10+1 yhdessä liigamatsissa? SB-Pron Mira Wickman teki helmikuisena sunnuntai-iltana keskivertoliigapelaajan koko kauden tehot yhteen otteluun.

– Ottelupäivänä oli keväinen sää – aurinko paistoi, lumi alkoi sulaa ja siitä tuli hyvä fiilis. Mieleen tuli pudotuspelit. Mutta en tietenkään tiennyt ennen peliä mitä tuleman piti. Ei ennätyksiä lähdetä hakemaan, ne vain tapahtuvat, Mira Wickman kertoo pari viikkoa myöhemmin ja jatkaa ennätysiltansa muistelua:

– Ensimmäisessä erässä hukkasin muutaman paikan, vedin peittoon ja niin edelleen. Meidän ketjulle ei ole ihan epätavanomaista, että joku tekee jo ensimmäisessä erässä neljä maalia.

Wickman johtaa naisten sarjakärki SB-Pron ykkösviisikkoa laidoillaan Elina ja Karoliina Kujala ja puolustajina My Kippilä ja Katri Sainio. Ketju on sarjan kuumin ja sen vahvuuksia on monipuolisuus ja tasapainoisuus. Pron ykkönen on tehnyt runkosarjassa jo 115 maalia, kun kaudesta on muutama peli pelaamatta.

– Toisessa erässä taisin tehdä pari maalia ja viimeisessä maalitilanteita jo vähän haettiinkin minulle. Viimeisen tein vain yhdeksän sekuntia ennen summeria ja erityisesti se jäi mieleen. Katsoin lopussa kelloa ja peliä oli jäljellä 15 sekuntia. Pakilla oli pallo meidän kulmassa, pyysin sitä keskelle. Lähdin nostamaan ja kohta olinkin jo kaksin maalivahdin kanssa, Wickman muistelee.

Kauden 12-13 piti olla Wickmanin läpimurtokausi. Hyvin kausi alkoikin, mutta suunnitelmat pilasi joulukuinen loukkaantuminen. Ensin lyhyeltä, neljän viikon levon vaativalta, vaikuttanut murtuma jalkapöydässä muuttuikin lopulta usean kuukauden tauoksi. Wickman palasi kaukaloon vasta finaaleihin.

– Kyllä odotukset olivat kovat jo viime kaudelle ja loukkaantuminen oli iso pettymys. Helmikuussa Joensuussa piti pelata viimeinen ottelu tyttöjen maajoukkuepaidassa, mutta en sitä päässyt tekemään, elokuussa 20 vuotta täyttävä Wickman muistelee.

– Toisaalta oman joukkueen pelien seuraaminen katsomosta myös opetti. Tällä kaudella huonosti menneiden treenien jälkeen olen muistutellut itselleni että kannattaa nauttia harjoittelusta ja pelaamisesta, kun katsomostakin voisi joutua pelejä seuraamaan.

Kuluvan kauden 18 ottelussa lähes 60 tehopistettä tehnyt Wickman kirjoitti joulukuussa ylioppilaaksi. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintävät opiskelut ja mahdollisesti pelit Ruotsissa, mutta katse on silti vielä tiukasti parin viikon kuluttua alkavissa pudotuspeleissä.

– Kevät on mielessä ja koko joukkueemme odottaa pleijareita vesi kielellä. Tavoite on tietysti kultamitali ja toivottavasti sen suhteen käy hyvin. Ei näillä henkilökohtaisilla ennätyksillä ole mitään merkitystä, jos keväällä ei ole kirkkainta mitalia kaulassa, Wickman kertoo.

Viidettä kauttaan naisten liigassa pelaavan Wickmanin mitalikaapissa on jo kolme hopeista, sekä yksi pronssinen naisten SM-mitali viime vuosilta. Keväällä 2012 hän oli voittamassa tyttöjen MM-kultaa Slovakiassa, viimeistellen Suomen voittomaaliksi jääneen osuman.

– Itse viihdyn parhaiten isoissa peleissä. Olen pienestä pitäen tykännyt antaa kaikkeni peleissä ja ratkaisuhetket on ehdottomasti mun paikka, Wickman tunnustaa.

Tämän vahvistaa myös Prota luotsaava ja taannoin naisten maajoukkuevalmennukseen valittu Timo Suonpää.

– Mira on suomalaiseksi harvinainen, ratkaisupaikassa viihtyvä pelaaja. Vielä hänen fysiikkansa ei ihan riittänyt naisten MM-kisoihin, mutta kunhan se puoli saadaan kuntoon niin hänestä tulee vielä tärkeä pelaaja Suomen maajoukkueelle.

Viime joulukuun kisoista Wickman jätettiin pois viimeisten joukossa.

– Kyllä kisoista ulosjääminen harmitti. Toisaalta pelipaikkani olisi ollut laituri, enkä viihdy yhtä hyvin laidassa kuin keskellä, Wickman kertaa kauden suurinta pettymystä ja jatkaa:

– Varsinkin Ruotsia vastaan pelattuja otteluita katsoessa mietin miten huono voinkaan olla, kun en mahdu Suomen joukkueeseen ja Suomi on noin selkeästi Ruotsia heikompi. Kisojen jälkeen olen harjoitellut entistä enemmän, kuntoa ja keskivartaloa. Olen kiinnittänyt huomiota erityisesti nopeuteen. Lisäksi henkilökohtaista tekniikkaa harjoittelen jatkuvasti.

Kevään isot pelit odottavat vain muutaman viikon päässä. Aikaisempina keväinä Classic on päässyt uittamaan voittopokaalia Tampereen suihkulähteissä mutta tällä kaudella Pro on voittanut Classicin Suomen Cupin finaalissa ja Champions Cupin välierässä.

– Ei Classic ole ollut meille mikään peikko, mutta tällä kaudella olemme vain olleet heitä parempia. Heitä vastaan on helppo latautua, erityisesti runkosarjassa Classic-pelit ovat kauden kohokohtia, Wickman kertoo.

Vaikka tällä kaudella Pro on onnistunut dominoimaan jopa pahinta kilpakumppaniaan vastaan, ei joukkue ole kylläinen. Nuorella joukkueella on vielä varaa kehittyä.

– Ketjukaverini ovat kaikki järkyttävän hyviä fyysisesti ja tietysti myös pallollisestikin. Vaikka olemmekin tehneet paljon maaleja, yritämme jatkuvasti kehittää ketjumme peliä. Mietimme paljon miten voisimme pelata paremmin, emmekä koskaan tule peliin vain siksi että se on merkitty kalenteriin, Wickman kertoo jalat maassa ja jatkaa:

– Joukkueenakin me pelaamme aina ottelut loppuun saakka. Saatamme esimerkiksi harjoitella tiettyjä pallollisia juttuja ottelun lopussa, vaikka peli olisikin jo ratkennut. Valmentajat ovat sanoneet, ettei ole meidän syy vaikka taululla on iso maaliero. Me vaan lisätään kaasua loppua kohden!