Miesten Salibandyliigan finaalit Classicin ja Happeen välillä polkaistiin käyntiin sillä asetelmalla, että näillä joukkueilla on ollut tasaista ja tasaista tulee olemaan. Valmentajat veikkailivat maalin pelejä, pelaajat puolestaan kovaa rytkettä ja kaikki yhdessä hehkuttivat joukkueiden välistä sopuisaa taivalta. Alla pureskeltuna kahden ensimmäisen finaalin anti.

—

Valmennus:

Classic on lähtenyt molempiin otteluihin samalla asetelmalla, jolla se on lähes koko kauden pelannut. Kolme muuttumatonta kentällistä, joilla pelataan niin kauan kunnes on aika reagoida jollain lailla. Pääosin tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun ollaan häviöllä kolmannessa erässä.

Ensimmäisestä ottelusta Classic valmennukselle iso hatunnosto siitä, että se ymmärsi ensimmäisen finaalin tuoman paineen pelaajille. Herkempi ja kokemattomampi valmennus olisi saattanut tehdä muutoksia jo ensimmäisessä erässä, koska sen jälkimmäinen 10 minuuttia oli luokattominta peliä, mitä ollaan tällä kaudella nähty – molemmilta joukkueilta. Pallonmenetykset huonon syöttöpelin seurauksena olivat suoraa seurausta ensimmäisen finaalin tuomasta hermostuneisuudesta. Ajatukset olivat jossain muualla kuin itse tekemisessä. Tästä siis hatunnosto Jarkko Rantalalle ja Keke Matilaiselle, että malttoivat ja luottivat pelaajistoonsa, eivätkä lähteneet enempää hämmentämään pelaajien tekemistä. Tilanne oli tarpeeksi haastava muutoinkin.

Ensimmäisen ottelun kaksi seuraavaa erää olivatkin vahvasti Classic-merkkiset, vaikka Happee pääsikin 1-3-johtotilanteeseen kuin varkain. Classic hallitsi kuitenkin kenttätapahtumia ja sillä oli muutamia vaarallisia tilanteita ennen näitä Happeen salamamaaleja. Tässä kohtaa valmennuksen ei tarvinnut tehdä mitään, vaan lähinnä heidän energiansa meni siihen, että pelaajien focus pysyi oikeissa asioissa ja keskittyminen säilyi loppuun asti.

Toisessa ottelussa pelin ote oli Classicilla toiseen erään saakka ja ottelu säilyi tasaisena aina kolmannen erän loppuun saakka. Vasta viimeisen ”pelimiehen kympin” aikana Classic joutui hieman tiivistämään pakkaansa ja se antoikin enemmän sitten vastuuta ns. kuumille pelaajilleen, jotka olivat ottelussa aikaisemmin onnistuneet. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaikka tasoitus kuudellä viittä vastaan pelatessa lähellä olikin.

Törmäsin sattumalta Happeen päävalmentaja Seppo Pulkkiseen Tampere Areenan käytävällä ennen ensimäistä ottelua ja tunnustelin fiiliksiä. Seppo sanoi, että ”todella luottavainen olo on joukkueeseen. Ne asiat on tehty jotka tehtävissä on olleet ja rauhallinen ja hyvä fiilis on päällä”. Joukkue lähtikin otteluun samalla reseptillä, jolla se nappasi SSV:stä kolme ottelupalloa putkeen välieräsarjassa. Kolme pakkiparia ja neljä hyökkäyskentällistä.

Tämä kortti osoittautui kuitenkin ensimmäisen ottelun kohdalla huonoksi, koska selkeästi huomasi, että pelaajat eivät päässeet kunnolla peliin sisään vähän väljemmän peluutuksen vuoksi. Toisessa erässä, kun Classic nappasi pelin selkeästi haltuunsa, Pulkkinen ja muu valmennus yritti herätellä joukkojaan muuttamalla ketjukoostumuksia, mutta tämän ottelun kohdalla tilanne oli jo menetetty. Edes muutokset eivät tuoneet kaivattua säpinää peliin.

Toiseen otteluun Happee valmennus oli kuitenkin keittänyt eri liemet ja siinä Hirviteatterin tuoman kotiedun myötä Happee peluutti kolmella kentällisellä. Vastustaja oli scoutattu erittäin tarkasti ja Hirvet laittoivatkin raastajakentällisen pelaamaan pois ensimmäisessä ottelussa suvereenia peliä esittäneen Classicin Jussi Pihan johtaman viisikon. Ensimmäinen erä oli vielä vähän hakemista, mutta toisen erän alkaessa homma alkoi toimimaan jo ihan hyvin. Pihan kenttä jäi ottelussa näin vain yhteen maaliin, mutta joukkueen tamperelaisten hyökkäyksen leveydestä kertoo hyvin se, että kolmoskentällinen nousi ratkaisevampaan rooliin.

Mielestäni molempia otteluita on Happeen otteissa leimannut se, että sen keskittyminen on mennyt liikaa Classicin vahvuuksien eliminoimiseen. Se ei ole saanut omaa pallollista peliään kunnolla käyntiin, kun on liikaa mietitty peliä karvaus- ja puolustuspelin näkökulmasta. Siksi on näyttänyt, että Hirvillä on ollut hieman käsijarru päällä kahdessa ensimmäisessä pelissä. Tämä on myös heijastunut suoraan siihen, että Classic hallitsee tällä hetkellä selkeästi tasakentällisin pelaamista.

Joukkueiden viisikkotaktiikoissa ei ole tapahtunut mitään sitten välierien. Aika lailla samalla kaavalla mennään karvausten osalta. Classicin kolmoskentällinen on saanut ajoittain hyvää painetta Happeen puolustukseen, kun se Peter Kotilaisen johdolla uskaltaa karvata ajoittain hieman ylempää. Mielestäni Happee voisi myös käyttää ajoittain enemmän päädystä karvausta, kun sillä kuitenkin siihen on hyvin eväitä.

—

Erikoistilanteet:

Ensimmäisessä ottelussa ei jäähyjä nähty, mutta toisessa niitä alkoi jo tulla. Ja erikoistilanteet tämän ottelun Happeen eduksi käänsivätkin. Happeen ylivoima on selkeästi paremmalla tasolla kuin Classicin vastaava. Classic ei osaa yhtään pelata alivoimaansa ja Petri Kaukon johtama ylivoimakentällinen tekeekin pahaa jälkeä. Happee pelaa ylivoimaansa nyt niin, että Johannes Jokinen (X1) on tullut pelaamaan vasempaan laitaan ”samikoskimaisesti” leftin pelaajana ja jakelee sieltä hyvää laukaustaan sekä laadukkaita syöttöjä joko keskustassa laukaisupaikkaa hakevalle Veli-Matti Hynyselle (X4), viivassa pommittavalle Otti Tikalle (X2) tai oikeassa laidassa lapa pystyssä seisovalle Jami Manniselle (X3). Petri Kauko (X5) on mennyt päivystämään maalin kulmille ja räppäsikin ensin toisen pelin tasoitusmaalin oikean tolpan juureen ja voittomaalin sitten toiselta tolpalta vasemmalta.

Ylivoima ratkaisi siis edellisen pelin. Pelin kulminaatiopisteeksi nousikin Familyn oma ylivoimapeli, jonka aikana se päästi Happeen tekemään alivoimamaalin ja kaventamaan tilanteeksi 3-4. Rantala totesikin ottelun jälkeen, että ”ainakin ylivoimaan keskitytään runsaasti tulevan viikon harjoituksissa”. Varmasti näin, ja mielenkiintoista onkin nähdä millaisia muutoksia siihen tulee pelaajiston osalta. Noin tulivoimaisesta joukkueesta luulisi voimaa löytyvän.

Oma ”dreamteamini” Classicin ylivoimaksi: viivaan pallollisen pelin kuningas Mika Savolainen, vasempaan laitaan Peter Kotilainen, oikeaan laitaan Lassi Vänttinen, maalin kulmalle / keskelle Sami Johansson ja maalinedustaan / keskelle tulikuuma Nico Salo.

—

Pelaajat:

Yksi pelaaja on selkeästi noussut ylitse muiden. Classicin kakkoskentällisen puolustaja Nico Salo. Hän pelaa tällä hetkellä sellaisella tasolla, että muilla on reilusti kiinniotettavaa. Salo tukee loistavilla nousuillaan kentällisen hyökkäyspeliä ja on siitä jo muutaman maalin iskenytkin. Tähän kakkos-/kolmosaallon nousuun Happee ei vielä täysin ole pystynyt reagoimaan. Toisessa pelissä jo kuitenkin hieman paremmin.

Myös Classicin maalivahti Pekka Nieminen on pelannut huikealla tasolla. Ilman ”Nupin” loistotorjuntoja Happee olisi nakuttanut taululle Jyväskylässä huomattavasti tylymmät lukemat kolmannessa erässä. Nieminen antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa myös Jyväskylässä, mutta se ei tällä kertaa riittänyt.

Happeen pelaajistosta esille nousi toisen pelin jälkeen kapteeni Petri Kauko. Kauko näytti johtajan elkein joukkueelleen esimerkkiä siitä kylmäpäisyydestä, joilla näitä pelejä ratkaistaan. Ensin tasoitusmaali väkisin takatolpilta sisään ja sitten voittomaali jälleen maalin edestä. Kaukon käsialaa oli myös alivoimalla syntynyt 3-4-kavennus, jossa hän heitti Juuso Heikkisen maalintekoon.

—

Kulminaatiopisteet:

Näissä otteluissa puhutaan aina niistä kuuluisista pelin kulminaatiopisteistä, joihin katsotaan ottelun ratkenneen. Ensimmäisessä ottelussa se oli selkeästi toinen erä ja se tilanne, kun Pekka Nieminen heitti maaliltaan Lassi Vänttisen läpiajoon ja maalintekoon. Suoritus toimi Classicille selkeänä herätyksenä. Happee ei toipunut, vaan koko pelin hallinta oli tämän jälkeen kotijoukkueen.

Toisen ottelun tilanne oli lähes identtinen. Classic johti kahdella maalilla ja näytti hallitsevan ottelua selkeästi. Sitten toisessä erässä: Classic-ylivoima, Happeelle alivoimamaali ja Happee sai oman hurmoksensa ja uskonsa päälle. Yksi pieni tilanne voi siis kääntää henkisen tilan toiselle joukkueelle.

—

Finaalihurmio:

Happeen Hirviteatteri vie Classicin kannattajajoukkoja tällä hetkellä 100-0. Ensimmäisessä ottelussa Classicin 13 huutavaa kannattajaa oli laitettu huutamaan kauimmaiseen nurkkaan, joka katsomosta löydettiin, eikä megafoneista huolimatta huuto kuulunut kentälle asti. Classic oli sijoittanut toiseen vastakkaiseen nurkkaukseen sambaryhmänsä rumpalit, jotka saivatkin aikaan ihan mukavaa komppia, mutta muun yleisön tuki tälle jäi vaisuksi.

Hirviteatterista oli sen sijaan saapunut tampereelle ainakin sata kannattajaa ja tunnelma oli sen mukainen. Heimo Hirveksi oli palkattu kannatuksen ammattilainen näin Suomen mittakaavassa, ja oma rumpuryhmä hakkasi muun kannattajajoukon jatkuvaan hurmokseen. Myös lukuisat Passo-naamarit koristivat Happeen fanijoukkoja.

Toinen ottelu menikin sitten täysin Happeen hurmoksessa. Tampereelta katsomossa taisivat ollakin vain joukkueen katsomovalmentajat sekä Pasi Peltola. Happeen 1 144 fania pitivätkin huomattavasti enemmän elämää Jyväskylässä kuin tampereella reilut 1 800 vastaavaa.

—

Kuinka jatketaan:

Joukkueille näin pitkät tauot finaalisarjassa eivät ole herkkua. Ottelut pitäisi, televisioinnista huolimatta, pystyä pelaamaan tiiviimmässä aikataulussa. Jos tästä hyviä puolia haetaan, niin ainakin kaikki miehet saadaan aina parhaaseen mahdolliseen iskuun, kun lepoa on paljon. No, siinäpä ne hyvät puolet sitten olivatkin.

Classic varmasti siis keskittyy kehittämään erikoistilannepelaamistaan. 5vs5 pelissä se on tällä hetkellä Happeeta selkeästi edellä. Happee puolestaan käy varmasti entistä tarkemmin läpi Classicin viisikkopeliä ja pyrkii löytämään sieltä niitä aukkoja ja heikkouksia joihin iskeä. Happeen pitäisi myös miettiä asioita enemmän pallollisen pelin näkökulmasta.

Seuraavaan kahteen viikkoon pelataan kaksi ottelua. Seuraava on tulevana lauantaina Tampereella ja sitä seuraavana sunnuntaina 20.4 pelataan Jyväskylässä salibandyhistorian ensimmäinen ottelu jääkiekkojoukkue Jypin kotiluolassa Synergia–areenalla. Väljä peliaikataulu antaa Happeelle nyt mahdollisuuden rakentaa markkinointinsa parhaaseen mahdolliseen iskuun ja halli tullaankin näkemään loppuun myytynä. Ainakin itse uskon näin.