Erotuomarikollega Lasse Vuola kiinnitti huomioni Urheilu ja Oikeus 2013 -vuosikirjassa julkaistuun artikkeliin ”Tuleeko erotuomarin pelitilanneratkaisuja arvioida jälkikäteen?”.

Ajatukseni artikkelissa herätti kansainvälisen vetoomustuomioistuimen (CAS) soveltama käytäntö: erotuomarin ratkaisut lähtökohtaisesti ovat lopullisia, eikä selkeästikään vääriä ratkaisuja voida jälkikäteen muuttaa. Tämä on kärjistys, toki löytyy myös perusteita ja syitä, esimerkiksi korruptio, joiden perusteella toimitaan toisin.

Tämä ”Field of Play” -periaate perustuu seuraavaan ajatukseen:

”Urheilija, joka osallistuu urheilutapahtumaan, jossa erotuomareiden täytyy tehdä ratkaisuja tilanteista pelikentällä, joutuu hyväksymään sen, että erotuomari näkee tilanteen tietystä paikasta ja tekee päätöksensä näkemänsä perusteella. Joskus erotuomarit tekevät virheitä, kuten pelaajatkin. Tämä on väistämätön tosiseikka, jonka kaikki urheilutapahtumaan osallistuvat joutuvat hyväksymään. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan voida arvioida jälkikäteen.” [Käännös Kohtalan siteeraamasta CAS:n ratkaisusta]

Suomen Salibandyliitto on päivittänyt kilpailusääntönsä vastaavaan suuntaan, ja KilpS §58 käytännössä vahvistaa erotuomarin tekemien ratkaisujen lopullisuuden:

”Erotuomarin ottelussa tekemät pelitapahtumiin liittyvät ratkaisut ovat lopullisia.”

Miksi tämä herätti ajattelemaan?

Ensinnäkin siksi, että erotuomarin tekemien päätösten tärkeys korostuu, kun kentällä tehty päätös on lopullinen. Ei tässä mitään uutta ole. Jokainen erotuomari tietää, millaista valtaa hän ottelussa käyttää. Kliseisesti valtaa seuraa suuri vastuu, joka täytyy kantaa.

Jokainen kentällä tekemäni ratkaisu ei ole varmasti oikea, mikä on vain pystyttävä hyväksymään. Etenkin pelin aikana yksi vaikeimpia asioita on päästä yli huonosti hoidetusta tilanteesta. Analyysin aika on myöhemmin, jottei seuraavakin tilanne mene pieleen. Ottelussa kuin ottelussa on myös tilanteita, joissa erotuomarin ratkaisu voi mennä oikeutetustikin kummin päin tahansa riippuen siitä, mistä kulmasta tilanne nähdään. Tästä esimerkki seuraavassa.

Tilanteessa erotuomarien tulkinta on erilainen, toinen näyttää lopulta hyötyä valkoiselle joukkueelle, samalla kun toinen viheltää vapaalyönnin siniselle. Näyttää ikävän sekavalta, mutta on täysin normaalia. Vaikka käytössä on kolmaskin katselukulma, ei videonkaan perusteella pysty sanomaan, että jompikumpi tulkinta olisi väärä. Molemmat erotuomarit tekevät omasta näkökulmastaan ratkaisun ja toimivat sen mukaan. Tärkeintä on, että ratkaisu tehdään.

Toiseksi, ajatukset heräsivät siksi, että ajan henki on hyvin otollinen erotuomarin pelitilanneratkaisujen jälkikäteiselle arvioinnille. Pääsarjaottelut sarjamääräysten mukaisesti videoidaan. Digitaalisen kuvan ja videon tuottaminen on helppoa ja hauskaa. Lähes kaikilla katsojilla on mukanaan sisällön tuottamiseen ja jakamiseen soveltuva mobiililaite. Seurat tarjoavat live-lähetyksiä verkossa, ja vähintäänkin maalikoosteet ilmaantuvat tarjolle jo muutamia tunteja pelin jälkeen. Tässä riittää erotuomarillekin pureskeltavaa ja pohdittavaa. Paine kasvaa. Jopa miesten nelosdivarin ottelun jälkeen minulle on tultu näyttämään videolta hylättyä rangaistuslaukausta. Vihkoonhan se meni.

Edellisestä voisi hätäisesti tulkita, että pidän epämiellyttävänä tätä kehitystä, jossa jokaista ratkaisua voidaan tarkastella videolta jälkikäteen. Erityisestihän ne hankalat tilanteet päätyvät suuren yleisön ruodittavaksi. Päinvastoin: Tämä on ihan älyttömän hienoa! Laji, ja erotuomaritoiminta sen mukana, elää ja kehittyy digitaalisella sisällöllä. Koskaan aiemmin ei erotuomareille ole ollut tarjolla vastaavaa mahdollisuutta arvioida omaa suoritustaan, oppia pelitapahtumista ja kehittää omia toimintatapojaan.

Ottelutallenteen katsominen niin, että siitä on hyötyä, vie aikaa. Ei riitä, että vilkaisee yksittäisen keskustelua herättäneen tilanteen, vaan koko ottelu kannattaa katsoa, jotta ymmärtäisi ns. ison kuvan sekä eri tilanteiden ja reaktioiden riippuvuudet. Yksittäisten tilanteiden kanssa käy usein joka tapauksessa niin, ettei vielä kymmenennelläkään kerralla pääse hidastuksesta selville, mitä oikeasti tapahtui. Tilanteita toki käydään läpi myös suuremmalla (tuomari)joukolla, jolloin vertaispalaute auttaa näkemään niitä tuoreella ajattelutavalla.

Hedelmällisintä ”videoanalyysi” on yhdessä erotuomariparin kanssa, jolloin tilanteista pääsee myös keskustelemaan ja hiomaan yhteistä linjaa ja toimintatapaa. Seuraavassa otteita erään otteluvideon indeksistä:

04:50 Kiinnipitäminen ja siitä vapari. Tässä olisi ollut se paikka estää myöhempi roikkuminen.

07:15 Ennakoiva liikkuminen rikepaikalle hyödyn ollessa päällä tarpeen. Nyt näyttää siltä, että ”tuli kiire”.

04:05 Onko rike? Jätkä vetää huudosta?

05:55 Hyvin haettu tilanneläheisyys laitaväännössä.

08:58 Ensimmäinen kurotus mailaan siirtää sitä sivuun, jolloin toisella kurotuksella saa pallon pois? Reaktio hyvä, tässäkin voima nousi, kun ”tiukka” tilanne.

17:52 Veskaa näpeille, vapari ok. Ainakaan ei ole niin myöhässä tai niin kovaa.

Pelinpalvelijat ovat itseruoskinnan mestareita, minkä huomaa otteluvideota katsottaessa ja kommentoitaessa. Erityisesti oma toiminta käydään läpi tiheällä kammalla, mutta toki kaverillekin lyödään puukkoa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Videoanalyysi opettaa myös nöyryyttä, liikkuva kuva paljastaa armotta, kuinka koominen oma olemus voi ajoittain olla.

Tässä kohtaa haastan ne, joilla siihen on mahdollisuus, katsomaan videolta kokonaisen ottelun uudesta näkökulmasta. Tarkkailkaa erotuomareita ja heidän toimintaansa, sijoittumista, liikettä ja pelinohjaamista. Saatatte yllättyä siitä, kuinka monta pelitilanneratkaisua hyvinkin epäselvissä tilanteissa kentällä tehdään. Vastaavasti haluaisin itse katsoa ottelutallenteen pääsarjavalmentajan tai muun taktiikkavelhon kanssa toisesta näkökulmasta. Taktinen ymmärrykseni pelistä on varmasti jäljessä, joten olisi erittäin opettavaista katsoa ottelu niin, että pelitapahtumat selitettäisiin auki. Näin voisi arvioida, miten hyvin on palvellut peliä siinä, että molempien joukkueiden pelitapa mahdollistuu.

Teknisten apuvälineiden kehitys tarjonnee jatkossa erotuomareille täysin uusia ulottuvuuksia. Puheyhteys on jo tulollaan ja mahdollistaa erityisesti vähemmän tutun parin kanssa aivan eri tasolla olevan pelinaikaisen kommunikaation, kunhan headsetit saadaan laajemmin käyttöön. Nythän kentällä kommunikoidaan lähinnä ilmeillä ja eleillä sekä muutamalla sanalla sopivassa kohdassa, minkä taidon en kyllä soisi katoavan puheyhteydenkään myötä.

Seuraavia teknisiä kehitysaskeleita voisi toivoa älylaseilta. Jos vain saisin jostain Google Glass -lasit, ottaisin ne mielelläni käyttöön, jotta voisin videoida ottelutapahtumat juuri siitä kulmasta, josta ne itse näen. Kun käytössä olisi molempien tuomareiden ”point-of-view”-video otteluvideon lisäksi, pääsisi videoanalyysissa aivan uudelle tasolle. Periaatteessa älylasit tarjoaisivat myös pelinaikaisen mahdollisuuden jakaa toisen tuomarin näkökulma yhtaikaa omansa kanssa tai katsoa hidastuksia epäselvistä tilanteista. Tarkoitukseen sopivat sovellukset ilmestyvät takuulla aikanaan, kunhan laseja saadaan käyttöön.

Mikään tekninen apuväline ei kuitenkaan tule vapauttamaan erotuomaria vallankäytön vastuusta. Päätöksiä on uskallettava tehdä.

Kuten Kohtala artikkelissaan toteaa:

”Ottelun tai kilpailutapahtuman erotuomarille luovutettu valta kattaa sekä kilpailussa tapahtuvien tosiasioiden tulkitsemisen että myös sen tavan, jolla lajin sääntöjä näihin tapahtumiin kulloinkin sovelletaan. Tämän lisäksi asiassa on muistettava, ettei tuomareille ole asetettu vain velvollisuutta soveltaa lajin sääntöjä tuomitsemassaan tapahtumassa. Heille on lajin sääntöjen perusteella annettu tähän myös oikeus.”