Pelin palvelemisen kannalta haasteellisimpia tilanteita ovat pelaajien loukkaantumiset tahattomissa vahinkotilanteissa, joiden jälkeen peli jatkuu edelleen.
Pelisäännöt rajaavat tiukasti erotuomarin mahdollisuudet toimia tilanteessa empaattisella tavalla. PS202/2 ”…Mikäli tapahtuu loukkaantuminen, peli on katkaistava vain jos epäillään vakavaa loukkaantumista tai loukkaantunut pelaaja vaikuttaa peliin.”
Erotuomarilla on siis pelisääntöjen mukaan ensisijainen vastuu pelin katkaisemisesta. Usein erotuomarin toiminnalle olisi olemassa myös vaihtoehto:
Pallollinen kanssapelaaja tai vastustaja voisi osoittaa urheiluhenkeä toimittamalla pallon laidan yli, jolloin peli katkeaisi luonnollisesti.
Nyt näin ei ole ja huomio loukkaantuneen pelaajan välittömän auttamisen sijaan kohdistuu kritiikkinä erotuomarin toimintaan. Kukaan ei kyseenalaista pelaajaa, joka jatkaa hyökkäystään vastustajan loukkaantumisesta huolimatta. Toki tilanne on usein niinkin, että kentällä olevat pelaajat eivät huomaa toisen pelaajan loukkaantuneen.
Onko maahan makaamaan jäävä pelaaja aina vakavasti loukkaantunut?
Erotuomarin on arvioitava loukkaantumisen vakavuus ja todellinen tila silmänräpäyksessä sekä tehtävä päätös pelin jatkumisesta. Arvioinnin haastavuutta lisää aina loukkaantumiseen liittyvät vahvat reaktiot – oli kyseessä sitten kamppailutilanne tai ei. Maahan makaamaan jäävä pelaaja saattaa myös filmata. Arviointiin kuluneen silmänräpäyksen aikana peli on saattanut kääntyä esimerkiksi ylivoimahyökkäykseen, jonka päätteeksi verkko heilahtaa ja soppa on hämmennystä vaille valmis. Loukkaantunut pelaaja vie yleensä hetkessä kanssapelaajiensa ja valmentajiensa huomion. Tämä edelleen edesauttaa maalintekotilanteiden syntymistä.
Mikäli loukkaantuminen tapahtuu tilanteesta, jossa vastustaja rikkoo, on tilanne huomattavasti helpompi. Pelin voi katkaista eikä loukkaantumisen aiheuttanut osapuoli pääse hyötymään tilanteesta.
Ensimmäisessä videoleikkeessä puolustava pelaaja kaatuu alivoimaa pelatessaan kulmaan ja jää makaamaan paikalleen. Tilanteessa ei ole rikettä. Hyökkäävä joukkue saa pallon.
Oma toimintani tilanteessa on seuraava: Huomaan puolustavan pelaajan loukkaantuneen. Nostan katseen peliin ja näen pelin siirtyvän kohti keskikenttää poispäin maalilta. Lasken katseeni pelaajaan, jonka huomaan tärisevän kivusta. Vihellän pelin poikki. Samalla sekunnilla hyökkäävä joukkue on onnistunut kääntämään pelin takaisin kohti maalia, jonne pallo menee viheltäessäni pilliin.
Minulla oli erotuomarina pelisääntöjen mukainen oikeus viheltää peli poikki. Epäilin vakavaa loukkaantumista. Pelin palvelemisen kannalta voittoarpaa ei ollut kuitenkaan lunastettavissa. Pallon maaliin laittanut joukkue koki suunnatonta vääryyden tunnetta. Heidän näkökulmastaan hylkäsin maalin aiheettomasti. Jos en olisi katkaissut peliä, olisi puolustava joukkue kokenut vääryyttä – tai ainakin vääryyden tunnetta. Ei siis voittoa erotuomarille.
Toisessa tilanteessa palloa ylös nostava pelaaja törmää karvaajaan. Karvaaja kaatuu, nousee ylös, mutta jääkin muutaman asekeleen otettuaan kontilleen lattialle. Samaan aikaan hyökkäys jatkuu ja paine siirtyy loukkaantumisen kokeneen joukkueen maalin eteen. Tässä vaiheessa joukkueen valmentaja reagoi vahvasti huutamalla erotuomareille ”Vihellä nyt siihen pilliin!”. Leikkeen lopussa näkyy, kuinka loukkaantunut pelaaja palaa vaihtoaitioon päätään pidellen.
Oma toimintani tilanteessa oli seuraava: Näin törmäyksen, tulkitsin sen rikkeettömäksi ja tahattomaksi. Näin kummankin pelaajan nousevan ylös törmäyksen jälkeen. Tein päätöksen, että kyseessä ei ole vakava loukkaantuminen. Peli sai jatkua. Samalla hyökkäävä joukkue sai vaarallisen ylivoimahyökkäyksen. Puolustavan joukkueen valmentajan reaktio oli ymmärrettävä. Toisaalta, jos olisin katkaissut pelin, olisin pelisääntöjen vastaisesti vienyt hyökkäävältä joukkueelta edun. Erotuomari oli taas puun ja kuoren välissä.
Jalkapallon kulttuuriin kuuluu, että loukkaantuneen pelaajan jäädessä makaamaan kentälle, kanssapelaaja ottaa tilanteessa vastuuta ja toimittaa pallon sivu- tai päätyrajan yli aiheuttaen pelikatkon. Toivon, että tämä tapa yleistyisi myös salibandykaukaloissa. Siihen asti palvellaan peliä ja tehdään päätöksiä parhaan tietomme ja kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.
Hyvä teksti jälleen. Näitä tekstejä on kiva lukea, pääsee kivasti tuomareiden toimintaan sisälle.
Selkeästi huomaa, että ei oo helppoo tuomareilla. Kovassa paikassa ovat kun päätökset pitää tehdä yhden sekunnin aikana.
Valitettavasti jalkapallossa tätä käytetään häikäilemättä väärin. Jäädään makaamaan kentälle, kun vastustaja lähtee vastahyökkäykseen. Tämän jälkeen vähän taikasuihketta, ja pelaaja palaa peliin, pallo takaisin vastustajalle toiseen päähän kenttää, ja taas on kaikki 10 pelaajaa pallon alla. Tuomari ei ole lääkäri, eikä lääkärikään voi pelkällä silmäyksellä nähdä onko kyseessä oikea loukkaantuminen vai pelkkä pieni kolhu. Tuomarilla on tässä tilanteessa mahdoton tehtävä.