Salibandyn Suomen Cup on ollut vuosia yksi lajin murheenkryyneistä. Sen suurin ongelma on arvostuksen puute.

Vaikea sanoa kumpi on muna, ja kumpi kana, mutta suurin ongelma on ollut siinä, että kaikkia Salibandyliiga- ja Divarijoukkueita ei olla saatu houkuteltua mukaan. Oikeastaan koko Cup on saanut sellaisen leiman, että se roikkuu pakollisena paheena lajin mukana.

Tällä kaudella merkittävää ja iloista väriä Cupiin ovat tuoneet kakkosdivarijoukkueet. Näistä KeLy ja FBC Turku pelasivat vielä puolivälierissä. KeLy:n yhden maalin tappio oli erinomainen suoritus SM-hopeamitalistia ja hallitsevaa Cup-mestaria Classicia vastaan.

Sitten on tämä FBC Turku. Ensin kaatui Divarijoukkue Steelers maalilla. Sitten Nokian Krp pari viikkoa takaperin jatkoajalla ja tänään toistui täsmälleen sama temppu Kooveeta vastaan. Useampi dramaturgi on varmasti kateellinen.

Tähän väliin kuitenkin tunnustus. Otin FBC:n ja Kooveen välisen puolivälieräottelun katsantoon hyvin vähäisin pelillisin odotuksin. Kuinka väärässä olinkaan.

Vaikka ottelu ei ollutkaan mitään taktisen pelin riemuvoittoa, niin viihdearvo oli huipussaan. Kumpikaan ei peruutellut ja FBC Turku iski vastahyökkäyksiä kuin Sven Tuuva Vänrikki Stoolin tarinoissa konsanaan. Ilman pelkoa.

Ottelu oli kaikkinensa tasaista vääntöä alusta loppuun. Välillä Koovee löi kolme maalia putkeen kotijoukkueen nuottaan. Kolmannessa erässä taasen FBC Turku nousi kahden maalin takaa kahden maalin johtoon, jonka Koovee vielä tasoitti. Ajoittain vaikutti, että Kooveella on jo lomashortsit jalassa ja meno oli molemmissa päädyissä melko havaijimaista. Se ei ei vie kuitenkaan mitään pois FBC Turulta.

Jatkoajalla huomasin jo oikeasti jännittäväni ja sillä ei ollut mitään väliä kumpi ottelun vie.

Jatkoaika ja Jaakko Hautamäen ratkaisu. Tampereellakin havaittiin seismistä värähtelyä. Niin voimakas oli turkulaisten tuuletus.

Selostajillakin oli oma osuutensa. Santeri Lähteensuon ja Tomi Auremaan heittäytyminen takasivat jännityksen alusta loppuun.

David vastaan Goljat-asetelman lisäksi tärkeintä oli se, että tämä kaikki tuotiin tavallisen kansan silmien eteen. Näkyville. Ilmaisena. Youtubesta. Tunnelman pystyi haistamaan. Jopa maistamaan. Vaikka kuva ei ollutkaan aivan 100% priimaa, niin myös visuaalinen seuraaminen onnistui.

Tehocup ei näy eikä kuulu tarpeeksi. Tällaiset FBC Turut ja muut altavastaajina onnistuvat ovat tarinoita itsessään ja tuovat tunteen keskiöön. Esimerkiksi englantilaisen jalkapallon FA Cupissa näitä yllätyksiä ja sankaritaruja on vaalittu ja arvostettu jo pitkään.

Tämänpäiväinen oli sitä Suomen Cupin romantiikkaa parhaimmillaan. Tämä on ilmaista mainosta lajille. Lisää tällaista hehkua ja yritystä seuroilta itseltäänkin.

Ei lopeteta, vaan kehitetään Suomen Cupia kiitos.