Pääkallo.fi:n kesähaastattelusarjassa piinapenkkiin istahti NST:n voimahyökkääjä Samuli Hulkkonen. Viime keväänä hirmulennossa ollut työrukkanen uskoo, että lähtevien pelaajien tilalle löytyy jälleen uusia ratkaisijoita. Haastattelussa selviää myös, kuka on Hulkkosen idoli ja miksi Taipalsaarelta tulee niin paljon liigapelaajia.

Juuri koulupaikan Lappeenrannasta saaneen Hulkkosen ja NST:n kesä on sujunut pääpiirteittäin hyvin, ja A-junioripelaajat ovat päässeet haistelemaan miesten liigajoukkueen mukana treenaamista.

– Aika pienellä ringillä ollaan menty, mutta harjoittelu on sujunut hyvin. Itse olin muutaman viikon pois selkävaivan takia, mutta nyt näyttää paremmalta senkin suhteen, Hulkkonen toteaa.

Lappeenrantalaisia koetellaan jälleen kovalla kädellä, kun esimerkiksi paras pistemies Jarkko Nurmela suuntaa Joensuuhun, tärkeä puolustaja Iikka Voutilainen jättää kaukalot ainakin toistaiseksi ja maalivahtitilannekin on vielä täysin auki. Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa tilanteeseen on totuttu jo monena vuonna, ja Hulkkonen haluaakin nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia.

– Tällaistahan tämä on, kun työ- ja opiskeluasiat määrittävät asioita ensisijaisesti. Kyllä meillekin aina silloin tällöin joku pelaaja tulee. Runkomme on nyt aika nuori, joten tämä joukkue tulee pysymään kasassa varmasti useamman vuoden. Ei pidä surkutella liikaa, vaan keskittyä niihin pelaajiin joita meillä on. Jonkun lähtiessä pois avautuu taas mahdollisuus jollekin muulle nousta esiin, nuorten maailmanmestaruuden vuonna 2011 voittanut Hulkkonen näkee.

Tällä hetkellä NST:n sopimuslistassa on vain kahden puolustajan, kuuden hyökkääjän ja yhden maalivahdin nimi. Tämä ei tietenkään tule olemaan lopullinen kokoonpano, mutta Hulkkonen uskoo ringin silti hieman pienentyvän viime kaudesta.

– Kyllä se varmasti vähän pienenee. Muutama pelaaja allekirjoittanee sopimuksen tässä kuussa tai ensi kuun alussa, joten sitten nähdään vähän enemmän sitä lopullista rosteria. Joukkueella on tieto tilanteesta, eikä pelaajia ole enää lähdössä poispäin, Hulkkonen paljastaa.

Hulkkosen oma rooli joukkueessa on kasvanut vuosi vuodelta, ja 1992 syntyneenä hän alkaa kääntyä jo joukkueen kokeneemman kaartin puolelle. Aivan junioriksi mies ei enää itsekään itseään koe.

– Ei tässä nyt enää junioreita olla, muttei nyt mikään kokeneinkaan karpaasi. Olen varmaan vähän sellainen linkki nuorempien ja vanhempien pelaajien välissä. Sen huomion kesätreeneissä kyllä tein, että junnujen jonosta, jossa vielä jokunen vuosi sitten seisoi, on tullut siirryttyä aikuisten jonoon, mies hymähtää.

Lentokeli yllätti

Hulkkonen kirjautti viime kaudella piste-ennätyksekseen 12+11 eli 23 pistettä, joista peräti 12 (8+4) syntyi neljässä viimeisessä runkosarjaottelussa. NST rynnisti vahvan kevään ansiosta pudotuspeleihin, ja Hulkkonen latoi peräkkäisissä otteluissa hattutemput niin SPV:n kuin SSV:nkin verkkoon. Duunaripelaajana tunnettu tukkijätkä yllättyi vireestä hieman itsekin.

– Nojoo, vähän ehkä yllätti, mutta pelipaikan vaihto laidasta keskelle tuntui auttavan asiaa. Oli puhetta, että maaleja kaivattaisiin, jotta pelit jatkuisivat, ja niinhän niitä sitten alkoikin syntyä, Hulkkonen muistelee.

Hulkkonen ei olisi pahoillaan, vaikka tulevalla kaudella selkää koristaisi jo parhaan pistemiehen Tupla-mainos. Sekään ei toki lämmitä, jollei joukkue menesty.

– Ison roolin ottaminen kiinnostaa, ja pisteiden tekeminen on aina mukavaa. Suurimmat kehityskohteet ovat pallollisessa pelissä, ja niihin on pyritty panostamaan. Tupla-lätkälläkään ei tee mitään, jollei joukkue menesty, Hulkkonen muistuttaa.

NST:n tie katkesi keväällä 2013 puolivälierissä SPV:n käsittelyssä, ja viime keväänä oli SSV:n vuoro antaa kuoleman suudelma suoraan kolmessa ottelussa. Jossiteltavaa ei jäänyt.

– Ei juuri jäänyt, sillä SSV oli jokaisessa pelissä edellä ja me olimme vastaanottajana. Voitto olisi vaatinut nappionnistumista 60 minuutin ajan, ja siihen emme olleet ainakaan vielä valmiita.

Ensi kauden sijoitusta kysyttäessä Hulkkonen ei osoita turhaa vaatimattomuutta.

– Noo, sanotaan vaikka että viidensiä ollaan. Turha lähteä pelaamaan, jos ei aio parantaa edellisestä kaudesta, mies napauttaa.

Taipalsaarelaisen brasilialaiset reidet

Hulkkonen on kotoisin Taipalsaarelta, joka on 15 kilometrin päässä Lappeenrannasta. Pieni kunta on tuottanut liigapelaajia viimeisen vuosikymmenen aikana jo toistakymmentä, ja Hulkkoselta on kysyttävä salaisuutta tähän.

– Taipalsaarella on hyvät liikuntamahdollisuudet, ja salibandybuumi on käynnistynyt aikanaan etenkin seurakunnan hyvän salibandytyön ansiosta. Taipalsaaren Kisa perusti salibandyjaoston, ja pienessä kylässä pelaaminen ei maksanut juuri mitään. Isosta määrästä innokkaita poikia osaavassa valmennuksessa nousee sitten aina välillä hyviä pelaajia liigaankin, Hulkkonen toteaa.

Oma salibandyidolikin löytyy Taipalsaaren tähdistä.

– Töllikön Risto on uskomaton kirittäjä treeneissä. Jos joskus pystyn samoihin suorituksiin kuin hän, niin voin taputtaa itseäni olalle ja yrittää sitten mennä ohi, Hulkkonen hehkuttaa hyvää ystäväänsä.

Äskettäin päättyneissä jalkapallon MM-kisoissa nähtiin myös kasvot Hulkkosen lempinimelle antanut brassijärkäle Hulk. Mitä yhteistä on Taipalsaaren Hulkilla ja Campina Granden jukuripäällä?

– Yläkropan kanssa on tehtävä vielä vähän töitä, mutta reidet alkavat olla jo samaa tasoa. Molemmat asutaan lisäksi melko idässä, eikä tuossa olisi kuin reippaat 200 kilometria kylään Pietariin, Hulkkonen murjaisee.