Torstai-illan ainoassa miesten Salibandyliigan kamppailussa Joensuussa nähtiin oikea jymypaukku. Kaikki aiemmat ottelunsa tällä kaudella hävinnyt Josba sai vastaansa kaikki ottelunsa tähän asti voittaneen Happeen jo toistamiseen kahden viikon sisään. Joensuulaiset järjestivät tällä kertaa kunnon esityksen vieden hallitsevan mestarin päänahan selvästi lukemin 10-5 (2-1, 2-1, 6-3). Samalla kummankin joukkueen pitkät putket menivät poikki.
Mihin ottelu ratkesi?
Huonoihin ottelun alkuihin tällä kaudella tottunut Josba teki ensimmäistä kertaa ottelun avausosuman sitten kauden avanneen NST-ottelun ja vei myös ensimmäisen erän nimiinsä niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin. Sekä ensimmäisessä että toisessa erässä Happee tuli kertaalleen maalin päähän, mutta sen lähemmäksi vierailijat eivät päässeet. Josban iskettyä kahdesti kolmannen erän alussa jyväskyläläiset saivat vielä pienen kirivaihteen päälle, mutta Josba kuittasi sen nopeasti omilla osumillaan. Lopussa kotijoukkue vielä kaunisteli lukemia Happeen menettäessä viimeisenkin saumansa ottelun loppuminuuteilla ottamaansa 2 minuutin jäähyyn.
Ottelun hahmo?
Josban hienon taistelun ilmentymä ottelussa oli sen huikeassa vireessä ollut kakkosvitja. Joukkueen kapteeni Perttu Puska (3+3), keskiviikkona lausunnoillaan pienoisen kohun aiheuttanut Pauno Kajoksinen (3+2) ja sähäkkä Mikko Hallikainen (2+3) olivat kentällä alati vaarallisia ja loivat hyviä paikkoja melkein joka vaihdossa. Kentällinen voitti oman pelinsä Happeen kentällisiä vastaan teholukemin +6.
Ottelun puheenaihe?
Josban kakkoskentässä hirmutehot iskenyt Kajoksinen aiheutti ennen peliä kohun sosiaalisessa mediassa. Kajoksinen oli kommentoinut päivän Sanomalehti Karjalaisessa mm. että hän ei tee ylimääräistä treeniä omalla ajallaan ja viettävänsä yönsä urheilua seuraten sekä vetoa lyöden. Kajoksinen oli myös todennut, että ei ole hyvä esimerkki junioripelaajille. Myös Pääkallo raportoi tapauksesta ja se herätti puhetta myös Joensuu Areenan lehtereillä. Miehen vastaus kohuun jää varmasti monen mieleen.
Tilastohuomiot:
Josba: Perttu Puska 3+3, Pauno Kajoksinen 3+2, Mikko Hallikainen 2+3, Tatu Könönen 2+0. Tuomas Tokila 21 torjuntaa.
Happee: Jami Manninen 3+0, Otto Tikka 1+2. Eero Kosonen 11 torjuntaa.
Teksti: Lauri Havukainen
Viime tammikuussa voitettiin ja heti perään nyt yli 10kk myöhemmin. JYTKY!!! Mite päi täs nyt olla sitte. #salibandy
— Tatu Könönen (@TatuKononen) November 6, 2014
Onko kukaan kysynyt, ehtikö Kajoksinen nukkua #Josba:n voittojen välissä ollenkaan? #salibandy
— Urheilun Ystävä (@UY272) November 6, 2014
Tiukka haastattelu! Josban Kajoksista viehättää lajin helppous – "Ylimääräistä en tee"
http://t.co/XHDK3wOeMH
#salibandy #Karjalainen
— Toni Lötjönen (@ToniLotjonen) November 6, 2014
@englund_olli No tämä peliura ei kauaa kestä, jos ei treeni ala kiinnostamaan. Oli ainakin rehellinen @JosbaFloorball #salibandy
— Pasi Kotilainen (@PasiKotilainen) November 6, 2014
Eipä taida liigassa ihan ainoa laatuaan olla. Muitakin fleguja löytyy pääkaupunkiseudun liigajengeistä.
Ei ole ei. Ei ole Kajoksinen ainut ja hienoa, että oli käytännössä ensimmäinen, joka toi asiat esille niiden oikeilla nimillä. Juniori esimerkki kommentin olisi ehkä voinut jättää sanomatta. Pasi Kotilainen taisi ottaa kunnon kävyn:) Kyllä Suomessa vaan pärjää sbandyssa, tässä amatööri lajissa, hyvällä pelisilmällä, jos sitä oikeasti löytyy niinkuin Paunolla. Ei sitä ihan kankikovana tarvii joka päivä olla pallon perässä juoksemassa. Palkkaa jos oikeasti maksettaisiin niin sitten voitaisiin väittää ettei kaveri hoida työtään.
Mutta eikös Joensuun suunnalla ole ollut näitä maksuongelmia korvausten osalta? Siitähän päästään vanhaan sanontaan:
”Työnantaja on maksavinaan palkkaa ja työntekijä on tekevinään töitä”
Divarista löytyy TOP10 -pelaajien joukosta muutamia pelimiehiä, jotka mahtuisivat kyllä taitojen puolesta hyvin liigaan, mutta kova treemaaminen ei kiinnosta ”näillä korvauksilla”. Tämän vuoksi pojat vähän harrastelevat rennosti divarissa sabaa ja pitävät kavereiden kanssa hauskaa!
Niin miksei sitä liigassakin sitten, jos jengit sen mahdollistavat!
Divarissa treenaaminen on ihan yhtä kovaa kuin liigassakin.
Yhtä monta peliä, pelimatkaa ja treeniäkin lähes yhtä paljon. Liigassa taitotaso hieman korkeammalla, joilla näitä pelejä ratkotaan.
Varmasti on divarissakin vaatimukset jo lähes yhtä kovat kuin liigaporukoilla, ainakin kärkipään porukoilla. Mutta jos sä paukutat kaudesta toiseen yli 50 pinnaa, niin ei siinä valmentaja paljon mussuta, jos ei pururata kiinnosta heinäkuussa. Syksyllä otetaan ilomielin kaverit vastaan ja silloinkin käydään treeneissä, kun sopii aikatauluihin. Liigassa oletan, että tämmöinen ei enää onnistu nykypäivänä?
Tor
viime kaudella näin pääsi käymään Loviisassa. Runkosarjan voitto siinä Happeelta meni, mutta Tor ei pelastunut.
Sorry, meni aivan väärään topiciin!
Minä Joensuun Salibandyn Tamminen eli Jarski Nilviäinen tiedän kaiken! Kirjoitin myös hienon jutun Paunosta ja annoin ”positiivista” ajateltavaa junnuille!