On vuosi 2016. Salibandyliigan yksittäinen finaali on lanseerattu ja finaali pelataan Hartwall Areenalla. Finaalissa voisivat kohdata vaikkapa Happee ja Classic. Ovella jaetaan geeliä ja puuhelmiä, jotta muiden lajien toimittajat varmasti tietävät mistä lajista on kyse. Viisinumeroinen silmäpari urheiluromantikkoja ja salibandyfaneja saapuu paikalle. Pelataan kovatasoinen ottelu ja ratkaisu nähdään vasta jatkoajalla. Tapahtuma palvelee lajin yleistä hyvinvointia voittajasta riippumatta.
Siirappisen utopian vastineeksi tarjoilen pari vasta-argumenttia ja erilaisia skenaarioita.
Paikalle saapuu 3000 katsojaa. Katsojilla on omat puuhelmet ja geelit mukana. Ottelun taso on edelleen hyvä. Tapahtuma kiinnostaa kansaa juuri finaalin aikana, mutta pitkän kesän aikana Salibandyliiga palaa syksyllä siltä sijalta miltä se lähtikin.
Itse ottelu ratkeaa kyseenalaisella maalilla jatkoajalla. Farssia myllytetään seuraavana päivänä tuutin täydeltä. Ottelu jää kyllä ihmisten mieleen, mutta täysin päinvastaisista syistä kuin alunperin oli ajateltu.
Esimerkeisssä oli osaksi myös liioittelua ja kärjistystä. Yksittäisen finaalin suhteen on paljon tehtävää ennen ja jälkeen. Ensinnäkin markkinointi ja mainonta tulee aloittaa jo vuosia etukäteen. Jälkihoitoakin tarvitaan, ettei tästä jäisi pelkästään pintapuolista varttijulkisuuteen tähtäävää tapahtumaa.
Aivan selvää on, että jokaisen liigaseuran täytyy olla tämän projektin takana ja näin suuren luokan projektissa markkinointikoneistojen täytyy yhdistää voimiaan niin sanotun ”yhteisen hyvän” eteen. Onko seuroista siihen? Ainakin jonkinasteinen älämölö saatiin aikaan, kun Salibandyliiton viestintäpäällikkö otti osaa erään seuran tiedotuspolitiikkaan. Liitto on ainakin periaatteessa yhtä kuin seurat. Tai ainakin pitäisi olla.
Julkisessa keskustelussa on vilahtanut myös se seikka, että onko SSV-Oilers-ottelu sellainen, joka herättää mielenkiintoa esimerkiksi Seinäjoella, Tampereella ja Jyväskylässä, jos finaali pelataan Helsingissä? Ei ainakaan automaationa.
Pelipaikan suhteen toivoisinkin, että paikkakunta voisi vaihdella. Ongelmaksi nousee toki se, että etukäteen et voi tietää, mitkä joukkueet finaalissa kohtaavat (paitsi SSV, heh). Tärkeä kysymys finaalin sijoituspaikan ja markkinoinnin suhteen lienee se, että keitä pyritään palvelemaan?
Ruotsissa tämä karnevaalihenkinen tapahtuma on saanut isot massat liikkeelle, mutta siellä massatapahtumista ja kollektiivishenkisestä salibandykulttuurista on pidemmät perinteet. Tällä kaudella on huhuiltu, että Ruotsissa luovuttaisiin yksittäisestä finaalista, mutta toistaiseksi omaan silmääni ei ole osunut virallista tietoa aiheesta. Tämä ei toki tarkoita suoraan sitä, etteikö tapahtuma voisi onnistua Suomessa, eikä sitä ettei se olisi onnistunut Ruotsissa.
Haetaanko yksittäisellä finaalilla absoluuttista medianäkyvyyttä, mahdollisia uusia seuraajia vai pyritään luomaan lajiväelle uskomattoman unohtumaton kauden päätös? Lopulta lopputuloksessa haetaan varmasti näitä kaikkia, mutta näissä kaikissa piilee omat haasteensa.
Usein on muistutettu siitä, että kaksi MM-kultaa ei ole taannut kotimaiselle sarjalle onnea ja autuutta. Väittäisin, että toistaiseksi maksimaalisin mediahuomio ja yleisön kiinnostus saavutettiin 2010 kotikisojen aikaan, kun finaalia oli seuraamassa kaikkiaan 13276 katsojaa. Ei voi sanoa, että se olisi näkynyt liigakatsomoissa jälkikäteen. Toki MM-kisat ja kotoinen Salibandyliiga ovat kaksi eri asiaa, mutta ainakaan MM-kisoista tulleiden kokemusten perusteella ei kannata uskoa taikatemppuihin.
Tähän liittyen Salibandyliigan pitäisikin miettiä myös sitä, miksi runkosarjan ja pudotuspelien yleisömäärät ovat toistaiseksi laskussa? Miksi laji ei sytytä tarpeeksi edes lajin harrastajia, että katsomoon saataisiin väkeä runkosarjassa? Yksittäisen finaalin saama mahdollisesti laajakin huomio ei vielä ratkaise näitä kysymyksiä. Se ei varmasti ole ainoa tarkoituskaan, mutta olettaisin, että suurella näkyvyydellä haetaan myös sitä, että sarja kiinnostaisi muulloinkin kuin keväisin.
Itse tapahtumassa pitäisi ratkoa myös naisten, poikien ja tyttöjen mestaruudet. Silloin voitaisiin puhua koko päivän kestävästä salibandykarnevaalista.
Luonnollisena jatkumona lisäisin keskusteluun vielä finanssipuolen, eli yksittäisen finaalin taloudellisen merkityksen. Nykyisessä järjestelmässä esimerkiksi kolme finaalipeliä Seinäjoella saattaa olla hyvä rahasampo kotijoukkueelle. En tiedä kuinka tuottoisa yksittäinen finaali saattaa olla parhaillaan yksittäiselle seuralle, mutta todennäköisesti ainakin vertailukohtaa pienempi.
Urheilullinen puoli on sitten täysin oma kysymyksensä. Yksittäisen finaalin yhtenä perusteena on monesti pidetty argumenttina sitä, että esimerkiksi jalkapallon MM-kulta ja muutaman muunkin lajin mestaruus ratkotaan yksittäisellä finaalilla. Täysin oikein perusteltu sinänsä, mutta mielestäni ei voi suoraan verrata cup-muotoista tapahtumaa täysmittaiseen sarjaan kuten Salibandyliiga.
Pelaajien ja valmentajien vasta-argumentit aiheesta ovat täysin perusteltuja. Toisaalta ratkaisu voi olla liiankin julma. Toisaalta tässä voidaan keskustella mikä on lopulta se urheilun syvin olemus? Täytyykö esimerkiksi sattuman mahdollisuutta vähentää perimmäiseen loppuun saakka?
Sarjat ovat kyllä muistijälkinä hienoja, jos hienoiksi yltyvät, mutta ei se vielä välttämättä sulje pois mahdollisuutta tältä yksittäiseltä tapahtumalta. Eikä voida suoraan väittää, että sarjakaan aina takaisi absoluuttista oikeudenmukaisuutta urheilullisuuden suhteen.
Tässä yksittäisessä finaalissa markkinoinnin tulisi onnistua hyvin. Ei vaan erinomaisesti. Niin erinomaisesti, että Urheilugaalan markkinointipalkinnon saajasta ei ole epäselvyyttä. Ensisijainen tarkoitus on kuitenkin lajin etu. Pitkässä mittakaavassa se olisi myös seurojen etu. Taloudellisessakin mielessä. Jos toteutuksessa onnistutaan.
Tarkoitukseni ei ole täystyrmätä ajatusta. Yksittäinen finaali otetaan todennäköisesti käyttöön lähivuosina, vaikka virallista tietoa aiheesta ei ole vielä annettu.
Tässä on kirjoituksessa onkin esitelty kysymyksiä ja ajatelmia, joita yksittäinen finaali on minussa herättänyt. Ehkäpä jollakulla on jo vastaus näihin kaikkiin. Mielestäni yksittäisen finaalin aika ei olisi ainakaan vielä, mutta tulevaisuudessa sille voidaan antaa mahdollisuus.
Kansa oli tapahtumasta tätä mieltä.