Kokeneen maajoukkuepelaaja Jenni Morottajan kohusiirto mestarijoukkue SB-Prosta Tapanilan Erään yhden kauden täydellisen pelaamattomuuden jälkeen noteerattiin keväällä kiinnostavana uutisena. Tätä ennen röyhkeimmät arviot väittivät jalkansa elokuussa 2013 katkaisseen pelaajan uran olevan jo kokonaan ohitse.

Pääkallo.fi kysyi Morottajalta itseltään, miten kesäharjoittelu uudessa seurassa on sujunut ja millaisia tuntemuksia pelaajan mielessä omasta tilanteesta on pyörinyt.

– Harjoittelu on sujunut hyvin. Kesän treenaaminen uuden joukkueen kanssa on ollut motivoivaa ja oman treenaamisen laatu on parantunut huomattavasti. Uusien joukkuekavereiden kanssa tekeminen on antanut lisäpotkua ja kokonaisvaltaisesti harjoittelu on erilaista kuin aikaisempina vuosina. Monipuolisuus ja Erän valmennuksen ammattitaito fysiikan ja erilaisten juoksuharjoitteiden suhteen on ollut todella positiivinen asia. Tätä olen henkilökohtaisesti itse odottanut ja nyt se on tässä. Nautin joka hetkestä, Morottaja hehkuttaa.

Paluu harjoittelemiseen ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys vaikean loukkaantumisen jälkeen, sillä Morottajan piti harjoitella jopa kävely ja myös juokseminen kokonaan uudestaan. Motivaatio oli aluksi matalalla, eivätkä kaikki suinkaan olleet kannustamassa pelaajaa jatkamaan uraansa.

– Ensiksi piti tunnustella, miten jalka kestää ja mitä liikkeitä pystyi tekemään. Usein sääri ja nilkka turposivat illan aikana muodottomiksi, mutta pikkuhiljaa tilanne rauhoittui. Jalka oli kolme kuukautta kipsissä nivusiin asti, josta ensimmäisen kuukauden olin kokonaan sänkypotilaana, jonka jälkeen jalasta ei ollutkaan jäljellä muuta kuin pelkkää luuta ja nahkaa. Lihaksiston takaisin saaminen ei ole käynyt hetkessä, mutta hyvällä mallilla ollaan, Morottaja arvioi varovaisen luottavaisesti ja selkeästi tilanteensa itse hyvin tiedostaen.

Ryhtyessään pohtimaan oman kokemuksen merkitystä kimmokkeena harjoittelun jatkamiselle sekä ruotiessaan aiempaa kulunutta uraansa, Morottaja käy varsin analyyttiseksi omasta pelitavastaan ja ympäristön suhtautumisesta häneen.

– Loukkaantuminen tuli pahaan aikaan viime elokuussa. Parin kuukauden päästä olisi ollut Pron kanssa Champions Cupin pelit. Henkinen romahdus ja kaikki muu ympärilläni pyörinyt negatiivisuus antoi lisää tulta. Ensimmäiset askeleet kun sain otettua helmikuun alussa ilman keppejä, niin silloin päätin, että urani ei lopu näin. En ole ihmisenä luovuttaja enkä myöskään anna muiden ihmisten päättää urani lopusta. Viimeisen neljän vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon.

– Nuoruuden raivo, turhautuneisuus, yliaktiivisuus sekä ihmisten arvostelu minua kohtaan on pikkuhiljaa kääntynyt suureksi voitokseni. Olen nähnyt elämän monet varjopuolet hyvin läheltä ja oppinut kaikesta. Nyt voin sanoa rehellisesti, että olen ensimmäistä kertaa ajassa, jossa näen asiat selkeästi, vahvana ja varmana. En ole lukenut elämän oppeja kirjoista, olen ne opit elänyt itse lävitse, hän luotaa.

Morottajan mukaan juuri Erä on ollut pelaajalle erityisen helppo paikka kuntoutua. Hän kertoo, että vaatimustaso on joukkueessa kova, mutta siten, että harjoitukset tehdään loukkaantuneille pelaajille aina kuitenkin yksilöllisesti. Morottajan mukaan harjoittelun yhteisöllistä puolta ei silti unohdeta, vaan myös yksilölliset harjoitteet toteutetaan aina joukkueen mukana.

– Loistava fysiikkavalmennus on taannut sen, että liikkeet tehdään oikein ja muu valmennus haluaa olla koko ajan tietoinen pelaajan kunnosta. Tämä on totta kai motivoinut, kun tietää että joukkue sekä valmennus ovat koko ajan tukena. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että pystyn vetämään treeneissä täysillä. Ollaan aikataulua jopa edellä.

– Tosin pientä hienosäätöä pitää vielä tehdä, mutta voiton puolella ollaan. Näin vanhemmiten ja kaikkien takaiskujen kautta on silmät avautunut moneen eri suuntaan. Arvostus omaan treenaamiseen on noussut huimasti ja tekemisen meininki sekä motivaatio ovat parempia kuin muutamiin vuosiin. Harjoittelu kokonaisuudessaan on ollut laadullista ja joukkueemme yhteishenki on loistava, Morottaja suorastaan innostuu.

Juuri toimiva viestintä valmennuksen kanssa on ollut kuntoutumisprosessissa Morottajan mielestä se keskeinen tekijä, joka on koko ajan pitänyt tekemisen oikealla radalla ilman suurempaa painetta tulosten nopeammasta ulosmittaamisesta.

– Valmennuksen kanssa ollaan sovittu, että jalka laitetaan kuntoon ja sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Valmennus tietää mihin olen aikaisemmin pelillisesti pystynyt ja sitä varmasti tullaan odottamaan, mutta se ei ole alkukauden asia. Mennään askel kerrallaan kohti tavoitetta, hän avaa tilannetta.

Myös muun joukkueen harjoittelu on sujunut Morottajan arvion mukaan hyvin. Joukkue on harjoitellut koko kesän ajan yhdessä ilman suurempia kesälomajaksoja.

– Tämä on ollut itselleni ainakin hyvä ratkaisu, koska kuntoutuksen tuloksia näkyy suunniteltua aikaisemmin. Harjoittelu on monipuolista ja Erässä yhteisöllisyys näkyy jokaisissa harjoituksissa. On ollut hieno huomata vielä tässäkin iässä kuinka nuoret ja kokeneemmat pelaajat soluttautuvat niin hyvin yhteen. Ei kuljeta kentittäin tai parhaan kaverin kanssa, vaan tehdään asiat yhdessä. Jokainen on oma persoonansa ja sitä arvostetaan. Erässä tehdään hienoa työtä pelaajien hyväksi, Morottaja arvioi.

Kysyttäessä koko joukkueen ensi kauden tavoiteasettelusta Morottaja kertoo siitä sopimisen olevan vasta edessä, mutta omat tavoitteet ovat selkeinä ja yksiselitteisen realistisina koko ajan mielessä.

– Nämä joukkueen asiat tulee hoidetuksi mökkiviikonloppuna parin viikon päästä. Joukkueella on kova halu parantaa sijoitustaan (putoaminen ensimmäisellä play offs -kierroksella kahdella edellisellä kaudella, toim. huom.) ja uskon että näin se tulee olemaankin. Tällä hetkellä omat tavoitteeni on saada kuntoni sille tasolle millä sen pitää olla pärjätäkseni kovissa peleissä.

– Haluan olla apuna joukkueelle oman taitotasoni puitteissa ja haluan myös näyttää itselleni, että pystyn vastaamaan pelillisesti ja harjoituksissa siihen, mitä minulta vaaditaan. Vaatimustasoni itseäni kohtaan on noussut ja nyt pelaan vain joukkueelle. Se mitä tulevaisuus tuo oman henkilökohtaisen urani suhteen on vaikea ennustaa. Elän päivän kerrallaan.

Kysyttäessä hauskaa sattumusta kesäharjoitteluista Morottaja paljastaa vastauksessaan itsestään kuvan peränantamattomana taistelijana, jonka ajoittain hieman yltiöpäinen tahto saattaa joskus vaikeisiin tilanteisiin.

– Ystäväni asuu Norjassa ja sovimme että lennän hänen luokseen, jotta voimme treenata viikonlopun yhdessä. Lensin siis Norjaan ja Holmenkollenin lentomäen rappuset olivat meidän ensimmäisen päivän tavoite. Hetki meni ihmetellessä hyppyrimäen korkeutta. Jalkani ja varsinkaan kuntoni ei todellakaan ollut siinä vaiheessa hyvä. Luonteeni ei antanut periksi, oli pakko kokeilla. Heti tietenkin täyteen vauhtiin ja puolenvälin jälkeen vauhti hyytyi ja jouduin konttaamaan oksennus suussa ylös asti.

– Todellisen iltapuhteen sai tehdä, että lopulta pääsin ylös polvet ruvella. Alas tuleminen olikin toinen tarina, kun jalat tärisivät niin että piti koko matka tulla kaiteen avulla alas. Seuraavana päivänä ei sitten tarvinnut tehdä mitään. Ei kyllä sinä hetkenä naurattanut, mutta jälkeenpäin ajatellen aion mennä Kollenille uudestaan ja silloin pääsen mäen ylös ilman ongelmia ja niin, että edellisen päivän ruokakin pysyy sisällä.

Loppuun oli pakko kysyä, mikä on asia, jota kaiken saavuttanut ja kokenut pelaaja kuten Morottaja omassa tilanteessaan tarvitsee. Vastaus ei Morottajaa kuunneltuaan oikeastaan yllättänyt.

– Itseni ja rajojeni ylittämistä. Sitä tarvitsen nyt, päättää Morottaja.

Teksti: Ilkka Levä