Suomen miesten salibandymaajoukkue kokoontui viikonloppuna Eerikkilässä kesän ensimmäisen leirin muodossa, ja mukana oli myös paluun sinivalkoiseen paitaan alkuvuodesta tehnyt Rickie Hyvärinen. Hyvärinen kertoi Pääkallo.fi:n haastattelussa ajatuksiaan menneestä ja tulevasta.

Hyvärisen edustaman Storvretan kausi päättyi katkerasti huhtikuisessa Ruotsin Superliigan finaalissa, kun Falun oli parempi jatkoajalla 7-6. Miehen mukaan tappio on kaivellut, mutta se jätti nälkää tulevaa varten.

– Finaalin loppu oli tottakai pettymys, ja se tietyllä tavalla leimaa kautta. Peli oli varmasti jännittävä katsojille, mutta meidän kannaltamme se ei päättynyt hyvin. Toivottavasti parannamme ensi kaudella, toteaa Hyvärinen, joka ei ole vielä urallaan seurajoukkuemestaruutta voittanut.

Hyvärisen mukaan seurasiirto Caberiosta Storvretaan oli onnistunut, vaikka alussa olikin hieman sopeutumisvaikeuksia.

– Aina kun vaihtaa joukkuetta, vie aikaa että löytää paikkansa joukkueessa ja pääsee peliin mukaan, vaikka alku sujuikin ihan hyvin. Ihan ok kausi se oli, mutta ensi kaudella voi varmasti parantaa peliä ja sen myötä tehopisteitäkin, runkosarjassa 36 (15+21) pistettä nakutellut Hyvärinen summaa.

Niin, se ensi kausi. Huhut ovat olleet viemässä miestä takaisin Tukholmaan, mutta ura jatkuu myös syksyllä Uppsalassa ja Storvretassa. Hyvärinen hehkuttaa seuraa, ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.

– Huhuja on ollut joo, mutta tavoite on ollut koko ajan jatkaa Storvretassa. Sopimuksessa oli pari viilattavaa asiaa, mutta olen ollut luottavainen asioiden järjestymiseen. Seura hoitaa asiat hyvin, ja peleissä käy paljon porukkaa. En voisi kuvitella parempaa paikkaa pelata salibandya, ja siellä mestaruuden voittaminen on realistista, Hyvärinen järkeilee.

Paluu maajoukkueeseen

Hyvärisen nimi ilmaantui tammikuussa Puolaan matkanneen MM-karsintajoukkueen listalle, ja yhdessä Mika Kohosen kanssa miehet palasivat maajoukkueen vahvuuteen. Syyt paluuseen ovat odotetut ja ymmärrettävät.

– Motivaatiotaso kasvoi, ja ilman motivaatiota täällä ei voi olla. Olen välttynyt pahoilta loukkaantumisilta, kroppa on nyt kunnossa ja tunnen, että minulla on vielä annettavaa maajoukkueelle.

Maajoukkueen tilanne puoli vuotta ennen kisojen alkua näyttää Hyvärisen mukaan valoisalta, ja huhtikuinen, onnistunut Tshekin EFT-turnaus nostatti mielialaa entisestään.

– Tshekissä näimme, että harjoitellut asiat ovat alkaneet toimia ja pelaajat ovat kehittyneet. Ruotsia vastaan on kokeiltu taktisia juttuja muun muassa karvauksen suhteen, ja kunhan saamme oikean tasapainon hyökkäyksen ja puolustuksen välille, olemme vahvoilla. Uskon, että etenkin Ruotsi tulee pelaamaan kotikisoissaan erityisen aktiivisesti, ja hyvällä puolustuspelillä pääsemme myös iskemään vastaan, Hyvärinen analysoi.

Hyvärinen oli mukana voittamassa ensimmäistä maailmanmestaruutta Prahassa 2008. Tuon ajan ja tämän hetken Suomen välillä ei ole yhteensä 47 maaottelua pelanneen laiturin mielestä suuria eroja.

– Aika samantyyppisesti pyrimme pelaamaan, aktiivista ja liikkuvaa salibandya. Yritetään löytää aktiivisesti aseita erityisesti Ruotsia vastaan, jotta pystyisimme rikkomaan heidän peliään.

Maajoukkue vetää kolme tiukkaa leiriä kesän aikana, mutta Hyvärinen reissaa Ruotsista leireille mielellään. Yhteisten kokoontumisten merkitys on suuri.

– Nyt etenkin, kun on kisavuosi, leirit ovat todella tärkeitä. Reissu kohti Göteborgia alkaa viimeistään tästä viikonlopusta, ja joukkuehengen kannalta nämä ovat isossa roolissa, Hyvärinen muistuttaa.

Kausi kerrallaan

Loppukesästä 34 vuotta täyttävä Hyvärinen ei tähyile liian kauas uran jatkon osalta, vaan keskittyminen on tiukasti ensi kaudessa.

– Mennään kausi kerrallaan, ja katsotaan ensi keväänä uudestaan. Vuoden 2016 kisoja ei tarvitse vielä miettiä, vaan ajatukset ovat nyt Göteborgissa.

Kysymys siitä, vieläkö vanha lempinimi “Pizzabagaren” on voimissaan Ruotsissa, saa hymyn huulille.

– Heh, ei sitä nyt enää niin aktiivisesti käytetä, mutta hyvä muistohan se on. “Pizzabagaren” on hauska hahmo, Hyvärinen myhäilee.

Joulukuinen finaali Ruotsi-Suomi täpötäydessä hallissa Göteborgissa, ja koko elämänsä Ruotsissa asunut Rickie Hyvärinen ratkaisee pelin jatkoajalla Suomelle. Miltä kuulostaa?

– Se olisi upeaa. Vielä niiden kodissa, mies päättää.