Salibandya on pidetty hoikkien ja hintelien poikien pelinä. Siksi piti selvittää, millaisia voimapatukoita Divarissa pelailee. Tämän tieteellisen tutkimuksen myötä haluan tuoda julki, että kyllä salibandykentilläkin pyörii ruutitynnyreitä!
Selvitin gallupilla jokaisen joukkueen kaksi vahvinta peluria. Mittariksi valitsin jokaisen takaraivossa joskus pyörineen penkkipunnerrustuloksen. Se ei itsessään liity salibandyyn, mutta jokainen sitä on kokeillut, ja jokainen tietää suunnilleen tasonsa.
Penkkipunnerrus on hyvä mittari, koska se on perusvoimaliike, ja onhan liikkeellä legendaarinen maine. Aina puhuttaessa kuntosalitreenaamisesta nousee esiin kysymys: paljon nousee penkistä? Gallupissa kysyttiin jokaiselta joukkueelta vuosien 2013 ja 2014 aikana suoritettu nosto ilman virallisia tuomareita. Gallupin rehellisyyteen totta kai luotetaan, sillä eihän kukaan kehtaa tätä tulosta ainakaan liian korkeaksi ilmoittaa.
Sarjan todellinen teräsmies löytyi luonnollisesti Steelersistä. Oskari Koljosen mahtitulos 150 kg on omaa luokkaansa. Mies pelaa ensimmäistä divarivuottaan ja väittää, että sarjan vaatimukset fyysisellä puolella heikentävät penkkipunnerrustulosta, koska keskittyminen harjoittelussa on enemmän liikkuvuus- ja nopeusharjoitteissa. Itse asiassa eksyin miehen kanssa salille, ja kun tangossa oli kymmenesosatonni eli 100 kg, niin mies käsitteli sitä yhtä kevyesti kuin Tuomas Savukoski poikkarilla Tommi Järventaustaa aikoinaan. Muutoinkin Kolhosen käsivarret ovat sellaiset, joita Espoon Oilersin joukkueenjohto varmasti näki silmissään, kun valitsivat hihattomat pelipaidat joukkueelleen. Tosin Hintikan Jaskan pistetahdilla on ihan sama mitä pelaajalla on päällään.
Toiseksi vahvimmaksi Divarin Vahvin Mies -kisassa nousi PSS:n Erkko Vainiala myös hirmuisella 140 kg:n tuloksella. 130 kilolla kolmannelta sijalta löytyvät Wirmon Jani Varjonen, Ilveksen Ville Ollilainen Ja Salban Virtanen.
Sadan kilon eli markan nostaminen on jo hyvä suoritus salibandyn pelaajalle, ja lähes jokaisesta Divari-joukkueesta löytyy ainakin yksi sadan kilon nostaja. Ainoastaan M-Teamista ja Blackbirdsistä ei ”markan miestä” löytynyt. M-Teamin parhaisiin pistemiehiin kuuluva Antti Itkonen omaa toki pehmeiden käsien lisäksi kohtalaisen penkkituloksen, 95 kg.
Tehopisteitä ei hyvä penkkipunnerrustulos takaa, vaan voimamiehet ovat pikemminkin työmyyriä ja kovia vääntäjiä kaksinkamppailuissa. Ainoastaan Savossa kova penkkitulos tuo maalejakin. Welhojen Niko Mäkisen tulos, 120 kg, on hieno. Kun siihen lisää komeat 36 tehopistettä, niin tämä mies on kuin tehty yleisöä varten.
Yllätyksellisesti sarjan jäähypörssistä löytyy ”penkkaajista” vain yksi top 30:sta. Petri Pyysing on sijalla kymmenen 18 jäähyminuutillaan penkkituloksen ollessa vähän reipas 90 kg. Ensimmäinen sadan kilon mies, Steelersin Sakari Nummi, löytyy jäähypörssistä vasta sijalta 32. Voima ei siis tarkoitakaan suuria jäähyminuutteja. Ovatko taitopelaajat sittenkin ilkeämpiä ihmisiä? Tätä tulkintaa tietysti vääristävät suunsoittojäähyt, sillä tunnetustihan taitopelaajilla on aina paljon enemmän asiaa tuomareille.
Tuossa alla on koko Divarin taulukko penkkitulosjärjestyksessä. Lopuksi voisin lähettää terveiset Miiro Maunulalle Lammille: toivon todella, että tuloksesi (42,5 kg) oli huumoria. Suosittelen joka tapauksessa, että ala nyt hyvä mies syödä sitä puuroa.
Tämän bloggauksen kirjoittaja on Pääkallo.fi:n Porkkanamaa-blogin ulkomaankirjeenvaihtaja, joka asuu joko mansionillaan Hämeenlinnassa tai huvilallaan St. Louisissa.
Twitterissä Steelers-miehen löytää tunnuksella @Kaizu57.