On vuosi 2016. Salibandyliigan yksittäinen finaali on lanseerattu ja finaali pelataan Hartwall Areenalla. Finaalissa voisivat kohdata vaikkapa Happee ja Classic. Ovella jaetaan geeliä ja puuhelmiä, jotta muiden lajien toimittajat varmasti tietävät mistä lajista on kyse. Viisinumeroinen silmäpari urheiluromantikkoja ja salibandyfaneja saapuu paikalle. Pelataan kovatasoinen ottelu ja ratkaisu nähdään vasta jatkoajalla. Tapahtuma palvelee lajin yleistä hyvinvointia voittajasta riippumatta.
Siirappisen utopian vastineeksi tarjoilen pari vasta-argumenttia ja erilaisia skenaarioita.
Paikalle saapuu 3000 katsojaa. Katsojilla on omat puuhelmet ja geelit mukana. Ottelun taso on edelleen hyvä. Tapahtuma kiinnostaa kansaa juuri finaalin aikana, mutta pitkän kesän aikana Salibandyliiga palaa syksyllä siltä sijalta miltä se lähtikin.
Itse ottelu ratkeaa kyseenalaisella maalilla jatkoajalla. Farssia myllytetään seuraavana päivänä tuutin täydeltä. Ottelu jää kyllä ihmisten mieleen, mutta täysin päinvastaisista syistä kuin alunperin oli ajateltu.
Esimerkeisssä oli osaksi myös liioittelua ja kärjistystä. Yksittäisen finaalin suhteen on paljon tehtävää ennen ja jälkeen. Ensinnäkin markkinointi ja mainonta tulee aloittaa jo vuosia etukäteen. Jälkihoitoakin tarvitaan, ettei tästä jäisi pelkästään pintapuolista varttijulkisuuteen tähtäävää tapahtumaa.
Aivan selvää on, että jokaisen liigaseuran täytyy olla tämän projektin takana ja näin suuren luokan projektissa markkinointikoneistojen täytyy yhdistää voimiaan niin sanotun ”yhteisen hyvän” eteen. Onko seuroista siihen? Ainakin jonkinasteinen älämölö saatiin aikaan, kun Salibandyliiton viestintäpäällikkö otti osaa erään seuran tiedotuspolitiikkaan. Liitto on ainakin periaatteessa yhtä kuin seurat. Tai ainakin pitäisi olla.
Julkisessa keskustelussa on vilahtanut myös se seikka, että onko SSV-Oilers-ottelu sellainen, joka herättää mielenkiintoa esimerkiksi Seinäjoella, Tampereella ja Jyväskylässä, jos finaali pelataan Helsingissä? Ei ainakaan automaationa.
Pelipaikan suhteen toivoisinkin, että paikkakunta voisi vaihdella. Ongelmaksi nousee toki se, että etukäteen et voi tietää, mitkä joukkueet finaalissa kohtaavat (paitsi SSV, heh). Tärkeä kysymys finaalin sijoituspaikan ja markkinoinnin suhteen lienee se, että keitä pyritään palvelemaan?
Ruotsissa tämä karnevaalihenkinen tapahtuma on saanut isot massat liikkeelle, mutta siellä massatapahtumista ja kollektiivishenkisestä salibandykulttuurista on pidemmät perinteet. Tällä kaudella on huhuiltu, että Ruotsissa luovuttaisiin yksittäisestä finaalista, mutta toistaiseksi omaan silmääni ei ole osunut virallista tietoa aiheesta. Tämä ei toki tarkoita suoraan sitä, etteikö tapahtuma voisi onnistua Suomessa, eikä sitä ettei se olisi onnistunut Ruotsissa.
Haetaanko yksittäisellä finaalilla absoluuttista medianäkyvyyttä, mahdollisia uusia seuraajia vai pyritään luomaan lajiväelle uskomattoman unohtumaton kauden päätös? Lopulta lopputuloksessa haetaan varmasti näitä kaikkia, mutta näissä kaikissa piilee omat haasteensa.
Usein on muistutettu siitä, että kaksi MM-kultaa ei ole taannut kotimaiselle sarjalle onnea ja autuutta. Väittäisin, että toistaiseksi maksimaalisin mediahuomio ja yleisön kiinnostus saavutettiin 2010 kotikisojen aikaan, kun finaalia oli seuraamassa kaikkiaan 13276 katsojaa. Ei voi sanoa, että se olisi näkynyt liigakatsomoissa jälkikäteen. Toki MM-kisat ja kotoinen Salibandyliiga ovat kaksi eri asiaa, mutta ainakaan MM-kisoista tulleiden kokemusten perusteella ei kannata uskoa taikatemppuihin.
Tähän liittyen Salibandyliigan pitäisikin miettiä myös sitä, miksi runkosarjan ja pudotuspelien yleisömäärät ovat toistaiseksi laskussa? Miksi laji ei sytytä tarpeeksi edes lajin harrastajia, että katsomoon saataisiin väkeä runkosarjassa? Yksittäisen finaalin saama mahdollisesti laajakin huomio ei vielä ratkaise näitä kysymyksiä. Se ei varmasti ole ainoa tarkoituskaan, mutta olettaisin, että suurella näkyvyydellä haetaan myös sitä, että sarja kiinnostaisi muulloinkin kuin keväisin.
Itse tapahtumassa pitäisi ratkoa myös naisten, poikien ja tyttöjen mestaruudet. Silloin voitaisiin puhua koko päivän kestävästä salibandykarnevaalista.
Luonnollisena jatkumona lisäisin keskusteluun vielä finanssipuolen, eli yksittäisen finaalin taloudellisen merkityksen. Nykyisessä järjestelmässä esimerkiksi kolme finaalipeliä Seinäjoella saattaa olla hyvä rahasampo kotijoukkueelle. En tiedä kuinka tuottoisa yksittäinen finaali saattaa olla parhaillaan yksittäiselle seuralle, mutta todennäköisesti ainakin vertailukohtaa pienempi.
Urheilullinen puoli on sitten täysin oma kysymyksensä. Yksittäisen finaalin yhtenä perusteena on monesti pidetty argumenttina sitä, että esimerkiksi jalkapallon MM-kulta ja muutaman muunkin lajin mestaruus ratkotaan yksittäisellä finaalilla. Täysin oikein perusteltu sinänsä, mutta mielestäni ei voi suoraan verrata cup-muotoista tapahtumaa täysmittaiseen sarjaan kuten Salibandyliiga.
Pelaajien ja valmentajien vasta-argumentit aiheesta ovat täysin perusteltuja. Toisaalta ratkaisu voi olla liiankin julma. Toisaalta tässä voidaan keskustella mikä on lopulta se urheilun syvin olemus? Täytyykö esimerkiksi sattuman mahdollisuutta vähentää perimmäiseen loppuun saakka?
Sarjat ovat kyllä muistijälkinä hienoja, jos hienoiksi yltyvät, mutta ei se vielä välttämättä sulje pois mahdollisuutta tältä yksittäiseltä tapahtumalta. Eikä voida suoraan väittää, että sarjakaan aina takaisi absoluuttista oikeudenmukaisuutta urheilullisuuden suhteen.
Tässä yksittäisessä finaalissa markkinoinnin tulisi onnistua hyvin. Ei vaan erinomaisesti. Niin erinomaisesti, että Urheilugaalan markkinointipalkinnon saajasta ei ole epäselvyyttä. Ensisijainen tarkoitus on kuitenkin lajin etu. Pitkässä mittakaavassa se olisi myös seurojen etu. Taloudellisessakin mielessä. Jos toteutuksessa onnistutaan.
Tarkoitukseni ei ole täystyrmätä ajatusta. Yksittäinen finaali otetaan todennäköisesti käyttöön lähivuosina, vaikka virallista tietoa aiheesta ei ole vielä annettu.
Tässä on kirjoituksessa onkin esitelty kysymyksiä ja ajatelmia, joita yksittäinen finaali on minussa herättänyt. Ehkäpä jollakulla on jo vastaus näihin kaikkiin. Mielestäni yksittäisen finaalin aika ei olisi ainakaan vielä, mutta tulevaisuudessa sille voidaan antaa mahdollisuus.
Kansa oli tapahtumasta tätä mieltä.
Pari irtohuomiota:
1) Muistelen, että Ruotsissakaan yksittäisiä finaaleja ei suoraan aloitettu loppuunmyydyllä Globenilla vaan pienemmillä lukemilla, jotka vuosi vuodelta kasvoivat. Joskus niitä numeroita perkasinkin, mutten nyt muista, missä julkaisin.
2) Arvokisatapahtuman markkinointi ja yleisömäärät tuntuvat olevan jopa yllättävän eri asia kuin kotimaisen pääsarjan runkosarjaottelun. Komea määrä meitä oli jännittämässä jalkapallon naisten EM-pelejä 2009, mutta naisten liigan yleisömäärissä se ei ole tainnut näkyä. Jotain samaa salibandyn MM-kotikisoissa versus ”tavallisessa” runkosarjapelissä. Vaikka erityinenhän niistä jokainen on eikä tavallinen.
Alun finaalit pelattiin tuolla http://fi.wikipedia.org/wiki/Hovet
Kansaa oli reilu neljätuhatta ensimmäisessä finaalissa (2002?). Noin 7000-8000 seuraavina vuosina.
Globeniin siirtymisen jälkeen 2005 on aina ollut yli 10 000 henkeä, jopa Malmössa.
Lähde: http://www.innebandy.se/sv/ResultatSpelprogram/Tidigare-sasonger/
Jos suunitellaan yksittäistä finaalia niin silloin ei voi olla pelkästään kysymys yhdestä tapahtumasta, vaan finaalin on oltava yksi osa kokonaisuutta joka konkreettisoituu kauden päättäjäisjuhlana johon osallistuu kaikki Suomen salibandyseurat.
Ruotsin finaalit on pelattu vuodesta 2011 Malmö Arenassa, sitä ennen Globen Arenassa Tukholmassa. Ruotsin mallia ei tarvitse kopioida mutta heidän kokemuksensa on hyvä hyödyntää, auttavat varmasti jos halutaan tehdä yhteistyötä.
Finaalitapahtuma olisi hyvä järjestää yhteistyössä Hartwall Arenan tai jonkun muun vastaavan isomman hallin kanssa. Samaan aikaan kun pelataan myös jääkiekon playoffs matseja ja se asettaa haasteita aikataulujen suhteen.
Hyviä huomioita, herra Hilska. Kohdasta yksi lienet oikeassa. Eiköhän siinä olla lajin yleisen suosion kasvunkin kanssa menty käskynkkää? Ehkä talousluvuista olisi vielä enemmän hyötyä. Eli onkohan esimerkiksi täysi Globenkaan vielä taloudellisesti riittävä seuroille versus kolme täyttä kotimatsia? Ja kuinka kauan suosion kasvua olisi varaa odotella? Ruotsin ja Suomen vertailu on siinä mielessä ongelmallista, että siellä salibandy on enemmän arvossaan ja arvossaan nimenomaan yli lajirajojenkin.
Kodasta kaksi ollaan varmasti täysin samaa mieltä. Tosin varmasti jo huomasitkin, etten ole koskaan luullutkaan, että esim. maailmanmestaruus toisi automaattisesti lisää katsojia runkosarjaan. Mielestäni olisi hassua olettaa näin yksittäisen finaalinkaan suhteen.
Mua ei kiinnosta muuten tää monta finaalia jnejne skenaario…mä tuskin pääsen jatkossakaan vaikuttamaan liigan päätöksiin, aina niin hölmöjä kuin ne onkin. Kiinnostais tietää mistä halvatusta tää geeli ja puuhelmet tulee??
Heh. VIking 1:selle todettakoon, että kyseessä on ainoastaan karrikointia siitä kielestä, jota lajin ulkopuoliset tahot käyttävät lajista. Ei siis kannata ottaa kirjaimellisesti.
Jos yksi finaali olen varmasti paikalla. Jos paras viidestä jätän varmasti väliin. Eli yksi finaali!
Joko liiton laskentamerkonomit ei osaa laskea tai sitten tarkoituksenakin on varastaa finaaliseurojen rahat. Yksi finaali toisi finaaliseuroille vähemmän nettotuloja – vaikka Hartwall Areena olisi loppuunmyyty.
En ymmärrä miksi salibandyväki pakonomaisesti haikailee tuhatpäisiä yleisöjä ja massiivista mediahuomiota. Mitä väliä sillä on onko finaalissa 1000 vai 15000 katsojaa.
Mielestäni jos esimerkiksi Classic pelaa finaaleita täyteen pakatussa Tampere Areenassa 2000 katsojan edessä kaksi tai kolme kertaa on lajikulttuurin kannalta se merkittävästi arvokkaampaa. Saati sitten Jyväskylässä, jossa Hirviteatterin välieräpelin liput on myyty loppuun hyvissä ajoin ennen ottelun alkua.
Yhden finaalin arvo on nimenomaan siinä, että siten (mahdollisesti) saataisiin suuri media- ja urheiluspektaakkeli kauden kruunuksi. Onko se marginaalipalloilulajissa edes tavoittelemisen arvoista? Pudotuspelit ja finaalithan ovat muutenkin vetäneet viime vuosina ihan mukavasti yleisöä niihin kaupunkeihin ja halleihin, jossa niitä on pelattu.
Aihetta sivuten salibandyn suurin ongelma lajin media-arvostuksen kannalta on edelleen se, että sitä pelataan vieläkin aika heikoissa puitteissa. Kuinka monella liigajoukkueellakaan on vieläkään yli 1000 katsojaa vetävä halli, jossa katsomot ovat molemmilla puolilla kenttää. Edellämainitun Tampere Areenan lisäksi ainoastaan Tapiolan urheilutalo taitaa täyttää mainitut vaatimukset. Jyväskylässä ja Seinäjoella on myös mainiot hallit ja varmasti parhaimmillaan myös hyvä tunnelma, mutta niissäkään ei ole katsomoita molemmilla puolilla, mikä taas luo hieman ”koulun sali” tyyppistä mielikuvaa. Tässä muun muassa ollaan paljon Ruotsia jäljessä, mikä ei kuitenkaan ole seurojen ja salibandyväen vika.
Salibandya on turha lähteä työntämään isommille areenoille kun ratkotaan Suomen mestaruuksia. Pyritään mieluummin täyttämään nykyiset hallit kerta toisensa jälkeen. Ne jotka eivät peliin mahdu katsovat pelin kotona ja tulevat peliin toiste. Näinhän se menee vaikkapa lätkässä, isommassa mittakaavassa vain. Kannatan siis ehdottomasti finaalisarjoja, sillä en usko että yksittäinen finaali tarjoaa Suomessa sellaista Super bowl-huumaa kuin odotetaan.
Minun mielestäni paras seitsemästä olisi oikea ratkaisu. Sillä kumpikin joukkue saisi ainakin kaksi kotipeliä. Lisäksi minusta pelien määrää tulisi muutenkin nimenomaan kasvattaa eikä vähentää.
Yksi finaali toisi varmuuden siitä, milloin kausi huipentuu. Paras viidestä tai seitsemästä ei tiedä, milloin lopullinen mestari ratkeaa, esim. jos toinen johtaa voitoin 2-0 tai 3-0. Toki urheilullisin ratkaisu olisi mahdollisimman pitkä sarja, vaikka paras yhdeksästä.
Muissa median kannalta pikkulajeissahan, kuten käsi- ja lentopallossa mestari ratkeaa kai paras viidestä tai seitsemästä. Kuka niitä lopulta huomioi? Tidella pienessä suomalaislajissa jääpallossa pelattiin yksi finaali. Sen voittaja jäi ainakin omaan mieleeni, vaikkka en lajia muuten seuraakaan. Tosin tietysti pelattiin aiemmin kuin muiden lajien finaalit.
U19-tapahtuma Lahdessa, jossa siis kaksi peliä ja yhdellä lipulla sisään sai porukkaa liikkeelle, varsinkin junioreita nuoremmista ikäluokista. Syy lienee se, että kyseessä tapahtuma. Yhden pelin takia en itsekään olisi ”jaksanut” lähteä.
Olisiko oikein suhteuttaa tapahtuman kesto myös matka-aikaan. Kuulostaa hivenen absurdilta ehkä, mutta toisaalta varmasti yksi mietittävä näkökulma myös?
Onhan bändeilläkin lämppärit, osa tulee katsomaan näitä ja viettämään aikaa, joten miksi ei voisi pelata myös Naisten tai A-poikien tai jotain muuta ottelua mukana? Tuotoista osa pelaaville seuroille. Toki taloudelliset mittarit ovat seuroille tärkeitä, mutta 3 kotiottelua x 600 katsojaa x 15 EUR lipun hinta = 27.000 EUR. Jos sitten loppuhuipentuma kerää katsojia 3000 ja lipun hinta on 30 EUR, on tämä 90.000 EUR. Toki tuottoja on muitakin myynnin yms. osalta, mutta menevät varmasti hallitoiminnan osana oleville firmoille myyntituottoina? tuosta 90 KEUR:sta jos lohkaistaan molemmille finaaliseuroille 20%, niin 18 KEUR on pienempi kuin kolme omaa pelattua kotiottelua. Toisaalta, jos pääsee kotona pelaamaan 600 katsojan edessä vain kerran lipun hinnan ollessa 15EUR, niin silloin tuotto on 9 KEUR, joka on sitten pienempi kuin tuon lopputapahtuman laskennallinen tuotto.
Talousmatematiikalla voidaan vääntää lipun hintoja, jakoprosentteja, tuotto-osia ja katelaskentoja loputtomiin. Toisaalta talouspuoli on vain yksi osa, toivottavasti elämyksellisyys ja urheilullisuus myös painaa vaakakupissa. Mikään ei ole hauskempaa kuin tupa täynnä katsojia ja kunnon karnevaalimeininki?
Yhtä finaalia puoltaa VAIN se, että finaalille on paikka, johon kaikki lajia harrastavat ovat ilmaiseksi kutsutut, ja tapahtumasta tehdään kaikkia kiinnostava iso spektaakkeli, eli LAJI-HAPPENING.
Muuten joku Happee – Classic tai SSV – SPV ei kiinnosta kuin kyseisten paikkakuntien faneja.
Samaa mieltä Arton kanssa, paras seitsemästä. 1 finaalissa ratkaisu ei ole oikeudenmukainen, liikaa onnella merkitystä. Eikä vieraan paikkakunnan pelit niin kovasti kiinnosta. Ei edes saman kaupungin jos pelaamassa se ”toinen”.
Pelaa siellä finaalissa mitkä joukkueet tahansa, niin muilta paikkakunnilta pitää saada katsojia myös. Finaalitapahtumaan lähdetään nimenomaan tapahtuman ja lajin hienouden vuoksi. Varsinkin nuorille voisi olla hyvinkin odotettu päivä, mahdollisuus nähdä lajin eliittiä hienoissa puitteissa. Vanhemmat sitten rohkeasti mukaan nauttimaan pelistä ja rakastamastaan lajista. Liput tulee ostaa etukäteen ennen kuin joukkueet ovat tiedossa, mutta ei pitäisi olla ongelma sillä pelaamassa on Suomen 2 parasta joukkuetta.
Miksi se olisi niin vaikeaa lähteä katsomaan kovatasoista ottelua siitä huolimatta, ettei se oman kylän joukkue tänä keväänä sinne päässytkään? Vai pitääkö aina olla pää pensaassa?
”Minähän en Vaasaa pidemmälle lähde, kun ei meitin peliveljet ole mukana. Pitäkää paskat sählypelinne! Vai tuleekohan se peli telkusta tai netistä…”
Eihän kukaan kiistä esim yksittäisen EM- tai MM-finaalin arvoakaan vaan pikemminkin päinvastoin, kaksiosaiset finaalit ovat olleet epäonnistuneita kokeiluja. Tietysti nämä ovat yleensä maksimissaan kuukauden kestäviä tapahtumia, eivät koko kauden mittaisia.
Itse näen 25 vuotta lajissa mukana olleena (eli siltä ajalta kun SM-titteli ratkaistiin muutamana viikonloppuna turnausmuotoisesti ja aina parketilla), että tuo yhden finaalin malli on ihan johdonmukainen askel lajin kehityksessä Suomessa. Jos se ei toimi, voidaan aina vaihtaa takaisin. Ymmärrän tietysti seurojen huolen playoff-pelien taloudesta, mutta ei lajia voi pelkästään siitä näkökulmastakaan viedä eteenpäin.
Nyt kun ollaan paljon vertailtu Ruotsin mallia, niin vertaillaanpa hiukan lisää. Tälläkaudella ruotsissa runkosarjassa seitsemällä joukkueella oli yleisökeskiarvo yli tuhat. Pudotuspeleihin määrät nousevat vielä tästä, parhaitten pääsevän lähelle tai jopa yli 3000 keskiarvolle, siis ennen finaaleja.
Kun Suomessa päästään samoihin katsojamääriin, niin kiinnostus lajia kohtaan on sitäluokkaa, että voidaan oikeasti miettiä yhden finaalin järjestelmää. Ennen tätä on turha edes yrittää, yleisöä max 3500.
Miten näihin katsojamääriin päästään, on seurojen asia EI LIITON. Kyllä Tampereellakin seura on itse tehnyt sen työn yleisömäärien nostamiseksi.
Urheilullisista syistä playoff sarja finaaleissa on parempi vaihtoehto, tuntuisi jotenkin aika kovalta että joukkueet reenaavat ja pelaavat kovaa koko kauden ja sitten jos sattuukin hieman heikompi peli finaaliin, niin ei auta kun taas odotella seuraavaa vuotta.. Uskon että esim. Happee päästessään finaaleihin saa Jyväskyläläiset lähtemään runsain joukoin katsomoihin jo tällä kaudella.
Nykymeiningissä on selkeesti vikana se, ettei koko salibandyliigan kauden huipennus ja ratkaisu kiinnosta oikeasti tarpeeksi edes lajia harrastavia (prosenttiosuus).
Innokkaat jaksaa kattella ehkä-ratkaisevia kolmansia ja neljänsiä matseja tai koko sarjan, kun molemmat finaalissa pelaavat joukkueet on 200 km päästä asuinpaikkakunnalta. Paikalliset laji-ihmiset ja valtakunnalliset lajivaikuttajat seuraa tietty innolla. Varmaan luullaan helposti että suunnilleen jokainen lisenssin omistaja ja heidän perheensä päälle katselee vähintään jostain netistä finaaleja.
Mutta oikeasti niin ei ole, koska ei jaksa käyttää niin paljon aikaa juuri siksi että ei edes tiedä ratkeaako sarja nyt vai ei eikä juuri tunne jengejä ja pelaajia, paitsi että SSV voittaa useimmiten ;). Pitäisi saada se lajin aktiiviharrastajissa piilevä seuraajapotentiaali hyödynnettyä paljon paremmin ja siinä yksi finaali vois toimia.
Laji kaipais persoonia ja tähtiä, miksei tapahtumiakin. Ei joku säbäsirkus paljon tämmöstä nuorta sytytä sen kummemmin kuin normimatsikaan. Voi toimia lapsiperheille. Pääasiassa urheilussa tietysti on itse peli ja sen taso, jonka tason nousu vaatii oman aikansa (mutta tietysti lajin kiinnostavuus on plussaa urheilullisuudellekin jos harrastajamäärät nuorissa lisääntyy).
Yksittäiset finaalit, joissa vaikkapa joku pelaaja onnistuu pelaamaan huippupelin (voittomaali, upea maali, hattutemppu, unelmatorjuntoja, monta pistettä…) tekevät näitä tähtiä osaltaan, kun suuri massa näkee nämä suoritukset ja pistää ne mieleensä.
Runkosarjassa ja playoff-sarjoissa se vaatii paljon lajin medioilta. Aika vähässähän nuo haastattelut tai uutisartikkelit on vaikkapa tällä kaudella Sami Johanssonista tai Tomi Ikosesta? Jos niitä sitten on joku Classic-nettitv tehnytkin, niin ne pitäisi saada koko säbäkansan eteen helposti, eikä seuran omille sivuille vähän piiloompaan. Kaikkien lajista kiinnostuneiden helposti löydettäväksi ja vertailtavaksi, kuten nyt vaikkapa NHL.com toimiva videopalvelu ja etusivun otsikot hehkuttavat suorituksia ja pelaajia, persoonia. Pääkalloa pidän enemmän lajia jo aktiivisena seuraavien ja erityisesti ite pelaavien kanavana. Tämä ei mielestäni toimi formaattina tällä hetkellä uudelle salibandyliigasta kiinnostuneelle, koska uutisia tulee eri sarjoista ja sarjatasoilta jne… eli jos haluaisi seurata vain playoffeja, joutuu suodattamaan uutisia ja etsimään haluamaansa.
Salibandyliigan sivut tietenkin tässä ovat surkealla tasolla, mutta siihen kuulemma onkin muutosta tulossa. Tilastot on tietysti oltava myös kunnossa 🙂
Ite ainakin uskon että sopivalla hintaa ihmisiä Jyväskylästä tai ainakin Tampereelta asti kiinnostais pieni Helsingin reissu salibandya katsomaan ja porukalla pääkaupungin iltaan, pieni kotimaan ”lomareissu”. Tekemistä varmaan keksii itsekin, mutta vois olla joku lajiväen päätösjuhla tietysti tarjolla. Liian valmista koko päivän ja illan pakettia ei välttämättä tartte rahastamismielessä rakentaa, vaan lisäosia vois sitten tarjota erikseen halukkaille. Pääasia olis saada katsomot täyteen (sopivasti) maksavia asiakkaita, eikä viimeiseen asti maksimoida voittoa ekalla kerralla. Parempi olis 9500 x 20 € kuin 5000 x 40 € näin äkkiä heitettynä esimerkkinä (summat ja määrät lonkalta heitettyinä).
Yhdessä finaalissa ei myöskään mun mielestä oo mitään epäurheilullista ideana. Ainahan jotain voi sattua, tuomarivirheitä sun muuta ikävää joka vähän sitten pilaa peliä. Varmaan niitä ei kuitenkaan oletuksena tapahdu matsissa. Pelin luonne kerta-poikki-meiningillä ei varmaan tee myöskään murskavoitoista kovin todennäköisiä.
Yksi peli antaa hienon mahdollisuuden jos toinen jengi on ennalta altavastaaja. Samoin urheilullisesti yksittäiset pelaajat saavat mahdollisuuden esiintyä ehkä ”sankarina” ja näyttää taitojaan oikeasti suurelle yleisölle, koko lajin väelle (jos homma toteutuis oikein).
Tätä ideaa viljellään vuodesta toiseen sen takia, kun SSVllä ei ole faneja, jotka tulisivat katsomaa pelejä. Nyt sitten yritetään saada edes kerran katsomoon 3000 katsojaa.
Aiva idioottimainen idea! Ei sinne Areenaan tule ihmisiä kuin pääkaupunkiseudun alueelta. Muu Suomi sen sijaan unohtaa koko jutun. Finaalit on kauden parasta aikaa ja kaikkialla muualla saa todella ison huomion ja katsomot pullistelevat illasta toiseen.
Ei millään tavalla lajin etu. Ja vertaukset Ruotsiin ovat epärealistisia, myös tässä asiassa.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos halutaan kehittä isoksi, vakavasti otettavaksi, lajiksi Suomen urheilukentässä, niin miksi ihmeessä otetaan mallia lilliputeista. Tasokkaat, urheilulliset viidyttävät finaalit, ovat mielenkiintoisimmat niin urheilijan, penkkiuhrheiljan kuin mediankin kannalta. Itse en usko, että tänäkään vuonna ”Salibandyn suuri finaaali” ei olis saanut sen enempää mediahuomiota kuin tuleva finaalisarja. Parhaassa tapauksessa saamme hyviä, viihdyttäviä TV-kokemuksia enemmän tulevasta finaalisarjasta. Pitää muistaa myös se, että ei lähde Pohjanmaalta eikä edes Pirkanmaalta montaa bussia katsomaan esim. Erän tai Oilerssin finaalisarjaa. Jos liigan paukut finaalien boostaamisessa ei riitä kuin yhteen finaaliin, niin silloin pitää etsiä parempia vaihtoja myös Liigan organissaatioon. Järki käteen ja urheilullisuus ykköseksi!
joku tais ylempänä sanoa että ei kannate vertailla ruotsiin ennenku yleisökeskiarvot samaa luokkaa ja niihin on vielä vähän matkaa. mun mielestä hyvin sanottu, eikä tähän yhteen finaaliin kannate kiirehtiäkkää vielä. tuntuu siltä että yksittäistä finaalia ei jaksais kovin moni tulla ympäri suomea kattomaan. jos yrittäis laittaa naisten finaalia ja a-poikien finaaliaki samalla päivälle nii sitte alkaa kuulostaa jo mielenkiintosemmalta. oikeen salibandytapahtuman pystyttäis. uskoisin että se saattais kiinnostaa monia.
Näin katsojan näkökulmasta mielestäni se on tän lajin ja kevään suola ettei peli mene yhdestä poikki vaan saadaan kunnon taistot ja saadaan varmasti se selville kumpi on parempi! Pelaajat ja katsojat nauttivat! Miksi lähteä muuttamaan hyväksi havaittua systeemiä!?! Melkein sama asia kun lähdetään muuttamaan tätä asiaa kun alettais pelaamaan neljällä kenttäpelaajalla ja maalivahdilla olis maila!! Ei näin! Eihän tällasta voi edes harkita!
Suomen Cup jalkapallossa. Katsojia finaalissa kourallinen.
Koppakuoriainen: Suomen Cup jalkapallossa on huono vertailukohta, oikeastaan missä tahansa lajissa meillä. Toki varoittavana esimerkkinä käy kyllä, eihän nuo Suomen Cup -tapahtumat salibandyssäkään mitään suurta suosiota ole saaneet.
Jostain syystä eilinen kommentti jäi pois…
1. finaalissa oli Ruotsissa vain reilu 4000 katsojaa. Seuraavina kahtena vuosina noin 8000. Sitten siirryttiin Globeniin ja sen jälkeen ei ole alle 10000 katsojaa ollutkaan. Aika loogista olisi pelata sekä naisten että miesten finaali samana päivänä. Tätähän voisi kokeilla ja sitähän voi palata entiseen malliin jos hyödyt ovat liian pienet verrattuna haittoihin. Etukäteen ei voi olla varma. Minulle suuri yllätys jos esim. Hartwalliin tulee vain 3000 katsojaa.
Itse olen kokeilun kannalla. Jos ei toimi, niin aina voi palata vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.
Yksi idea voisi olla pelien pelaaminen esim. Lahdessa. Nyt jotenkin lähdetään heti siitä, että paikka olisi Jaffa, kun siellä on kerran pelattu voitokas MM-finaali täydellä tuvalla. Jos junnujen maajoukkuetapahtuma vetää jo hyvin jengiä, niin liigapelien puutteessa vetää varmasti yleisöä. Harrastajapohjaajan seudulla on kiitos Kortteliliigan toiminnan, huippu vaan puuttuu. Paikkana ei olisi liian kaukana isoista massoista. Ouluun, Seinäjoelle ja Länsirannikolle on matkaa, mutta sitten olisi peiliin katsomisen paikka, jos ei omaa joukkuetta viitsi finaaliin lähteä katsomaan.
Ruotsissa mallilla on kriitikkonsa, ei asia sielläkään ihan läpihuutojuttu ole. Mutta se on tapahtuma. Jos katsoo esim. Storvretaa, niin sieltä lähtee pikkukyläpahasesta ja Upsalasta junallinen porukkaa Malmöön katsomaan peliä aamuyöstä ja paluu melkein vuorokautta myöhemmin. Röda tåget on seuran järjestämä tilausjuna finaaliin ja tunnelma aika katossa. Matka suunnilleen Helsingistä Ouluun. Jokunen vuosi sitten finaali ratkaistiin rankkareilla eikä siitä jälkeenpäin ole kauheasti pohdittu ratkaisun urheilullisuutta. Upea finaali, dramaattinen ratkaisu, tuomarikin otti hiukka roolia rankkareissa hylkäämällä yhden maalin.
Finaalitpahtuma, jossa miehet ja naiset, miksei vaikka A.junnut. Palkintogaalaa, iltajuhlaa yms. oheistahtumaa.
Yksi puoli on tuo runkosarjan ja pleijareiden kiinnostavuus ja pelien yleisömäärien kasvattaminen. Monessa paikassa jo hallit asettaa rajotteita. Positiivista tietty, jos halli myydään loppuun, mutta ei hyvä, jos jengiä jää ulos rajallisten tilojen takia. Lippujen hinnatkin voisi tarkistaa tasolle, jolla pelit vetää katsojia, Nyt esim. SSV:n pleijarilipun hinta alkaa olemaan monelle aika kova. Kilpailu on kuitenkin paljolti katsojista, joilla on samalla hinnalla tarjolla esim. lätkää. (Okei, huono argumentti, ei ole Stadissa tänä keväänä ongelma eikä selitys).
Futikseen vertaaminenkin on hieman ongelmallinen. Vertaaminen MM-finaalliin on jo kokoluokkaisesti hieman eri tasolla. Kotimaisen futiksen suurin ongelma on tv. Futista tulee tuutin täydeltä, seurannassa Manun ja Barcan pelit samettisilla nurmilla. Menepä siinä katsomaan finaalia räntäsateessa muhkuraiselle kentäällä Jaron ja Tepsin välillä. Mutta cupin arvostus on pudonnut. 70- ja 80-luvuilla yleisöä oli finaaleissa tosi paljon, normisarjapeleissäkin useampi tuhat. Jotain on siis tehty totaalisen väärin, mutta se on ihan toinen tarina.
Tässä keskustelussa on omasta mielestäni vain yksi hyvä asia ja se on se että salibandy ja sen päätökset herättävät tunteita ja mielipiteitä.
En vain voi mitenkään ymmärtää mikä järki on siirtyä pelaamaan vain yhtä ottelua. Taloudellisesti kyseessä on iso riski ja paikallisuus tulee todenteolla kärsimään tästä. Itse olen jo viisi vuotta käynyt käynyt katsomassa kevätperinteenä yhden finaalipelin vaikka matkaa tulisi satoja kilometrejä omalta kotipaikkakunnaltani. 3-5 finaalista on ollut helppo löytää omiin aikatauluihin sopiva päivä. Yhden finaalin systeemissä on iso riski että kyseinen päivä ei sovi. Ennemminkin pleijarit jo alusta alkaen paras seitsemästä systeemiin.
Eipä tiedä Ruotsissakaan muut kuin satunnaiset lajiniilot että tämä teidän valtava mediatapahtuma on kaupungissa
http://yle.fi/urheilu/katugallup_osoittaa_vain_harva_tietaa_salibandytapahtumasta/7188035
En tiedä olisiko Helsinkiin saatu yhteen peliin enemmän katsojia, kuin Jyväskylään viimeiseen finaalipeliin, mutta tunnelmassa oltaisiin jääty 100-0 tappiolle. Samaa voin sanoa Seinäjoen mestaruuksista, varsinkin ensimmäisestä. Olen aina ollut vahvasti finaalisarjojen kannalla ja olen edelleen. Kyllä kotona voitettu on aina kotona voitettu, eikä sitä saisi ottaa faneilta pois.
SPV:n vuoden 2012 ja Happeen 2014 mestaruuksissa on paljon samaa. Ensin hävittiin selkeästi ensimmäinen peli. Toisessa noustiin tappioasemasta niukkaan voittoon. Molempiin sarjoihin mahtui myös yksi murskavoitto ja kruununa huippujännittävät viimeiset pelit.
Oletetaan, että liitto päättää siirtyä yhden finaalin järjestelmään. Miten liitto korvaa finaaliseuralle (esim. Happeelle), jos kevään finaaleitten tulot jäävät seuralta saamatta?
Tänä keväänä Happee ilmeisesti möi n. 5000 lippua (ilmoitetut katsojamäärät 4634 + 1144 = 5778). Parin kympin lipun hinnalla päästäisiin noin 100.000 euron tulopuoleen + oheistuotteiden myynti. Finaalisarjan kotiottelujen myynti kokonaisuudessaan on varmuudella finaaliseurojen talouden kannalta hyvin merkittävä tulonlähde.
Urheilullinen menestys on mahdollista hyödyntää taloudellisesti paras viidestä tai paras seitsemästä sarjassa. Yhden finaalin järjestelmässä se ei ole mahdollista.
Lyhyesti; Media-arvo = raha