Happee jatkoi vahvoja kotiotteitaan ja nappasi niukan 5-4-voiton Tampereen Classicista finaalisarjan toisessa kohtaamisessa. Ottelusarja on nyt tasan ja molemmilla on viikko aikaa kerätä rivejään ennen seuraavaa ottelua.
Happee-luotsi oli silmin nähden tyytyväinen omiensa suoritukseen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
– Tärkeä peli. Jos tilanne olisi jo 2-0, niin olisi vaikea nousta enää mukaan sarjaan. Meillä oli kova tahtotila tänään. Naiset näyttivät eilen suunnan sen suhteen.
Itse ottelussa Happee oli pitkään ottavana osapuolena. Ottelun puolivälin alivoimamaali toimi kuitenkin käännekohtana, joka toi kotijoukkueelle lisäpuhtia.
– Ensimmäinen erä oli meiltä pelillisesti huono. Puolustuspeli parani kuitenkin ottelun edetessä ja erikoistilannepelaaminen oli meiltä hyvää. Alivoimamaali oli henkisesti hyvin ratkaiseva. En tiedä kuinka monesti, mutta monesti on meidän ja Classicin välinen peli päättynyt maalin erolla. Omasta mielestäni erotuomarilinja oli hyvä.
Happee oli ottelun ensimmäisellä puoliskolla kohmeessa täpötäyden Hirviteatterin edessä ja otteissa paistoi tietynlainen jännitys. Mahdollisista paineista kysyttäessä herrasmiehenä Pulkkinen äityi veistelemään melkoisia sanaleikkejä.
– Paineitahan on aina finaaleissa. Se voittaa, joka kestää ne paremmin. Urheilussa on olemassa PAP-ihmisiä(Paineen Alla Parhaimmillaan) ja PAIP-ihmisiä(Paineen Alla Ihan P***a). Me halutaan olla sitä PAP-osastoa.
Toisen ja kolmannen ottelun välillä on nyt kaikkiaan viikon tauko. Pudotuspeleissä tilanne on erikoinen, mutta ei kuitenkaan välttämättä ongelmallinen joukkueiden kannalta.
– Meille sopii hyvin ja molemmilla on varmaan pikkukolhuja joita voidaan nyt parannella. Parempi se kuin että peli olisi heti perään. Tässä on vielä enemmän aikaa parantaa omaa tekemistä.
Pulkkinen nosti esiin saman kehityskohdan kuin edelliskerrallakin.
– Edelleen se pallollinen peli vaatii kohennusta. Pitää pystyä pitämään palloa enemmän.
Henkisestä puolesta, jännityksestä ja tärinästä on ollut puhetta. Pulkkinen on myöntänyt, että hänen joukkueensa on ollut ajoittain selkeästi jännittynyt. Voidaanko tälle asialle tehdä enää mitään tässä välissä?
– Mitä pidemmälle tässä mennään niin sen enemmän näihin peleihin tottuu. Kolmannessa pelissä ei pitäisi tulla enää yllätyksiä, kun on pelattu molempien kotikentillä ja asia käy koko ajan tutummaksi.
Jos tämä ratkaisu kestää viikkotolkulla ja joka välissä on taas päivien hiljaiseloa, niin kannattajienkin kiinnostus lopahtaa lajiin. Hieman ripeämpää tahtia toivoisin, mutta nyt on sielu myyty televisiolle ja tällä mennään. Tämä vuosi. Ensi vuonna ehkä uusilla henkilöillä ja uusilla ajatuksilla, toivottavasti!
Vai on sielu myyty televisiolle 🙂
Tämä mies maajoukkueen päävalmentajaksi, – ja äkkiä.
Terv. tamperelainen laji-ihminen.
Kyllä paineita varmaan joillain on, niin ettei ihan irtoa rennosti. Näyttäis siltä, että kokeneet sotaratsut ratkoo näitä pelejä, ottaen toki välillä turhan paljon omiinkin. Haalariosastolla ei taida pahemmin jännitys vaivata. Clasulla nuoret rullaa rennosti, ja Savo tietysti.
Sielu myyty telkkarille, ei saatana mitä läppää:-). Onhan se nyt vaan niin että lajin kannalta parempi odottaa viikko, jotta finaalit näkyy telkkarista. Ei vaan olla vielä niin iso laji kuin jääkendo, että voidaan ite sanella ehdot–> ehkä joku päivä noin…