Naisten maajoukkueessa kahden periodin ajan päävalmentajana töitä tehnyt räiskyvä Karo Kuussaari vaihtui viime MM-kisojen jälkeen rauhalliseen Marko Pajuun. Vaikka Kuussaari palautti Suomen finalistiksi, jäi mestaruus saavuttamatta ja luotsiksi kohti MM-kotikisojen mestaruuspaineita valittiin siviiliammatiltaan rehtorina toimiva Paju.

Paju on viime vuodet toiminut miesten Divarin ÅIF:n valmentajana, mutta hänet muistetaan myös 2000-luvun alun HIFK:n naisten orastavan dynastian luojana neljän peräkkäisen mitalikevään myötä. Silloisen dream teamin saaga päättyi kahteen mestaruuteen (-01 ja -02) ja myös 2001 Suomen voittaman maailmanmestaruuden pohjat olivat HIFK:ssa viiden pelaajan myötä.

Pääkallo.fi haastatteli Pajua naissalibandystä yleisellä tasolla, sekä valmennusfilosofiaansa ja naisten maajoukkueeseen liittyen.

Kuinka naissalibandy on muuttunut kahdentoista vuoden aikana?

– Tavallaan se on muuttunut ja tavallaan ei. Sarjassa yleisesti tasoeroja on edelleen, ja toivoisin tietysti kovempitasoista sarjaa. Pelaajat ovat kovin nuoria ja kun aikuisurheilusta on kyse, niin kokeneempien pelaajien toivoisi pysyvän näyttämässä mallia nuoremmille vähän pidempään. Kärkijoukkueissa taas pelillisellä puolella on menty eteenpäin ja maajoukkuepelaajat ovatkin täysverisiä urheilijoita, Paju mieltää.

Miten pelaajauria saisi sitten pidennettyä?

– Se on näitä ikuisuuskysymyksiä, kun puhutaan amatööriurheilusta. Minun ratkaisuni olisi räätälöidymmät harjoitusohjelmat ja joustavammat mallit olla mukana toiminnassa, jotta työ, perhe ja pelit saataisiin paremmin sovitettua yhteen. Lisäksi omatoimisuuden lisääminen ja vastuun antaminen pelaajille on tärkeää.

Siviiliammattinsa myötä Paju kertoo luonnolliseksi johtamisopikseen ihmisten johtamisen.

– Viime vuosina erityisesti jääkiekon puolella ihmisten johtaminen on nostettu esille, mutta sanoisin että se on kuulunut omaan johtamistyyliini aina. Pulkkisen Sepon väitöskirjassa on nostettu esiin yhteneväisyyksiä rehtorin ja valmentajan ammatin välillä: toiminta on tavoitteellista ja jatkuvasti toimitaan ihmisten kanssa, suunnittelutyö kuuluu myös kumpaankin vahvasti. Itse lähden siitä että jos yksilö ei voi hyvin, ei hänen suorituksensakaan ole hyvä. Joukkueen hyvinvoinnin pitää olla kohdallaan ja sen varaan toiminta rakennetaan, Paju kertoo ja jatkaa:

– Käytännössä tämä näkyy siten että johtajalla pitää olla pelisilmää nähdä onko yksilön asiat OK ja se tulee kanssakäymisen kautta. Luodaan sellainen ympäristö että uskalletaan keskustella ja voidaan reagoida. Kukaan ei ole ajatustenlukija ja jos kanssakäyminen menee spekuloinnin puolelle, voi tulla virheratkaisujakin.

Pajun valmentajapesti alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun huhtikuun EFT-turnauksessa Eerikkilässä Suomi voitti pitkästä aikaa jopa arkkivihollisensa Ruotsin. Edellinen voitto oli yli kahden vuoden takaa.

– En tiedä miten edellinen projekti on sujunut ja haluankin katsoa mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin. Olen ollut aloittamassa montaakin projektia ja tämä lähti todella hienosti liikkeelle. Mielestäni olemme saaneet luotua hyvän fiiliksen ja ilmapiirin koko joukkueen kanssa.

Tuoreeseen valmennusryhmään kuuluvat Pajun lisäksi SB-Pron tuore mestarivalmentaja Timo Suonpää, kokenut Lasse Eriksson ja SSV:n miesten valmentaja Markus Huhtimo.

– Meillä on mielestäni monipuolinen ryhmä, joka muodostettiin siten että Liitolta tuli pohja, jota sain kommentoida ja tehdä ehdotuksia. Valmennustiimi toimi todella hyvin heti ensimmäisestä kokoontumisesta lähtien. Eiköhän tästä vähitellen ala roolitkin löytymään.

Ensimmäiseen tapahtuman pelaajat valittiin kolmen kriteerin perusteella.

– Tärkein oli se, että olimme nähneet pelaajien pelaavan ja seuraava että pelaajat olivat pelanneet omassa sarjassaan pitkälle kevääseen. Kolmas valintaperuste oli että saamme tasapainoa ikärakenteeseen. Lisäksi kisaprojektia käynnistämässä oli yhdeksän pelaajan rinki muita pelaajia. Tämän vuoden aikana tullaan pelaajia varmasti kierrättämään, mutta tietty pelitavan osaava runko säilyy todennäköisesti jatkuvasti mukana, Paju kertoo pelaajavalinnoistaan.

Ensimmäisiin mantereella järjestettäviin MM-kotikisoihin liittyen on puhuttu paljon maajoukkueeseen ja kisatapahtumaan satsaamisesta. Myös Paju on ottanut haasteen vastaan tosissaan.

– Itselläni ei ole päällä muita projekteja, koska kotikisat ovat sen verran iso ja haastava juttu, että mielestäni seuravalmennukselle ei ole aikaa. Syksyllä ehdin paremmin seuraamaan pelejä ja tutustumaan muihinkin pelaajiin, Paju kertoo.

Viime vuosina naisten maajoukkue on kärsinyt resurssien pienentämisestä ja ennen vuoden 2013 kisoja joukkueen kesäleirit peruttiin kokonaan. Kotikisat tulevat näkymään panostuksena myös Liiton puolelta naisten maajoukkueeseen.

– Tänä vuonna tapahtumia on yhteensä kolme, syksyllä vielä kaksi. Lisäksi ensi vuonna tulee olemaan vähintään seitsemän tapahtumaa. Eli kisamenestys ei tule jäämään leirien määrästä kiinni, Paju kertoo.

Tuore päävalmentaja Paju haluaa luoda joukkueeseen rennon ilmapiirin siten että pelaajat eivät pelkää epäonnistumisia, vaan uskaltavat olla luovia. Tämä näkyi Eerikkilän turnauksessa kun Suomi oli parempi kaikkia päävastustajiaan ja Ruotsi yllätettiin lukemin 7-4.

– Olemme puhuneet kolmen A:n luottoluokituksesta. Ensimmäinen A tulee aktiivisuudesta, toinen aggressiivisuudesta ja kolmas on puolestaan ajatteleva pelaaja. Eli pelaajalta tulee löytyä liikettä, oikeanlaista kaksinkamppailuvoimaa sekä luovuutta, jota pelaaja osaa käyttää joukkueen pelitavan tukena. Materiaali näyttää erittäin hyvältä ja pelaajat ovat taitavia ja omaksuivat nopeasti perusjuttuja Eerikkilässä, Paju linjaa tavoitteitaan yksilöille.

Salibandyliiton toiveissa on rakentaa joulukuun 2015 kotikisoista ennennäkemättömän suuri naissalibandytapahtuma. Paju kertoo että se näkyy maajoukkueessa myös yksilötasolla.

– Pelaajat haluavat omien puheidensa mukaan olla urheilijoita 24/7, eli nostaa omaa tekemisen tasoaan ja valmistaa itseään kisoihin. Eerikkilässä järjestetty kisabriiffi pelaajille sai innostuneen reaktion ja vastaanoton. Heti näki että pelaajille tuli sopiva kutina päälle ja esityksessä oli mukana positiivinen kaiku, Paju päättää.