Oman kokemukseni mukaan, jos haluat voittaa jotain suurta, on ensin hävittävä. Mutta mikäli haluaa kääntää tappion voitoksi, on osattava ottaa oikeanlaista oppia tappioista. Seinäjoen Peliveljet on hienoin esimerkki tästä miten tätä oppia ammennetaan. Kotoisessa sarjassa ensin opeteltiin pelaamaan playoff–pelejä, sen jälkeen välieriä ja sitten finaaleja. ”Pahasti” näyttää siltä, että samaa kivistä oppimisen tietä kuljetaan joukkueen osalta myös kansainvälisissä otteluissa. Vuosi sitten Champions Cup Umeåssa opetti miten pelataan monta kiven kovaa ottelua lyhyen ajan sisällä. Sitä oppia, mitä vuosi sitten saatiin, ammennettiin onnistuneesti tämän vuoden turnauksessa. Osattiin valmistautua otteluihin oikein. Tämän lisäksi levon ja rasituksen suhteen olimme huomattavasti viisaampia. Tänä vuonna opeteltiin pelaamaan turnauksen finaalissa. Ei ole mikään urbaani legenda, että finaali(t) ovat eri maailma muihin otteluihin verrattuna, kuten ei tässäkään turnauksessa. Nyt sen voi kokemuksesta sanoa.

Jottei tule väärinkäsitystä, niin emme missään tapauksessa lähteneet turnaukseen opettelemaan vaan hakemaan maksimaalista tulosta. Ennen turnausta ja turnauksen jälkeenkin uskon, että meillä oli realistiset mahdollisuudet voittaa turnaus. Se olisi vaatinut huippuonnistumista, mutta täysin mahdollista se olisi ollut. Tyhmyyttä tässä vaiheessa olisi jäädä surkuttelemaan vastustajan paremmuutta ja jäädä ns. vanhoihin kaavoihin. Tommy Koponen on sanonut, että oppiminen ei tapahdu harjoituksissa vaan harjoitusten jälkeen. Turnauksen aikana on vaikea oppia uutta asiaa, mutta terve jälkikartan luku turnauksen jälkeen on isossa osassa tulevaisuutta silmällä pitäen.
Turnaus on nyt kuitenkin pelattu ja katseet on suunnattu tulevan viikonlopun liigapeleihin, jossa vastaan asettuu kotoisalla Urheilutalolla Josba ja Loviisan TOR. Tervetuloa kaikki uusitun Seinäjoen Urheilutalon lehtereille katsomaan, kun karavaani kulkee ja koirat haukkuu!

Teksti: Harri Karjala, @hapakarjala