Ruotsin hallitseva mestari IBF Falun vahvisti Tero Tiitun siirron Warbergista. Kun Tiitukin pysyy Ruotsissa, käyvät Suomeen miesten ensimmäisen salibandyn MM-kullan tuoneen joukkueen pelaajat Salibandyliigassa vähiin.
Tiitun lisäksi ensimmäisistä maailmanmestareista Mika Kohonen, Rickie Hyvärinen ja Jani Kukkola jatkavat uraansa edelleen Ruotsissa.
Tshekissä ikimuistoisesti joulukuussa 2008 MM-kultaa juhlineesta joukkueesta kakkosvahti Jani Naumanen sekä kenttäpelaajat Jouni Vehkaoja, Santtu Manner, Mika Kavekari, Vesa Punkari, Tarmo Kirjonen ja Esa Jussila ovat lopettaneet uransa huipulla jo aiemmin.
Ensi kaudeksi lopettaneiden joukkoon liittyvät varmuudella ainakin SSV:n Harri Forsten ja Tshekin kisojen alla polvensa satuttaneen Tatu Väänäsen loistavasti kesken laskettelureissun korvannut puolustaja Saku Lehti.
Polvivaivaisena kisat väliin jättäneen Väänäsen lisäksi viime kaudella puolestaan Sveitsin liigassa pelasi Suomeenkin houkuteltu samettikäsi Kari Koskelainen.
Salibandyliigassa jatkavat täydellä varmuudella Seinäjoen Peliveljien Mikko Kohonen ja Juha Kivilehto. Heidän lisäkseen Classic julkisti Mika Savolaisen ja Lassi Vänttisen jatkot tamperelaisjoukkueessa.
SSV on ollut hämmentävän hiljaa ensi kauden joukkueestaan. Tshekin sankareista liigassa ovat jatkamassa tiettävästi ainakin Mikael Järvi ja Juho Järvinen. Henri Toivoniemi ei vielä tätä tekstiä varten halunnut puhelimessa vahvistaa jatkoaan.
Moni varmasti odottaa Suomen salibandyhistorian tärkeimmän torjunnan jatkoajalla ennen ensimmäisen MM-kullan ratkaissutta vastahyökkäystä ottaneen Toivoniemen jatkoa. (Tässä kohtaa on aiheellista jakaa kunniaa myös Jan Gråstenin rankkarikisan venytyksille EM-finaalissa 1995.)
Suomen kaikkien aikojen tasapainoisimman MM-finaalin Hartwall Areenalla vuoden 2010 kotikisoissa esittäneistä mestareista liigassa nähdään Tshekissä juhlineiden lisäksi vielä Nokian Henri Johansson, Oilersin Oscar Hänninen ja todennäköisesti myös neljä vuotta sitten elämänsä kunnossa ollut SSV:n Timo Toivonen.
Vammojaan kotikisat silmällä pitäen kuntouttanut ja isolla riskillä pelannut Markus Bollström teki tuolloin viimeiset merkittävät suorituksensa matolla ja siirtyi sittemmin kakkosdivariin. Mika Moilanen takoo maaleja Ruotsissa, mutta nähtäneen myöhemmin ihastuttamassa vielä kotoisessakin liigassa.
Kivilehto, Kohonen, Savolainen, Vänttinen, Järvi, Järvinen… Pakko kai se on myöntää, että mahdollisuudet Suomen historian ensimmäisen MM-kullan voittaneen joukkueen pelaajiston näkemiselle pelitehtävissä vähenevät koko ajan. Vuoden päästä laskutoimitusta saatetaan tehdä jo yhden käden sormin.
Lisää nostalgiaa voi muistella vaikkapa tästä vuoden 2008 MM-finaalin jatkoaikamaalista tai Ylen Elävän Arkiston finaalikoosteesta.
Äänet täysille, niin muistaa miksi Suomen salibandykulta valittiin Vuoden sykähdyttävimmäksi urheilutapahtumaksi vuonna 2008.
Muutaman kerran noita fiilispätkiä katsomalla alkaa janota Suomeen joulukuussa lisää maailmanmestareita.
2008 MM kulta oli upea saavutus ja voihan sitä muistella.. Nyt salibandy on kuitenkin kehittynyt valtavasti, varsinkin nopeudessa.
Ruotsissa on jo uusi sukupolvi ottanut maajoukkueessa vallan. Suomessa muistellaan liikaa menneitä vaikka silmien edessä on jo uusi sukupolvi jos sitä osattaisiin arvostaa. Menneet on menneitä ja nyt on katseet siirrettävä oikeasti tulevaisuuteen.
Tulevaisuuteen ja tulevaisuuteen, jos nuorempien kyvyt ei riitä syrjäyttämään, niin voi voi. Noi Ruotsin ”nuoret” ovat kuitenkin jo miehen iässä, ja missä on meidän kovat pelaajat 88-90 alku? Ei siellä Ruotsissa mitään ihan poikasia majussa peluuteta. Gala ja Falunin miehet tulee kyllä jyrää Suomen näissäkin kisoissa, ei voi mitään. Paikan päälle kuitenkin, jos vaikka Ruotsin peliäkin näkis. Tai no onhan se hyvin mahdollista ettei Suomi ole edes finaalissa, todennäköisempää kuin mestaruus. Ei huvittais olla negatiivinen, mutta realistinen pitää olla…
Tähän pakko heittää linkkivinkki: http://salibandyliiga.fi/maajoukkueet/maailmanmestarit-2001
Saarinen ja Suomalainen Suomen toisesta maailmanmestarijoukkueesta keväältä 2001 pelaavat vielä. Se vasta kova juttu onkin! 😉
Nii,pitäs varmaan ne liput..