Jani Naumanen, 31, oli nelisen vuotta sitten yksi valtakunnan kuumimmista maalivahdeista. Ilman huippuvireistä Naumasta ei Tapanilan Erällä olisi ollut vuosikymmenen vaihteessa asiaa liigafinaaleihin. Naumanen oli myös mukana voittamassa kahta MM-kultaa Suomelle ja häntä pidettiin Henri Toivoniemen manttelinperijänä. Sitten tuli stoppi.

Naumasen lonkat eivät kestäneet. Viimeisenkin kauden Naumanen pelasi kipuja vastaan taistellessa. Päättynyt kausi oli kolmas, kun Naumanen ei enää pelannut. Intohimoinen urheilija ei oikein vieläkään tahdo uskoa, että pelit on pelattu.

– Lonkan nivelrusto ei ole vieläkään kunnossa. Ehkä pystyisin pelaamaan, mutta kipua siellä on edelleen. Jos lonkkaa kiertää, niin tuntuu, että joku työntäisi puukkoa sinne, joensuulaislähtöinen Naumanen kertoo Pääkallo.fi:lle.

Jos Naumanen olisi pysynyt ehjänä, olisi hän todennäköisesti Suomen maajoukkueen ykkösvahti – tai ainakin lähellä sitä. Naumanen oli Henri Toivoniemen kakkosvahtina MM-kisoissa 2008 ja 2010.

– Ehkä sitä ei vieläkään oikein hyväksy, että peliura loppui. Ajoittain käy mielessä paluu tolppien väliin, mutta riskit tuntuvat liian suurilta, jos paikat menee uudestaan yhtä huonoon kuntoon. Intohimo lajia ja pelaamista kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään. Tarkoitus olisi päästä edes höntsävuoroille mailan varteen.

Nyt Naumanen sentään tekee paluuta lajin pariin ja pääsarjatasolle. Kajaanin Ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaaksi opiskeleva Naumanen luotsaa ensi kaudella Kajaanin Papaksen liiganaisia.

Päättyneellä kaudella Naumanen ei ollut ollenkaan salibandyn kanssa tekemisissä. Hän kuului Kajaanin Hokin D-ikäisten jääkiekkojuniorien valmennustiimiin. Sitä ennen häneltä toki löytyy valmennuskokemusta salibandystä. Naumanen on muun muassa luotsannut Josban A-poikia ja Josban Akatemiaa.

– Pakko ruveta katselemaan eteenpäin hommia. Kun ei pysty pelaamaan, niin sitten valmennetaan. Täällä Kajaanissa avautui mahdollisuus tarttua puikkoihin. Soittivat ja pyysivät. Varmasti on haastava pesti, mutta olen nähnyt lajia paljon, kouluakin on käyty tähän hommaan ja on halua toimia urheilupuolella, joten tämä on hyvä mahdollisuus.

Uudesta joukkueestaan ja ensi kaudesta Naumanen ei vielä osaa tai halua sanoa kovin paljon. Naumanen kiinnitettiin joukkueen peräsimeen vasta loppukeväästä, ja joukkueen rakennuskin on vielä kesken.

Päättyneellä kaudella Papas sijoittui naisten liigassa yhdeksänneksi.

– Pitää vielä tutustua pelaajiin, että tietää paremmin missä mennään. Perusasioista lähdetään liikkeelle. Olisi toki hienoa, jos pystyimme parantamaan viime kauden suoritusta.

Naumanen kertoo, että Papaksen perusrunko säilyy, mutta jonkun verran muutoksia on luvassa rosteriin. Joitain ”oman kylän tyttöjä” saattaa lähteä koulupaikkojen perässä muille paikkakunnille, mutta myös vastaliikettä on luvassa – nimekkäiden pelaajien muodossa.

– On tulossa muilta paikkakunnilta ainakin kolme, neljä pelaajaa. Ratkeavat sitten tarkemmin. Virta saisi olla suurempaa Kajaanin seudulle.