Pääkallon kesähaastattelusarja pysähtyy seuraavaksi Joensuuhun. Josban riveissä Salibandyliigaa pelaava Perttu Puska on viime vuosina nousut suureen rooliin perinteikkäässä kasvattajaseurassaan. Nuorempana taitojensa lisäksi vahvasta temperamentistaan tunnetusta Puskasta on parin viime vuoden aikana kehittynyt viimeiseen asti taisteleva johtaja joensuulaisjoukkueeseen. Kaksi edellistä kautta Puska onkin kantanut Josban kapteeninnauhaa.
Aikoinaan Salibandyliigan kärkisijoista taistellut Josba ei ole enää viime vuosina kuulunut liigan kärkikastiin. Sen sijaan kaksinkertaisella Suomen mestarilla on ollut vaikeuksia jopa pudotuspeleihin pääsyssä. Pohjakosketus tapahtui kauden 2012-2013 keväällä, jolloin Josba joutui ensimmäistä kertaa karsimaan paikastaan pääsarjatasolla. Puska, 24, onkin yksi suurimmista syistä miksi Josba nähtiin myös menneellä kaudella liigassa.
Viime kaudella runkosarjan 11. sijalle päätyneessä Josbassa uuden kauden valmistelu alkoi todenteolla toukokuussa. Puskan omalta osalta kesä ei kuitenkaan ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan.
– Oma kesä on mennyt harjoittelun puolesta ailahtelevasti. Välillä on ollut varvas mäsänä, välillä nivuset. Nyt on myös nilkoissa ongelmia, mutta muuten alan olemaan siinä kunnossa, että voin treenata kunnolla, Puska toteaa.
Muilla rintamilla Puskan kesä on sujunut hyvissä merkeissä. Pertun esikoispoika näki päivänvalon ensi kertaa toukokuussa, ja se on nostanut positiivisia puolia esiin myös rikkonaisesta kesästä.
– Tuli tosiaan perheenlisäystä toukokuussa, mutta treenaamiseen se on vaikuttanut vain positiivisesti. Helppo lapsi on ollut, kun on nukkunut yötkin hyvin. Ja siinä mielessähän nämä loukkaantamisetkin on nähtävä positiivisena, kun ne ovat sallinneet pojan kanssa ajan viettämisen, Puska sanoo tyytyväisenä.
Josba on kokenut kevään ja kesän aikana melkoisesti muutoksia. Valmentajana toiminut Sami Sorjonen astui päivätöidensä vuoksi syrjään päävalmentajan tontilta ja hänen saappaisiinsa astui kakkosvalmentajana toiminut Petri Torni. Uutena kasvona valmennuksessa nähdään Josban entisaikojen maalivahtisuuruus Jarno Kettunen.
Myös joukkueen pelaajisto on kokenut muutoksia muutaman nimimiehen siirtyessä muualle ja osan vielä empiessä jatkoaan. Joukkue on nuorentunut valtavasti sillä tilalle on nostettu viime kauden B-junioreiden SM-hopeaa voittaneesta Josban joukkueesta kentällinen pelimiehiä. Muutokset eivät kuitenkaan ole haitanneet harjoittelua.
– Joukkueen osalta kesätreenikausi on mennyt hyvin. Porukka on sitoutunut ja B-junnuista mukaan tulleet nuoret ovat saaneet hyvin hommasta kiinni. Pelaajien toivomuksesta kesällä on harjoiteltu enemmän ja lajitreeniä on ollut toukokuusta asti nuorempien sisäänajamiseksi. Hyvässä vaiheessa ollaan, vaikka ringistä puuttuu vielä osa pelaajista, Puska hymähtää.
Joukkue edellinen kausi oli kaksijakoinen. Todella hyvän alkukauden jälkeen seurannut sukellus tiputti joukkueen lopulta varmalta näyttäneeltä pudotuspelipaikalta. Tästä onkin Pertun mukaan otettu opiksi.
– Kun puolessa välissä kautta aletaan puhua varmasta pudotuspelipaikasta tulee yleensä pupu pöksyyn. Pelisysteemia on lähdetty nyt kehittämään hieman viime kautisesta. Pyrimme parantamaan etenkin joukkueen pallollista peliä sekä pelaamista hyökkäyspäädyssä, Puska kertoo.
Vaikka nykyään Puska tunnetaan salibandykentillä maalintekijätyyppisenä hyökkääjänä, tuntee hän hyvin myös mitä on olla itsensä vastapuolella. Hänen urheilu-uransa sai nimittäin alkunsa isän jalanjäljissä, jalkapallon parissa. Pertun isä Jorma pelasi ammatikseen maalivahdin tontilla Seinäjoella ja on haistellut jopa A-maajoukkueringin menoa. Myös Pertun ja hänen veljensä Artun ura alkoi verkonvartijana potkupallon puolella ennen kuin entinen Josba-pelaaja Juha Ojanen sai heidät houkuteltua reikäpallokentille.
– Artun kanssa oltiin molemmat jalkapallomaalivahteja. Jalkapallovalmentajana toiminut Juha ja Ojasen perhe olivat isossa roolissa houkuttelemassa minua salibandytreeneihin. Siinä sitten pari vuotta pelasin molempia, kunnes 16-vuotiaana maalivahdin hommat saivat riittää ja siirryin täysin salibandyn puolelle, Puska muistelee.
Myös Arttu vaihtoi lajin salibandyksi ja tilkitsee nykyään Divari-joukkue Erä Akatemian verkkoa.
Nykyään Josban kapteeninnauhaa kantava Perttu ei aina ollut se kaikkein esimerkillisin pelaaja. Tämän mies myöntää myös itse.
– Nuorempana olin vähän kiukuttelija. Siinä sai ketjukaverit ja valmentajat kuulla usein kunniansa, kun kaikki ei mennyt putkeen. Voittamisen tahto on ollut aina niin kova, että välillä kiehui yli. Kovin syy tuittuilulle löytyi liiasta ankaruudesta itseään kohtaan. Silloin ei paljon armoa itselle annettu, mutta vanhemmiten olen oppinut ottamaan epäonnistumisetkin rennommin. Siinä mielessä tuo kiukuttelu on erikoista, että kentän ulkopuolella olen todella rauhallinen kaveri ja pinna kestää vaikka valovuoden, Puska naurahtaa.
Oman kasvun lisäksi Puska antaa kiitosta Josba-legenda Antti Ruokoselle, joka sai nuoren miehen rauhoittumaan pelaajana. Tulisieluisena tunnettu valmentaja oli hyvä vastapari nuorelle äksyilijälle.
– Antti osasi olla tarpeeksi kova valmentaja minulle. Hän sanoi, että joskus on toki pystyttävä sanomaan asiat suoraan, mutta täytyy myös pystyä itse ottamaan samalla mitalla takaisin. Antti oli myös se valmentaja, joka lopulta antoi minulle vastuuta kentällä, Puska toteaa.
Muutos käytöksessä on näkynyt myös kentällä ja Puska onkin viimeisen parin vuoden ajan ollut yksi Josban tärkeimpiä pelaajia. Viime kaudella nähtiin Pertulta myös piste-ennätys, kun hän iski runkosarjasssa tehot 21+17=38.
Junioreiden MM-kisoissa 2009 pelannut Puska teki miesten maajoukkue-debyyttinsa kaksi vuotta sitten Joensuun Ruotsi-otteluissa. Todellisen näytönpaikan hän sai kuitenkin tämän vuoden helmikuussa MM-karsinnoissa. Loukkaantumisista johtuen maajoukkueleiritykset jäivät kuitenkin kesältä väliin ja myöskään MM-kisoihin Puska ei kiirehdi.
– Olen vielä niin nuori, että ehdin periaatteessa pelata viidet MM-kisat vaikka en nyt mukaan pääsisikään. Tällä hetkellä keskittyminen on täysin nilkkojen kuntoon saamisessa Josban kaudenavausta ajatellen, Puska sanoo suoraan.
Seuratasolla kyselyitä muualtakin saanut mies ei ainakaan vielä haikaile pois Joensuusta. Perheen lisäksi Pertun pitää alueella tammikuussa julkaistu kolmen vuoden jatkopaperi Josban kanssa.
– Sopimukseen sisältyy ulkomaa-pykälä, mutta näillä näkymin seuraavat kolme vuotta tullaan viettämään Joensuussa. Sveitsissä pelaamista haluaisin vielä päästä kokeilemaan, mutta jos Suomen liigassa pelaan niin silloin pelaan vain Josbassa, Puska päättää.
Kukahan tämä Puskan isä on? Jalkapalloliigan ja A-maajoukkueen nimilistoilta ei löydy ainakaan yhtään Puska-nimistä pelaajaa vuosikymmenien varrelta, ei divarijoukkueistakaan. No, isähän tietysti voi olla nimeltään vaikka Virtanen, mutta sen olisi voinut mainita jutussa.
Jos hän oli tämän unkarilainen Ference Puskas?
Harvinaista ja hienoa, että maajoukkueen portteja kolkutteleva reilu 20v sälli tekee usean vuoden sopparin joukkueen kanssa, joka taistelee putoamista vastaan.
Toivon, että jonain päivänä pelaisi Salibandyliigaa joukkueessa, jossa harjoituskaverit ovat liigan kärkitasoa. Josbassa tämä ei ole toteutunut moneen vuoteen ja tuskin lähivuosina tulee toteutumaankaan.
Siis P. Puska ja jutun kirjoittanut toimittaja kertoivat muunnettua totuutta? Vai missä seurassa se Puskan isä on jalkapalloliigaa pelannut ja A-maajoukkueessa? Jotain rajaa liioitteluunkin! Lieneekö pelannut ees kolmosdivaria?
Kyllä pelasi. Itse oon syntynyt 1960 ja oon pelannut vastaan useamman kerran.
Siis missä seurassa ja milloin? Palloliiton Pelimiehet kirjassa ei mainita Puska-nimistä ees divaripelaajien joukossa.