Tatu Väänänen on yksi maailman parhaista salibandypuolustajista. Sitä ei voine monikaan kieltää, etenkään vilkaistuaan tilastoja, jotka kertovat hänen voittaneen viimeisellä kolmella kaudella kolme mestaruuspokaalia. Pääkallo.fi kysyi tuoreelta Sveitsin mestarilta päällimmäisiä fiiliksiä uusimman saavutuksen jälkeen.

Väänanen edusti tällä kaudella SV Wiler-Ersigeniä Sveitsin salibandyliiga NLA:ssa ja voitti maan mestaruuden. Finaalisarjassa kaatui Tigers Langnau suoraan voitoin 4-0.

Väänäsen mukaan kauden 2013-14 Sveitsin mestaruustittelin saavuttaminen joukkueensa SV Wiler-Ersigenin kanssa tuntuu hyvältä, mutta ei vedä vertoja esimerkiksi vuoden takaiselle toiselle SM-kullalle Seinäjoen Pelivelijen paidassa.

– Mulle voittaminen on sitä, että saadaan joukkueena ystävien kanssa tehdystä työstä palkinto. Täällä on nyt yksi kausi takana, joten kun vertaa esimerkiksi viimeisintä SPV:n kanssa voitettua kultaa, niin kyllä se tuntuu erityisemmältä, koska niiden jätkien kanssa olin tehnyt vielä pidempään töitä sen tavoitteen saavuttamiseksi, Väänänen availee tuntemuksiaan.

Ensimmäisellä kaudellaan ulkomailla kansallisen mestaruuden saavuttaminen on kuitenkin hieno saavutus, eikä Väänänen vähättele lainkaan omaa ja joukkueensa matkaa mestariksi saakka.

– Tällaisen pelitapamuutoksen jälkeen olen erittäin tyytyväinen siihen, miten oma ja joukkueen peli loksahti sijoilleen. Pelaajien peli- ja muiden tapojen oppiminen vei aikaa, mutta koin olevani parhaimmillani silloin, kun sitä tarvittiin. Joukkueena opittiin GC Zürich -välieräsarjassa voittamisesta enemmän kuin koko kaudella ja siitä saatiin hirveä määrä voimaa ja itseluottamusta finaaleihin.

Roolinsa Suomen maajoukkuepuolustaja näkee Wilerissä kovin samanlaisena kuin Seinäjoella.

– Iloisuutta ja innostuneisuutta yritin muihin tartuttaa, vaikutin pelitapaan osaltani kapteenistossa ja kentällä peliaika lisääntyi tärkeimpiä pelejä kohden. Samoilla eväillä touhuttiin siis kuin Suomessa.

Kummankin Sveitsin finaalijoukkueen, Wiler-Ersigenin ja Tigers Langnaun, välieräsarjat olivat pitkiä ja tiukkoja, mutta finaalit menivät Wilerille suoraan voitoin 4-0. Miksi?

– Osaan sanoa vain meidän osaltamme, mutta tärkeimpänä asiana pidän välieräsarjan kääntämistä. Lahjoitimme kaudella aina välierien viidenteen peliin asti liian helppoja maaleja vastustajille ja oma pelimme ei pysynyt rentona. Sitten saimme joukkueen tajuamaan, että peleistä voi myös tehdä helpompia itselle olemalla fiksumpi. Se riitti mestaruuteen.

Pitkässä juoksussa Wiler oli tasaisuudellaan Väänäsen mielestä Sveitsin paras joukkue tällä kaudella.

– Vastustajan oikeanlainen kunnioittaminen teki meistä loppujen lopuksi niin vahvan. Tiesimme, että meillä on kaikki, millä mestaruus voidaan voittaa.

Valmentajanaan Väänäsellä oli tänä vuonna Ruotsissa erinomaista mainetta kantava Johan Schönbeck. Joukkueen käskyttäjänä Väänänen näkee niin yhtäläisyyksiä kuin erojakin verrattuna aiempaan mestarivalmentajaansa, SPV:n Tommy Koposeen. Kummankin suuntaan lähtee Väänäsen suusta melko hienoja sanoja.

– Johan heti joukkueeseen tullessaan toi selväksi, että puolustus laitetaan kuntoon ja sillä voitetaan tai hävitään. Sillä saralla ei siis ollut eroja. Tommy Seinäjoella toi omalla innostuneisuudellaan jokapäiväiseen harjoitteluun joukkueelle esimerkin, jota seurattiin. Täällä sellainen tsemppaaminen jäi enemmän joukkueen pelaajien keskuuteen, varmasti myös persoonallisuuserojen vuoksi. Toisaalta Johan on ammattivalmentaja ja Tommy pyörittää oman työnsä ohessa koko SPV:tä, joten selvää oli, että jokapäiväinen treenien valmistelu ja pelaajien yksilöllinen valmentaminen oli Johanille helpompaa. Mitään kaunistelematta molemmat ovat äärimmäisen kovia valmentajia, joilta olen pystynyt saamaan uutta sekä peliini, että kehittymiseeni ihmisenä.

Kolme kansallista mestaruutta putkeen herättää ilmoille myös kysymyksen, miksi Tatu Väänäsen jengi voittaa nykyään aina?

– Lähtökohta on se, että tässä vaiheessa uraa valitsen joukkueeni harkiten. Nämä joukkueet(SPV ja Wiler) ovat olleet todella kovia jo ennen minun tuloani, joten rooliani on turha paisutella. Kokemukset kovasta treenaamisesta ja hyvästä joukkuehengestä ovat toki antaneet perspektiiviä, kuinka menestyvän joukkueen yksilöiden olisi päivittäistä tekemistään suoritettava, jotta pärjäämismahdollisuudet kasvaisivat. Itse yritän tehdä sitä työtä esimerkillisesti ja siten voin vaatia sitä myös muilta. Koen sen antavan joukkueeseen lisää potkua.

Entä sitten Tatu Väänäsen jatko salibandyuraa ajatellen. Mitä mielessä tulevan suhteen?

– Wilerissä jatkan ainakin seuraavan kauden. Koen, että pystymme parantamaan huomattavasti koko joukkueen osalta peliämme, joten jatko on luonnollinen. Täällä on vielä paljon koettavaa, päättää Tatu Väänänen Sveitsin suunnalta.