Classicin ja SB-Pron välit ratkaistaan lopullisesti tämän kauden osalta sunnuntaina Pasilassa naisten viidennessä finaalissa. Molemmat joukkueet ovat voittaneet kotiottelunsa. Vierasjoukkue Classicin puolustaja Hanna Sipiläinen valmistautuu naisten viidenteen ja ratkaisevaan finaaliin sanojensa mukaan normaalisti.

– Perjantaina laji ja lauantaina jotain höntyilyä. Kai tämä treenaaminen on aika keskittynyttä ollut, kesken kautta on ehkä ollut vähän villimpääkin. Väliajat lepään, syön ja katson uutisia, Sipiläinen virnistää.

Classic nousi edellisessä ottelussa värikkäiden vaiheiden kautta 6-5-voittoon jatkoajalla ja vei sarjan viidenteen peliin. Sipiläinen kertoo, että parannettavaa riittää, jos voittaa mielii.

– Ainakin omista päästä lähtöjä pitää varmaan parantaa.

Sipiläinen kertoo, että toki myös Pron peliä koitetaan tarkkailla, mutta sen verran, ettei oma peli mene sekaisin. Nainen ei lähde ennakoimaan, millaisilla muutoksilla vastustaja lähtee kolmatta voittoaan hakemaa, mutta huomauttaa, että eipä kai sitä kukaan enää mitään hirveän dramaattista muuttele tässä vaiheessa.

Puolustajan näkökulmasta avaaminen lieneekin keskeisessä roolissa, varsinkin kun painetta ovat antamassa joko Kujalan tai Hietamäen siskokset.

– Edellisessäkin pelissä, kun toinen laittaa kaiken likoon ja heittää pakeille painetta, niin kyllähän siinä vähän kiire saattaa tulla, Sipiläinen kertoo.

Kentällä Sipiläinen näyttää harvoin siltä, että hätäpurkuihin olisi tarvetta. Classic-hyökkääjä Eliisa Alanko vierestä huikkaakin, että painetilanteissa se ei ole ainakaan Sipiläisen maila, joka tärisee.

– Eipä sitä kesken peliä paljon mieti, sinne laatikkoon vaan, Sipiläinen toteaa tyynesti.

SB-Pron ja Classicin väliset kohtaamiset ovat olleet todella tasaisia ja tarjonneet korkeatasoista salibandyviihdettä. Kuutena aiempana vuonna pytty on päätynyt kiertämään Tampereen keskustorin suihkulähdettä. Sipiläinen kieltää, että tänä vuonna olisi kevättennarit ja kultasankaiset aurinkolasit hankittu etukäteen.

– Otetaan rauhassa sen rekvisiitan kanssa. Ehkä sitten sunnuntaina – jos on tarvis.