Happeesta Seinäjoen Peliveljiin siirtynyt Jalo Kouvonen on noussut viime kausien aikana miesten Salibandyliigan puolustajien eliittiin. Pääkallo.fi tavoitti mänttäläislähtöisen pelaajan kesähaastattelun merkeissä miesten maajoukkueleiriltä.

Kouvonen on pelannut Seinäjoella aiemminkin, sillä hän pelasi A-juniorivuotensa SPV-paidassa. Tuolloin hän pelasi kuitenkin hyökkääjänä.

– Fiilikset siirron osalta ovat hyvät. Tunnen kaupungin ja pelikaverit, joten ”Speveen” oli helppo vaihtaa, Kouvonen toteaa.

Happeessa Suomen mestaruutta keväällä juhlinut Kouvonen nousi Jyväskylässä nopeasti ykköskentän puolustajaksi ja sai paljon vastuuta.

– Vaikka Seinäjoelle oli helppo tulla, oli Happeesta haikeaa lähteä. Pelasimme hienon kauden ja edessä olisi ollut Champions Cupit ja kaikki. Siviilielämä vei nyt kuitenkin takaisin Seinäjoelle, Kouvonen kertoo.

Kiitosta saa Happeessa etenkin valmentajavelho Jyri Korsman, jonka metodit olivat yhtenä syynä Kouvosen nopealle kehitykselle lupaavasta hyökkääjästä maajoukkueen ovia kolkuttelevaksi puolustajaksi.

– Ei sitä junnuvuosina vielä tajunnut miten iso rooli fysiikkatreenillä kehitykselle on. Korsmanin Jyri sai minusta paljon irti ja se nosti omaa motivaatiotani entisestään. Totta kai asiaan vaikuttivat paikkakunnan ja joukkueen vaihdon myötä uudet kuviotkin, sillä se pakotti keskittymään kahta kauheammin omaan tekemiseen.

Myös joukkuetovereista löytyy yksi nimi, jonka Kouvonen nostaa esille.

– Tikan Otto kyllä etenkin alussa auttoi ja ohjeisti todella paljon.

Junioreista yli kasvaessaan Kouvosen kohdalla liikkui Seinäjoella huhuja Happee-siirron osalta. Huhujen mukaan Tommy Koponen ei olisi kelpuuttanut Kouvosta SPV:n ryhmään ja näin ollen hän lähti hakemaan pelipaikkaa toiselta liigapaikkakunnalta.

– Tommyn kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, joten tuossa ei ole mitään perää. Kiitin lähtiessäni Tommya vuosista Seinäjoella. Muutin tyttöystävän perässä Jyväskylään, koska hän sai opiskelupaikan sieltä. Jyväskylä on lähempänä kotikuntaani Mänttää, joten päätös oli senkin myötä helppo, Kouvonen valottaa.

– Totta kai Happee antoi minulle mahdollisuuden pelata liigaa ja opetti minut uudelle pelipaikalle, eli mitään en kadu päätöksessäni. Tommyn kanssa on kuitenkin aina ollut hyvät välit ja on todella mukava palata SPV:n punaisiin, Kouvonen jatkaa.

Entä mitä Jalo Kouvonen tuo Seinäjoen Peliveljille ja minkälaisena hän näkee joukkueen kokonaisuudessaan?

– Pallollinen osaaminen on ehdottomasti oma vahvuuteni, jonka kautta pelaan. Joukkueena ollaan nälkäinen jengi, jolla on halu voittaa ja näyttää, että kuulutaan yhä kärkijoukkueisiin. Mestaruudesta pelataan, ehdottomasti.

Kesä Seinäjoella on sujunut treenin parissa ja Kouvosen mukaan SPV on yhdellä vahvimmista osa-alueistaan mennyt vieläkin eteenpäin.

– Erilainen kesä on ollut kuin viime kaudelle, mutta kovassa kunnossa olen, kuten koko muu joukkue. Treenikertoja riittää ja itse tykkään, kun lajitreenit pelataan kesäaikaan ulkokaukalossa, eikä hikoilla sisällä. SPV on tänä vuonna ehkä jopa nopeampi kuin aikaisemmin.

Tutuista pelikavereista Kouvonen löytää oitis yhden pelaajan, jonka kanssa mieluusti pelaisi yhdessä tulevana talvena.

– Hankkion Jarin kanssa pelattiin laituriparina A-junnuissa. Kauan ei menisi, kunnes oppisimme toistemme liikkeet uudestaan kentällä, vaikka pelaan nyt itse pakkina. Jari on niin nälkäinen maalintekijä, että hänelle olisi kiva jaella palloa hyökkäyspäähän, Kouvonen kertoo.

Kouvosen kehityksestä kertoo myös se, että hän nousi maajoukkueen leiriryhmään keväällä. Se oli miehelle itselleen yllätys.

– En odottanut soittoa missään nimessä. On ollut hauskaa leireillä ja se on tietenkin hieno juttu, että on huomattu. Nämä ovat kovatasoisia leirejä, täällä on kovatasoisia pelaajia ja hurja vauhti, Kouvonen juttelee.

Edessä häämöttävistä MM-kisoista ja lopulliseen kisaryhmään murtautumisesta mänttäläinen puhuu niin ikään maltilla.

– Maajoukkuekomennus tuli tosi nopeasti, enkä mieti asiaa niin pitkälle. Olen vielä nuori ja uusi pelaaja tässä ringissä, joten en ota asiasta stressiä. Aina teen parhaani ja katson mihin se riittää.