Yhdessä finaalissa, siis? Salibandyliiton hallitus teki hienon ja rohkean päätöksen siirtyä yhden finaalin systeemiin kaudeksi 2015-16. Ruotsissa ja Tsekeissä jo käytössä oleva malli on todettu toimivaksi, niin miksei meilläkin?
Seurattuani ihmisten kommentointia Twitterissä, Facebookissa kuin myös Pääkallossa, järjestäen eteeni tuli pelkkää negatiivista palautetta: ”Urheilullisuus kärsii”, ”Pelaajat vastustaa” , ”Helsinkiläisten juhla”, ”Farssi!” plaaplaaplaa.
”Urheilullisuus kärsii”
Se on totta, että urheilullisuus kärsii. Mutta ei paljoa. Lopputulema kuitenkin on se, että paras joukkue voittaa. Joukkue, joka tekee enemmän maaleja on aina parempi. Johtui se sitten päivän kunnosta, taidosta, onnesta, paremmasta taktiikasta tai halusta. Joka tapauksessa paras JOUKKUE voittaa myös tulevaisuudessa Salibandyliigan mestaruuden.
”Pelaajat vastustaa”
Salibandyliigan pelaajien olisi korkea aika ymmärtää, ettei heidän tulisi pelata itselleen vaan faneille. Ja nyt puhutaan massoista, ei laji-ihmisistä. Tämä siis jos haluavat joskus olla vaikka ammattilaisia, tai jotain.
Nykypäivänä kaikki suuret urheilulajit ovat ensisijaisesti viihdettä. Otetaan esimerkiksi kaikkien aikojen menestynein yhden finaalin malli: Super Bowl. Koko amerikkalaisen jalkapallon suosio kulminoituu hyvinkin pitkälti tuohon yhteen suureen tapahtumaan. Näytettäisiinkö Suomessa keskellä yötä jenkkifutiksen finaaleja, jotka pelattaisiin paras seitsemästä systeemillä? Ehkä. Keräisikö finaalit edes yhteensä yhtä paljon katsojia kuin Super Bowl? Ei.
”Helsinkiläisten juhla”
Törmäsin kommentteihin, joissa epäiltiin ettei Jyväskylästä tai Tampereelta olisi kiinnostusta lähteä katsomaan SSV-Erä- finaalia Helsinkiin. Ei varmaan jos kyse olisi yksittäisestä pelistä finaalisarjassa Mosahallissa. Mutta, entäs jos yksittäinen peli pelataankin Hartwall Areenalla, ja siinä pelissä ratkotaan Suomen mestaruus? Samalla viikonloppureissulla näet naisten finaalin, ja ehkä jopa nuortenkin finaalit. Areenan pihalla on tapahtuma-alue, esiintyjiä, junnuille omaa tapahtumaa ja illan voit viettää, vaikka muiden sählyniilojen kanssa Helsingin yössä. Eikö oikeasti ketään kiinnostaisi sellainen tapahtuma kehätien ulkopuolella? Varmasti kiinnostaa. Aivan varmasti.
Sellaiseen tapahtumaan saattaisi saapua muitakin kuin sählyniiloja. Jos ei muuten niin ehkä JVG:tä kuuntelemaan, ja siinä sivussa katsomaan joku sählypelikin. Joku saattaisi jopa innostua lajista.
Esimerkiksi Jyväskylään matkasi katsomaan viimeistä finaalia paikan päälle ihmisiä muualtakin Suomesta. Ja sitä tapahtumaa markkinoitiin viikon ajan.
”Farssi”
Koko yhden finaalin idea on kerätä salibandyväki yhdeksi päiväksi seuraamaan maan parhaita pelaajia ja juhlimaan lajia. Siinä samassa nostaa salibandy edes yhden päivän ajaksi valtakunnan ykköspuheenaiheeksi – kerätä massojen kiinnostus. Salibandy on saavuttanut nykyisellä mallillaan kiinnostushuippunsa ison yleisön silmissä. Peli ei enää kehity viihdyttävämmäksi, joten ainoa tapa kasvattaa lajia on markkinointi. Ja mitä kaikkia markkinointimahdollisuuksia avaakaan yksi suuri tapahtuma. Salibandyn juhla.
Joten eiköhän me kaikki: pelaajat, fanit, valmentajat, taustahenkilöt, media unohdeta se oma napa ja katsotaan tulevaisuuteen. Lähdetään avoimin mielin mukaan kehittämään salibandya. Koska tapahtuma on joka tapauksessa toteutumassa on jokaisen annettava täysi tuki yhdelle finaalille – Salibandyn Super Bowlille. Jos kaikki eivät ole mukana, niin tapahtumasta saattaa hyvinkin tulla ”farssi”. Olisiko se sitten kivaa?
Kirjoittaja on turkulaistunut mynämäkeläinen, oman kylän poika, joka kuuluu Divarissa pelaavan SBS Wirmon puimureiksi kutsuttuihin pelaajiin. Ja siinä samassa Pääkallo.fi:n toimittaja. Twitteristä kirjoittaja löytyy nimellä @Nvahtera.
Hyvä kirjoitus! Ei voi vain käsittää miksi kaikesta pitää olla jo valmiiksi itkuraivareilla ennen kuin koko hommaa on edes kokeiltu. Voitaisiin kaikki nyt ihan vaikka rakkaudesta lajiin olla tässä mukana, itse aion mennä kyseiseen tapahtumaan pelasi siellä sitten mitkä joukkueet tahansa.
Lisäisin vielä noihin valitusvirsiin finaalien tulot joukkueille. Aika heikoilla jäillä mennään jos yksikin liigajoukkue laskee kauden budjettiinsa 3 kotipeliä finaaleissa ja niistä saatavat tulot!
Ja urheilullisuudesta täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Rankkarikisa 5. ja ratkaisevan finaalin päätteeksi ei ole yhtään sen parempi mittari joukkueiden paremmuudesta.
Super Bowl vertauksessa ärsyttää se että sitä heitellään ymmärtämättä tuon yhden finaalin olemassaolon perusteita. Mallia käytetään sielläpäin koska pelaajiin kohdistuva fyysinen rääkki on kauden aikana sitä luokkaa että useamman finaalin ”sarja” ei olisi mahdollinen ilman valtavia loukkaantumisongelmia ja siitä seuraavaa pelitason laskua.
Seurojen talouspuolta miettiessä voi vain arvailla kummasta esimerkiksi happee nettoa enemmän: myymällä kotona jäähallin täyteen vai pelaamalla helsingissä liiton järjestämässä tapahtumassa josta liitto vetää voitot taskuun. Ehkäpä liitto saattaa tuurilla tulla sen verran vastaan että maksaa helsingin ulkopuolelta tuleville joukkueille edes bussirahat?…hahahahahaaa…no way.
Hyvin kirjoitettu teksti viimeisen kohtaan (farssi) saakka. Lisäksi on lähdetty paljon yksinkertaistamaan asioita oman mielipiteen eduksi.
”Urheilullisuus kärsii”
Parempi voittaa aina, sehän on aina ihan varmaa. Yhdessä ottelussa sattuman osuus kuitenkin nousee turhan suureen asemaan. Viides ottelukin on toki aina myös vain yksi ottelu, jossa sattuman asema on aivan yhtä suuri. Viidennessä ottelussa kuitenkin pelaa kaksi erittäin tasaista joukkuetta, joista kumpikin ansaitsee voittaa.
”Pelaajat vastustaa”
Pelaajat vastustavat yllämainituista urheilullisistä syistä. Suuren markkinatapahtuman merkityksen lajille ymmärrän ja uskon, että sinne tulee myös muitakin kuin sählyniiloja juuri sinun mainitsemistasi syistä ja varmasti myös niitä sählyniiloja katsomaan A- ja toivottavasti myös B/C-junnujen finaaleja. Super Bowliin vertaaminen on kuitenkin aivan turhaa. Ensinnäkin NFL:n playoffin pelataan jokaisessa vaiheessa kerrastapoikkimenetelmällä ja toiseksi verrataan formulaa pikku autoon.
”Farssi”
Tämä koko kappale on yksi ”tähän joku suomalainen kirosana” farssi. Laji ei kehity enempää? Tämäkö on laji-ihmisen mielipide? Ei mikään laji saavuta 20 vuodessa kehityksensä huippua. Salibandypelaaja on vuosi vuodelta urheilullisempi ja ennen kaikkea taitavampi. Salibandyliigassa pelaa vasta muutamia koko ikänsä salibandyä ykköslajina pelanneita. Peli on varmasti huomattavasti viihdyttävämpää kun liigajoukkueiden rungot koostuvat 1995-2000 syntyneistä koko ikänsä salibandyä pelanneista kuin nyt.
Syistä unohtui seurojen rahallinen tienaaminen. Eli siis seuroja harmittaa se, että jos finaaliin pääsevät niin eivät hyödy rahallisesti menestyksestä (ainakaan niin paljoa) kuin finaalisarjassa.
Tosin vastakommentiksi kelpaa sama kuin on esitetty tähän ”pelaajat vastustavat”. Rahan takiako menestystä tavoitellaan lähinnä? Seuratko pelaavat sarjassa voittaakseen rahaa? Entä katsojamäärät, ainako finaalisarja on jännittävä ja ratkeaa tasaisen sarjan päätteeksi viidennessä/seitsemännessä pelissä? Entä jos sarjassa vastakkain olisivat SSV ja Erä ja SSV hoitaisi 3-4 ottelun aikana sarjan himaan…
Toivottavasti niitä junnujen finaaleja ei sinne viedä. Pitkä päivä, niitä on silloin aamupäivällä katsomassa jäähallissa se max 500 ihmistä vs. kiihkeät pleijarit paikallisesti, kaverit katsomossa.
Oli tossa pointteja, ja hyvä että kuunneltiin seuroja ja vuoden aika lisä. Minä pidän sarjoista, mutta niinku tossakin sanotaan olen yksi niiloista ja meidän kiinnostus on jo saatu ja varmasti jotain pitää tehdä että muitakin saadaan mukaan lajin pariin. Ja kyllä mä ostan lipun tonne finaaliin ihan sama missä päin pelataan.
Tämmöisiä kirjoituksia lisää, missä hyvät perustelut niin voi sitten ite kukin miettiä omien oikeellisuutta, ainakin mä aloin miettimään omaa ehdottomuutta yhtä finaalia kohtaan!
Sepin kanssa kyll pikkasen erimieltä junnuista, jotenkin veikkaan että jokainen junnu haluis päästä Hartwallille pelaa, on siinnä kuitenkin pikkasen eri fiilis kuin perusmosassa tai myllypuro kenttä 1:ssä! Ite oon pelannut siellä yhen höntsä lätkämatsin 0katsojalle ja ihan eri fiilis silloinkin kuin jossain malmin harjoitushallissa:-)
Täytyy nyt muistaa että tämä blogikirjoitus on vastine some-kommentoinnille. Liigaseurojen eriävät mielipiteet olivat asiallisesti perusteltuja ja suurin toive oli ammattimiesten laatimalle ehdotukselle saada myös ammattimiesten perusteet. Olisi erikoista jos päätöksiä tehtäisiin esim. tämän kirjoituksen mukaisilla perusteluilla.
Super Bowl vertaus osoittaa kirjoittajan ymmärtämättömyyden Super Bowl tapahtuman perusteista, miksi se on yhden ottelun finaali, kuten vastaava yliopistosarjojen Rose Bowl.
Miksi vastaavaa yhden ottelun finaalia ei järjestetä koripallon NBA:ssa tai jääkiekon NHL:ssä, jos se on niin ylivertainen konsepti?
Säbäliiton taivaanrannanmaalarit ovat onnistuneet luomaan yhdestä finaalista suuren ja mahtavan illuusion, jota peräkammarin pojat ja tytöt odottavat nyt kuin messiasta saapuvaksi.
Salibandyn valtikan siirryttyä pois pääkaupunkiseudulta ja finaalien pelaaminen maakunnissa ei nähtävästi ole ollut päättäjien mieleen, niin nyt tällä silmänkääntötempulla voidaan finaali pelata aina pääkaupunkiseudulla ja odottaa, että finaalijoukkueiden fanit ja muut laji-ihmiset maakunnista tulevat viettämään viikonloppua Stadin hulinaan.
Tässä käy kuin vanhassa sanonnassa, jos Muhammed ei mene vuoren luokse, vuoren pitää mennä Muhammedin luo, ja vertauksessa vuori on ne kaikki finaalijoukkueiden kannustajat, kuten pelaajien isät, äidit, sisarukset, isovanhemmat jne.
Tuodaan 8000 säbäfania katsomaan yhtä peliä ja saadaan lajille valtakunnallista näkyvyyttä yhdeksi päiväksi. Öööh, oli niitä perusteluja yhden finaalin systeemille vielä lisää?
Eikös tämä jo koettu, kun kotikisoissa voitettiin maailmanmestaruus? Paljonko tämän jälkeen nousi katsojamäärät seuraavalla kaudella? Entä paraniko medianäkyvyys? Montako uutta paikallista sponsoria seurat saivat?
Saattaa toimia Suomessa tai sitten ei. Toivottavasti pyydetään pari ekaa vuotta järjestetyihin apua Ruotsista, siellä se osataan, tosin heillä on jotain mitä meillä ei ole, palloilukulttuuria nimittäin.
Ruotsissa on lajista riippumatta karnevaalitunnelma ja katsomot täynnä, Suomessa harva laji/seura pystyy tähän.
Ruotsissa on useampi halli jossa tapahtuma voidaan järjestää, ehkä Suomessakin on, mutta täällä KAIKKI tapahtumat keskitetään Helsinkiin.
Tosta karnevaalimeiningistä sen verran, että Saksassa Cupin finaali on aina Berliinissä ja sattumalta olin siellä tohon aikaan. Dortmund fanit täyttivät koko Berliinin ja oli oikeesti ihan huikeeta näin peräkammarin pojan näkövinkkelistä! Jos edes lähelle tota päästäisiin, niin oishan se huikeeta. Toki se vaatii jengiltä venymistä, onhan se vaikempaa lähteä peräkyliltä kaupunkiin, ja ku autoakaan ei saa parkkeerattua hallin oven eteen…
Juuri tämän suomalaisen asenteen ”aina ollaan pelattu näin” Ruotsissa on parempi urheilukulttuuri. Suomessa tuntuu että pitää vaan aina ihan valittamisen ilosta kitistä kaikista muutoksista! Annetaan yhdelle finaalille mahdollisuus, ainahan voi mennä takaisin sarjaan jos tämä ei toimi. Itse ainakin aion lähteä Oulusta asti yksittäistä finaalia katsomaan, oli siellä mitkä joukkueet tahansa. Finaalisarjan pelejä en lähde katsomaan ellei sarja ole lähipaikkakunnallani.
Ja onko liigan ammattilaissarjaksi nousemisen suurin ongelma tällä hetkellä finaalien kiinnostamattomuus? Suurin ongelma on mielestäni se, että näitä ”kehitys”suunnitelmia tehdään äärettömän lyhyellä aikavälillä, eikä kukaan halua miettiä kehitystä vuosien tai kymmenien vuosien päähän. Ei mihinkään lajiin käytetty rahamäärä ikinä nouse yhdessä yössä, poislukien yksittäiset öljymiljonäärit jalkapallossa. Siinä vaiheessa kun (jos) koko ikänsä pelanneet urheilijat alkaa olla firmoissa päättävässä portaassa, niin sponsorointiakin mietitään varmasti eri lähtökohdista, kuin markkinoimalla jotain yksittäistä finaalia ihmiselle, jota laji ei niin paljon kiinnosta.
Edelleenkin puuttuu faktat ja laskelmat, joitten pohjalta päätökset aikuisten maailmassa tehdään.
Päätöksellä Kaltala pyyhki liigaseurojen enemmistön edulla ja mielipiteellä lattiaa. Kysymys kuuluu; kenen toimeksiannosta ja tuella hän uskalsi niin tehdä?
Ja toinen tärkeä kysymys; aikovatko seurat hyväksyä Kaltalan jatkokauden näillä näytöillä? Olisiko nyt aika etsiä puheenjohtajaehdokas, joka ajaa liiton jäsenten (=seurat) etua ja johon seurat voivat luottaa.
Miksi tuo yksi finaali sitten pitää olla Helsingissä? Miksei Tampere, Lahti tai joku muu ei-niin-syrjäinen rannikkokaupunki?
että uskalletaan kokeilla jotain uutta. Mutta auttaako yksi finaali kaikkeen. Pitäisikö seurojen panostaa pelien mainostamiseen enemmän. Oma tuntemus on ettei peleistä tiedä kun pelaajien lähipiiri, tuskin eleisöä paikalle sattumalta tulee.