Tuleva naisten maajoukkuetähti My Kippilä juhli ensimmäistä naisten Salibandyliigan Suomen mestaruuttaan ikionnellisena ja häkeltyneen sanattomana. Normaali analyyttisyys oli poissa, mutta se ei Kippilän tunnelmaa häirinnyt mestaruuden ratkettua.

– Aivan huikea fiilis. Tätä on yritetty nyt kaksi kertaa finaalissa, ja nyt natsasi. Ajattelimme ennen ottelua, että omaa peliä ja uskotaan itseemme, niin kyllä se siitä ratkeaa. Ei mitään erikoisia taktisia kuvioita rakenneltu, Kippilä hehkutti.

Kippilällä tuntuu olevan nuoreksi pelaajaksi rautaiset hermot, sillä hän jaksoi uurastaa puolustuspelaamisessa hievahtamattoman järkälemäisenä, huolimatta vielä rakenteilla olevasta aikuispelaajan fysiikastaan. Hän ehti myös hyökkäykseen ottelussa jatkuvasti Pron ollessa vaarallisimmillaan, vaikka ei tänään maaliverkkoja useammin heilautellutkaan.

Joukkueen ensimmäisen maalin Kippilä kuitenkin laittoi näyttävästi sisään suoraan vapaalyönnistä keskeltä vajaan seitsemän minuutin kohdalla. Silti Kippilä oli itse viilipytty omasta pelaamisestaan kertoessaan.

– Ihan hyvä peli oli itseltäni. Ei ollut mitään erikoisia fiiliksiä pelin aikana. Sitä vaan pelasi, eikä miettinyt mitään muuta. En tiedä, mikä siinä oli, ettei paikoista mennyt muuten, hän kummasteli.

Joukkueen juhlimissuunnitelmista kysyttäessä nuori Kippilä kertoi laittavansa joukkueen ja maajoukkueen asiat tärkeysjärjestykseen siten, että prioriteetit tuntuivat olevan selkeät.

– En mä tiedä, nyt alkaa maajoukkueleiri tiistaina ja osalla keskiviikkona, joten ei tässä nyt mitään suurempia juhlita, mutta eiköhän me jotain pientä keksitä.

Pokaali ainakin näkyi kentällä saavan jo suudelmia ja halauksia. Niitä riitti myös muille, kuten jokainen paikalle osunut joukkueen taustahenkilö ja kannattaja sai kokea Kippilän lähelle uskaltautuessaan.

Teksti: Ilkka Levä