Olen huolestuneena katsonut Seinäjoen Peliveljien taivalta tämän kauden Salibandyliigassa. Myönnän, että odotukseni joukkuetta kohtaan olivat opitimistisempia kuin viime kauden päätteeksi. Ajattelin jopa, että nyt vihdoinkin joukkueella on riittävästi aikaa kehittää peliään nykysalibandyn suuntaan. Kuulin jopa huhuja, että SPV on kesäharjoittelussaan keskittynyt pallollisen pelin kehittämiseen.
Mitään merkkejä paremmasta huomisesta ei kuitenkaan seinäjokelaisten otteissa ole nähtävissä. Joukkue on tällä hetkellä pelillisesti täysin kaaottisessa tilassa. Voisi puhua jopa katastrofin aineksista, siitäkin huolimatta, että ryhmä ”porskuttaa” runkosarjan toisella sijalla. Tämä sijoitus tulee pelkästään siitä, että SPV:n pelaajamateriaali on liigan huippuluokkaa. Valitettavasti valmennus ei ole – ainakaan tällä hetkellä.
Tässä käytiin muutama päivä sitten keskustelua Twitterin ihmeellisessä maailmassa siitä, mikä on pelitavan merkitys joukkueen menestyksessä. Kun puhutaan liigan huippujoukkueista, niin silloin ratkaisevissa otteluissa esimerkiksi liigan finaaleja pelatessa pelitapa on se kivijalka, jonka varassa huippuyksilöt tappelevat mestaruuksista. Jotkut väittävät, että pelitavalla ei ole merkitystä. Valmentaja luo joukkueelleen sellaisen pelitavan, joka muokkautuu joukkueen tarpeille sopivaksi. Valmentajan pitäisi pystyä yhteistyössä pelaajistonsa kanssa muokkaamaan pelitapa sellaiseksi, että se antaa mahdollisuuden voittaa ne kaikkein tiukimmat ja ratkaisevimmat ottelut.
Miten tätä pelitapa ajattelua tulisi miettiä? Usein ajatellaan virheellisesti, että se koskee ainoastaan joukkueiden karvauspelaamista. Ehkä ennen muinoin näin olikin. Luotiin jokin formaatti joukkueelle, esimerkiksi 2-1-2 tai 1-2-2 ja ei paljon muuta. Pallolliseen peliin ei valmennuksen osalta annettu joukkueille muita lääkkeitä kuin ”tehkää maaleja enemmän kuin vastustaja”. Se oli sitten viisikoiden omalla vastuullaan kehittää omaa pallollista peliään. Toki sen pitäisi olla sitä näin edelleenkin. Viisikoiden pitäisi saada kehittää pallollista peliään niissä raameissa mitä valmennus on sille antanut. Valitettavasti SPV:ssä näin ei ole.
Mielestäni joukkueiden pelitapa nykysalibandyssa koostuu sekä pallollisesta, että pallottomasta pelitavasta. Ja molempien näiden osa-alueet voidaan jakaa sille osa-alueelle, jossa peliä pelataan. Alla olevassa kuvassa esimerkki siitä kuinka pelitapa voidaan jakaa karvaus/puolustuspelaamisessa kolmeen osaan. Pelitapa voidaan tietysti jakaa myös kahteen osaan, mutta huippujoukkueissa pitäisi olla selvillä mitä milläkin kentän osa-alueella tehdään, joten näissä joukkueissa jako kolmeen on perusteltua. X1 osiossa ollaan hyökkäyspään päädyssä karvaamassa palloa pois. Tätä pelitapaa käytetään paljon silloin, kun ollaan otteluissa häviöllä ottelun loppuhetkillä. Pallo pitää saada hieman isommallakin riskillä pois vastustajalta. Tätä käytetään myös silloin, kun ”tiedetään” ennakolta, että ollaan vastustajaa hieman parempia sekä taidollisesti, että fyysisesti. Pyritään tekemään vastustajan peli kentän jokaisella osa-alueella vaikeaksi avauspelaamisesta lähtien.
X2 osio on se, jota pääosin nähdään nykysalibandyssä käytettävän. Karvauksen kärki on usein 50-70 % korkeudella hyökkäyspäästä katsottuna (tämä tässä piirrettynä). Tämä pelitapa pitää karvaavan joukkueen viisikon etäisyydet paremmin hallittavissa ja tätä kautta pallo on siis helpompi ottaa oman joukkueen haltuun. X3 puolustuspään pelaaminen koostuu sitten siitä pelin osa-alueesta joka keskittyy oman pään puolustamiseen. Tässä nähdään nykyliigassa eri variaatioita. Suurin osa pyrkii pelaamaan tätä alueen kautta. Kun vastassa on hyvä pallollinen hyökkäyspään joukkue, niin silloin pelaajat joutuvat pelaamaan tällä alueella pidempiä aikoja ja eri paikkoja. Yleisin tapa lienee se, että sentteri pyrkii pelaamaan keskustaa pois ja laitahyökkääjät pudottavat tarvittaessa alemmas omiin laitoihinsa tai keskelle. Jotkut pelaavat myös niin, että keskustaa pelaavat vuorotellen keskushyökkääjä tai laitahyökkääjä. Nämä siis pelin peruspilareita ja joukkueen kesken sovittavia asioita. Pääsääntöisesti valmennus sanelee näissä kuinka mennään. Myös pelaajia kuunnellaan ja pelaajien vahvuudet olisi hyvä ottaa näissä huomioon.
Kun tämä sama pilkkominen sitten tehdään pallolliseen peliin, niin se on se pelin osa-alue, joka vaatii huomattavasti pidemmän aikavälin harjoittelua kuin karvauspelaaminen. Ja tämä on juuri se aihe, jonka haluan SPV:n pelistä nostaa esiin. Käytännössä Peliveljillä ei ole tähän juurikaan variaatioita. Joukkueen pallollinen peli koostuu lähes 100 % siitä, että palloa pelataan salaman nopeudella kohti vastustajan maalia. Kun puolustajat saavat omassa päässään riiston, niin heidät on käytännössä ohjeistettu pelaamaan pallo nopeasti ylös joko maassa tai ilmassa (kts. kuva). Tässä joukkue onkin erittäin hyvä ja tämä pelityyli toi myös sille kaksi mestaruutta putkeen. Nykypäivän salibandyssa tämä ei silti enää riitä. Palloa on osattava hallita paremmin koko kentän alueella. Tämän nopean kääntöpelin vuoksi Peliveljille tehdään liikaa maaleja omiin. Koska, kun joukkue menee koko ajan kovaa vastustajan maalia kohti, niin se venyttää väkisinkin oman viisikon etäisyyksiä ja silloin vastustaja saa enemmän tilaa ja aikaa iskeä omat vastahyökkäyksensä. Jos haluatte, niin katsokaa tämän kauden otteluiden maalikoosteita. Sieltä syyt ovat oman verkon heilumiseen löytyvät. Ja niistä näkyy myös joukkueen yksipuolinen tapa hyökätä.
SPV on fyysisesti huippukunnossa. Joukkueen pelaajamateriaali on liigan parhaita. Eli nämä seikat antaisivat valmennukselle mahdollisuuden kehittää myös pallollista peliä. Uskon kuitenkin, että tämä asia on pelkästään päävalmentaja Tommy Koposen käsissä. Koponen ei joko osaa tai sitten uskalla muuttaa pelityyliä. Veikkaan vähän molempia. Ja nyt päästään siihen, mistä jutun otsikko tulee. SPV:n pelitapa ei pallollisen pelin osalta vastaa nykyään huippusalibandyn vaatimuksia ja siksi heidän miehensä eivät mahdu enää maajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Tämä on erittäin iso sääli pelaajien kannalta. Joukkue on pakotettu pelaamaan pelityyliä, jota väittäisin monen pelaajan joukkueessa inhoavan. Joukkue ei uskalla tarpeeksi riitauttaa pelillisiä asioita, koska ruokkiva käsi saattaa loppua ja osoitteen muutos joukkueen vaihdon myötä tulla eteen. Koposella on käsissään sellainen pelaajisto, joka tietää kaiken mitä vaaditaan pallollisen pelin kehittämiseen.
Juha Kivilehto on nyt pelaavassa maajoukkueessa, eikä varmastikaan pelkästään Seinäjoella annettujen näyttöjen perusteella. Mikko Kohonen on nähnyt pelaajana kaiken ja osaa varmasti ajatella peliä monelta kantilta. Ja muitakin löytyy paljon. Siis niitä pelaajia, jotka peliä osaavat ja voivat kehittää pallolliseen suuntaan. Itseäni erityisesti on ihmettänyt tämän kauden joukkueessa Jalo Kouvosen saama vastuu. Alussa mies näytti olevan hyvin pelillä mukana, mutta syksyn edetessä kaveri on kuitenkin tippunut pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle rivimieheksi. Kouvonen oli kuitenkin Happeen viime kauden mestarijoukkueen ykköskentän puolustaja ja kesän alussa maajoukkueen 40 pelaajan ringissä. Väittäisin, että SPV:n kääntöpelin opetteleminen vie nyt aika paljon aikaa ja turhaa energiaa Kouvoselta tällä hetkellä. Kouvonen kehittyi Happee-aikanaan huikeaksi pallolliseksi puolustajaksi. Mutta, kun tämä pallollinen elementti nyt Seinäjoella joukkueen pelityylistä puuttuu, niin veikkaisin, että se on pudottanut miestä kokoonpanon ulkopuolelle.
SPV voittaa suurimman osan runkosarjan peleistä pelaajamateriaalinsa turvin. Mutta jos pallollisessa pelissä muutosta ei tapahdu, niin silloin mitään mahdollisuutta ei ole enää pärjätä muita huippujoukkueita vastaan. Nykyään se näyttää olevan vaikeaa jo keskikastin porukoitakin vastaan. Classic, Oilers, SSV ja Happee ovat valovuoden seinäjokelaisia edellä pallollisessa pelissä. Ja ovat vielä pitkään. Nyt pitäisi viimeistään Seinäjoella herätä tähän päivään ja alkaa kehittää hommaa. Keväälle vielä ehtii. Niin kuin jo totesin, niin pelaajien taitotaso ja ominaisuudet kyllä riittävät tähän. Mielestäni on valmennuksen osaamattomuutta ja luottamuksen puuttumista näin kovaa pelaajistoa kohtaan, jos tähän nykyiseen joukkueen tilaan ei millään tavalla pyritä hakemaan parannusta.
Kirjoitan tämän siksi, että toivoisin näkeväni sen todellisen potentiaalin, joka seinäjokelaisissa pelaajissa on. Ja toivoisin, että sitä kautta vielä noustaisiin tappelemaan maajoukkuepaikoista jatkossa. Ja ennen kaikkea toivoisin, että Koponen olisi valmis luottamaan pelaajiinsa ja antamaan pelaajistolleen ne avaimet käyttöön, joita nykyään tarvitaan kansallisessa ja kansainvälisessä menestymisessä. Niin seura- kuin maajoukkueessakin.
Kommentin kirjoittaja pelasi Salibandyliigassa yhteensä 15 kautta Happeen, Oilersin ja SPV:n riveissä. Nykyisin hän toimii salibandyvalmentajana.
Hyviä pointteja. Sen verran täytyy silti kommentoida, että Kouvosen pelaamattomuus on pelkästään kurinpidollisista syistä johtuvaa. Jalohan on muutenkin saanut pelilliset oppinsa hyvin pitkälti SPV:stä junnuajoilta. Pelitapa sopii kyllä hyvin joukkueeseen, kunhan muut asiat saadaan kasaan.
Tekstistä haiskahtaisi sellainen kuva, että kirjoittajalla on jotain kaunoja Koposen kanssa? Olen kuitenkin itse saanut aina Koposesta kuvan hyvänä valmentajana, ja sivuston muissa keskusteluissa on heitetty ilmoille jopa maajoukkuepesti Kettusen seuraajana… SPV:llä on laadukas ja kokenut pelaajarinki, luulisi että siellä pelaajatkin tiedostavat ongelman eivätkä alennu valmennuksen tossun alle täysin.
Täyttä asiaa tämä teksti. Itsekin olen tällä kaudella monesti ihmetellyt Koposen touhuja joukkueessa. Lisäksi Jari Hankkio istuu lähes joka pelissä alkupelin viltissä, vaikka mies on todella lupaava pelaaja ja on pelaamaan päästessään tehnyt myös tulosta (esimerkiksi SalBa-peli)
Haluan korostaa, että minulla ei ole mitään kaunaa Tommy Koposta kohtaan ihmisenä. Tämä kirjoitus koskee vain ja ainoastaan joukkueen nykyistä tilaa ja pelitapaa. Olen Tommyn hyvä ystävä ollut jo vuosia enkä usko, että tämä kirjoitus sitä muuttaa. Pelillisistä asioista olemme aikaisemminkin olleet eri mieltä salibandyn piirissä. Tommy on auttanut minua paljon oman peliurani aikana ja siitä olen paljosta hänelle kiitollinen.
Mielestäni tässä syytetään nyt aivan liikaa Tommyä. Vastuu joukkueen menestyksessä ja pelillissä otteissa on koko joukkueella! Haluaisin kyseenalaistaa myös joukkueen 2. Valmentajaa Matti Pollaria. Pollari ei ole ikinä saanut mitään hyvää aikaiseksi(Viime kaudella pudotti SPV:n a-juniorit sm-sarjasta). Kyseinen kaveri ei ole kovin hyvä henkilö joukkueen hengen kannalta. Monet ihmettelivätkin, miksi tällainen kaveri ensinnäkään on apuvalmentajana.
Oliskohan niin, että Kotilainen olis kateellinen siitä, että Koponen on valovuoden häntä itseään edellä meriiteiltään salibandyvalmentajana. Jos Koposen opit ovat niin perseestä kuin Kotilainen väittää, niin mistähän johtuu että SPV:llä on vuodesta toiseen liigan kovakuntoisin joukkue. Nuoret lahjakkuudet ja salibandyn suurnimet haluavat tulla seuraan ja tehdä jatkosopimuksia. Eikö se ole organisaation ja valmennuksen ansiota sekin, että seura saa jalkeille menestyvän joukkueen, pelitavasta riippumatta. Ne valmentajat rakentaa menestyvän joukkueen, jotka osaa (Koponen). Toiset ei osaa (Kotilainen).
Nimenomaan on Koposen vika, koska kuten Kotilainen jo tuossa sanoi on SPV:n pelaajisto huippuluokkaa. SPV on jo viime kaudesta pelannut idioottimaisesti ja se on näkynyt tuloksissa. Yleensä herrat Kiviranta & Koski ovat kääntäneet pelit SPV:n voitoksi, mutta nyt alkaa olla jo vaikeaa. Jos SPV:n pelaamista koittaa laittaa kakkosvalmentaja Pollarin syyksi niin johan on Koposen fanilasit päässä.
Höpö-höpö kateelisista huutelijat. Kyllä tuossa ihan täyttä asiaa kirjoitetaan ja kuten Pasi itsekin kommentoi, ei hänellä ole mitään hampaankolossa.
Viimevuoden sijoituskin kertoo, että jotakin tämäntyylistä ongelmaa spevellä on.
onko ihmeelläkin kurinpidollisia ongelmia?
SPVn viime vuosien fyysinen ylivertaisuus on otettu kiinni ja nyt spvn pitäisi keksiä uutta ruutia.
Siis kaikki starat ja lahjakkuudet haluavat seinäjoelle, anna mun nauraa. Rahalla sinne jonkun saa, kuvittele nyt vaikka esimerkiks kapasta, kaartista, vänttistä, kailialaa.( Muutaman mainitakseni))Pitäs ostaa talot ja traktorit ennen kun sinne tulis. Onko kouvonen käynnyt juomassa kaljan kun ei pääse pelaan?
Taktiset hienoudet menee ymmärryksen ulkopuolelle, mutta tämä on asia minkä on toistuvasti saanut katsomossa amatöörikin huomata: pelikirja on peliveljillä ohut. Välillä jopa hävettävän kateissa peli, kun palloa roiskitaan vastustajan päätyyn kun sinne ei muuten päästä. Usein myös karvaus riistäytyy käsistä, kun otetaan vastustajan päädystä säännönmukaisesti kahdella, joka johtaa todella usein 2 vs 1 hyökkäyksiin vastustajalle.
Hankkion kohdalla melkein jopa toivoo, että mies on loukkaantunut, koska en muuten voi käsittää miksi mies ei pelaa. Todella vaarallinen hyökkääjä.
Joulukuussa pelit Classicia, SSV:tä ja Happeeta vastaan. Saa nähdä vieläkö korttitalo pysyy pystyssä…
Enpä nyt tiedä tosta pelitavasta, rupee ykkönen väsyyn.
Se niitä on kannatellut menestykseen, se kun lähtee.. mitäs sit?
Omista junnuista ei apuja. Kehä kolkki kirjoitti vähän järkeekin.
Ei nyt tietenkään kaikki Starat Seinäjoella ole, mutta kyllä sellaisille pelaajille kuin esim.Kohonen, Koski, Hulmi, Kiviranta, Kivilehto, Ihme olisi kysyntää missä joukkueessa tahansa. Eikä niitä kyllä Seinäjoelle rahalla houkutella vaan jokin muu heitä Seinäjolle on houkuttanut. Sitä paitsi ei SPV ole enää hetkeen ollut pelkästään ykkösen varassa.
Onko pelitavassa vikaa vai, onko pelitapa tuttu ja ennakoitava? Tätä peliä kun voi pelata monella tavalla, Nhl:ssä taitaa jengit vetää suht saman kaavan mukaan, mutta muissa sarjoissa jengit soveltaa ja keksiipyörän uudestaan.
No ei todellakaan ole mut kuulema kaikki haluaa sinne, Hulmin ja Ihmeen joku vois halutakkin.
Ei ole Hankkio loukkaantunut, vaan pelasi esim. Kooveeta vastaan jämäminuutteja. Koposen peluutustapa on kummallinen.
Edelleen väitän, että aiemmin mainitsemani lista SPV:n pelaajista, lisättynä esim. Hankkiolla kelpaisi kelle liigaseuralle tahansa, jos he ilmaisisivat kiinnostuksensa pelata muualla ja puolitalkoilla kuten tekevät SPV:ssä. Vain Kivilehto saanee pelaamisestaan kilpailukykyistä palkkaa, muut Ihmettä ja Kohosta myöden ovat enempi tai vähempi talkoissa ja hankkivat elantonsa muualta. Mutta he haluavat pelata Seinäjoella, koska heillä on Speve-sydän ja ja he viihtyvät Koposen joukoissa. Totta on, että SPV:n nimimiehistä osa on jo ikämiessarjassa, mutta kuitenkin vielä kovia pelimiehiä. Mestaruusvuosien takuuvitja Hulmi-Kohonen-Koski ei ole enää koko kaudella ollut ykköskenttä vaan vastuuta on enempi jaettu muille, juuri jatkoa silmälläpitäen. Luotettavat lähteet kertovat, että tämä on vanhan jengin viimeinen yhteinen kausi. Koposella on jo suunnitelmat valmiina rosterin täydelliseen uusimiseen ensi kaudeksi. Mennään sitten millä pelikirjalla tahansa, nähdään ensi kaudella kova, mutta täysin uudistunut Peliveljet
Otetaan ja annetaan Pollarille kenkää. Otetaan Pietilä tilalle. Se on mies paikallaan. Joka paikassa saa porukan pelaamaan parhaalla tavalla. Lisäksi Yli-Kortesniemi muuten vaan kolmoskoutsiksi.
Viime kauden floppauksen yksi syistä oli se, kun runkosarjassa koitetaan erilaisia ketjukoostumuksia miltei jokaisessa pelissä ja kun tuli tosipaikka niin ei vaan toiminut ”vanhat hyvät” ketjut ja kemiat joihin yleensä palataan pahan paikan tullen. Mielestäni Koposen ei pitäisi kokoajan vaihdella pelaajia vaan yrittää hakea toimivia ketjukoostumuksia enemmän niin kuin muutkin joukkueet tekevät koko runkosarjan. Siis kyllähän Koponen niin tekeekin tietysti, mutta ei pitäisi vaihdella ihan niin paljon kuitenkaan kesken kauden.
Hakonen bongattu Sveitsissä.
Lomalla vai sopparia hieromassa?
nottajoen peliveljet on nähty.
Hulmin poika porista on paras pelaaja. Kaikki tietää sen. Myös IsoH ja Elastinen.
Ei pelannut Raumalla, vaikka oli paikalla ja ilmeisesti pelikunnossa.
Hulmi ei pelannut loukkaantumisen takia, luki SPV kotisivuilla. vai tarkoititko jotain toista pelaajaa?
Spv faninille: Koponen on valmentajana varmasti hyvä ja osaa ja ymmärtää fysiikan tärkeyden(ehkä kun liikunnan opettaja). Pasihan ei tätä arvostellut. Nopea kääntökin on nykysalibandyä parhaimmillaan, mutta ei se että sitä roiskitaan koko ajan. Tommy on hieno mies ja tehnyt kovan duunin säbän eteen, multa iso peukku sinne suuntaan. Nyt vaan pitäis olla rohkeutta lähtee pois omalta mukavuusalueeltaan…
Koposella voisi osaaminenkin riittää kyllä viemään joukkueen peliä modernimmaksi, mutta todella vaikea prosessi kun runko on käytännössä sama kuin mestaruuden aikana. Sama naama vetämässä samoja naamoja johonkin uuteen suuntaan. Todella vaikea muutospaketti yritysmaailmassakin.
Teksti täyttä asiaa. Jos joku kehtaa huudella Koposta tulevaksi maajoukkuevalmentajaksi niin ei hyvin mene. Koposen pelikirja on peräisin antiikin ajoilta, ja joukkueen pelaajarinki on keskiarvollisesti liian vanha. Omille junioreille ei anneta tarpeeksi näyttömahdollisuuksia, joiden kautta myös joukkueen pelitapaa olisi helpompi uudistaa. Ei voi käsittää esimerkiksi Hankkion penkkiminuuttien määrää. Valoja tauluun Tommy, muuten suunta jatkuu samana kuin edellisvuotena.
Jope, ei se pelitavan muuttaminen niin vaikeaa ole salibandyssä. Itseasiassa vanhat pelaajat voisivat omaksua sen nopeammin kuin nuoret. Amu on saanut nyt muokattua SSV:n peliä aika paljon ja ”vanhoja naamoja” sielläkin on vaikka kuinka paljon. Tosin kesken kauden ei kovin radikaaleja muutoksia enää kukaan uskalla tehdä, vaikka ehkä pitäisi.
Itse en olisi SPV:n ”kriisistä” huolissani. Nyt eletään kuitenkin vasta marraskuuta ja kuten tässä on todettu niin kevääseen vielä ehtii. SPV on perinteisesti ollut joukkue, jonka peli alkaa kulkea joulun jälkeen. Tottakai poikkeuksiakin on, mutta muistaakseni tällaista tulostarpomista oli ainakin toisen mestaruuskauden aikana.
Mitä tulee pelitapaan niin ei Koponen voi olla niin hölmö ettei itse huomaisi virheitä. Uskon, että tässä on kyse jostain kauden aikaisesta prosessista. Kokeillaan eri juttuja esim. karvauksen suhteen. Okei, ”pitkä päätyyn ja perään” ei kuulu mihinkään huippu-urheiluun, mutta kuitenkin. Runkosarjan aikana tulee kaikille joukkueille huonoja pätkiä ja joku arki-illan vieraspeli ei vaan jaksa aina sytyttää. Pelataan pelkästään tuloksesta eikä jakseta keskittyä kehittämään omaa tekemistä.
Uskon, että SPV parantaa menoaan joulun jälkeen. Ellei paranna niin sitten voidaan alkaa miettiä toimenpiteitä. Toisaalta, SPV on viikosta toiseen piikkipaikan tuntumassa, mutta pelaavat huonosti. Ollaanko taas huolissamme?
Amu on hyvä esimerkki siitä miten uskalsi muuttaa Ssv:n pelitapaa.
Kuitenkin uudella pelitavalla nappasivat pronssia vaikka kaikki oli uutta pelaajille. Fakta on vaan se, jos meinaa jatkossa pärjätä pitää osata uudistua ja mennä valmentajana sinne epämukavuusalueelle.
Katsotaanpa tästä muutama vuosi taaksepäin SPV:n saldoa: 2010 pronssi, 2011 Suomen cupin voitto/sm-hopea, 2012-2013, mestaruudet, viime vuonna tuli puolivälierätappio, mutta kaikkina näinä vuosina joukkueen runko on pysynyt samana. Kyllä muu salibandyväki nostaa itsensä turhan korkealle, jos luulevat muutamassa vuodessa kehittäneensä niin kovasti, että SPV tuolla putoaisi kelkasta.
Hyvin se Espanjakin syöstiin vallasta futiksessa, kun jatkoivat samalla pelitavalla liian kauan. Kuten Barcelona.
Tupe, ”dynastian” vanhana vihaajana on pakko sanoa se, että Amun pelitavan uudistus oli aika yllätys. Olin jo laskenut Amun niihin vanhoihin partoihin, ketkä eivät osaa uudistaa peliään. SSV:n uusi pelitapa on kuitenkin yllättävän hieno ja tuore. Toivottavasti se poistaa nopeasti sen mielikuvituksettoman kaikkien pelaajien juoksuttamisen alakolmion kautta, jota jotkut joukkueet sitkeästi vieläkin käyttävät.
Kun ite oon seurannu spv:n peluuttamista pitäisi koposen peluuttaa enemmän hankkiota, pelto-arvoa ja muita nuorempia. Hankkio on pelannu omasta mielestä mahtavan alkukauden.
Speven pelitapaan liittyen, mielestäni nopeat vastikset toimii hyvin mutta jotain voisi ehkä vähän muttaa siinä mielin että ei aina paukuttais pelkkiä vastiksia. Ja haettaisiin vähän enemmän useammalla syötöllä maalia kuin kolmella. Speven valmennuksessa vois ehkä pikku hiljaa jo miehet vaihtua.
Onko kukaan muu koskaan valmentanut Speveä kuin Koponen? Aika aikansa jne.
Putosi cupista ainakin jos ei kelkasta! Ja oikeesti voivoi, urheilussa harvoin katellaan tuloksia edelliskauden edeltäjästä, milloin speve viimeksi voittanut jotain. Viime kaudella hävisivät kaikki skabat, vaikka tripla oli tavoite. Tänä vuonna jo hävisivät ekan skaban, että ei nyt oikeesti vahvalta näytä. Toki keväällä sitten alkaa tosi pelit ja en ite vielä suostu Speveä täysin pois sulkemaan niistä karkeloista…
SPV putosi cupista! Mitä sitten, kakkosluokan pytty, jota edes seurat itse eivät arvosta kovin korkealle. SPV:lle on vain helpostus, etteivät cupin pelit enää syö joukkueen voimavaroja pois liigapeleistä. Ne tärkeimmät pelit pelataan maalis-huhtikuussa ja silloin on syytä olla kunnossa. Aika hassua, että täällä kritisoidaan sellaisen joukkueen valmennusta ja pelitapaa, joka on sarjassa tälläkin hetkellä toisena. 80% liigaseuroista ottaisi SPV nykytilanteen ilomielin omalle kohdalleen. Ne jotka huutelevat täällä SPV valmennuksen vaihtamisen perään, eivät ymmärrä, että Tommy Koponen on Mr SPV, seuran perustaja ja urheilutoimenjohtaja. Eli joukkue voi muuttua, mutta Tommy pysyy niin kauan kuin haluaa.
onhan siellä valmennuksessakin vaihtuvuutta ollut Tommyn takana. Viime vuosina oli Kilpikoski kakkosena, sitä ennemmin Yli-Kortesniemeä sun muita. Olipa yksi kausi ilman Kopostakin. Hirvonen ei vain kovin vakuuttavasti sitä hommaa vetänyt…
Kiitos Kotilaiselle analyysille ja ajoitus oli erittäin hyvä. Pääsin Cupin pelissä katsomoon seuraamaan Spv:n avauspeliä ja eilisen perusteella olen täysin samaa mieltä. Jos Spv ei saanut käännettyä peliä nopeasti seurasi pakki-pakki-kukku -kuvio. Pisti erityisesti silmään, koska Ssv hyvin harvoin pelaa tuolla tyylillä. Toisaalta, Spv kääntää peliä huomattavasti paremmin kuin Ssv ja ehkä Koposen ajatus on se, että tällä tavalla saa nopeasti paineen hyökkäysalueelle.
Kotilainen ei kirjoita tekstiä, jonka nimi olisi ”Maajoukkueessa on Happeen kokoinen ongelma”?
Verrattaessa näitä joukkueita keskenään on SPV:stä, kuin myös Happeesta on tasan yksi(!) kenttäpelaaja valittuna Göteborgin MM-kisoihin matkaavaan maajoukkueeseen. Näistä pelaajista Kivilehdolla tulee olemaan huomattavasti suurempi rooli, kuin Mannisella. Kivilehto on osoittanut pärjäävänsä Ruotsia vastaan aikaisemmin kansainvälisissä seura- ja maajoukkue peleissä, vaan Jami Manninen muistetaan olleen mukana kun Falun nöyryytti koko suomalaista salibandyä nuijimalla Happeen 12-0 Champions cupin finaalissa lokakuussa.
Toiseksi Kotilaisen kirjoituksessa yököttää tuo Happee-lasien kautta asioista kirjoittaminen, kuten Kouvosen tilanteessa.
Aina pallollisesti taitava puolustaja ei ole parempi vaihtoehto kentälle, kuin järkevästi pelitapaa kunnioittava ”peruspakki”. Muistathan viime kevään playoffeista Kouvosen olleen kiitettävät neljä peliä pelikiellossa täysin typerän kontaktin ottamisesta. Lisäksi tämä huikea pallollinen puolustaja oli ajoittain vaikeuksissa SSV-välieräsarjassa ja varsinkin maalikoosteita jälkeenpäin katsoessa on kiva nähdä kuinka Kauko käy antamassa takaiskumaalien jälkeen rakentavaa palautetta pakkiparille Tikka-Kouvonen.
On aivan perusteltua antaa aikaa uudelle pelaajalle joukkueen pelitavan sisään ajamiseen. Lisäksi muissa pelaajissa tällä kaudella on tapahtunut huomattavaa kehitystä SPV:ssä (Hakonen, Malkamäki ym.) jolloin on ollut aivan ymmärrettävää nähdä Kouvonen penkillä istumassa pelipaikoista kiristyneen kilpailun vuoksi.
Kyllä Tommy Koposelle täytyy antaa tunnustusta salibandyvalmentajana. Hän on nostanut kovalla työllä SPV:n harrasteporukasta, pienillä vuosibudjeteilla, kaksinkertaiseksi Suomenmestariksi. Ollaan Koposen pelikirjasta ja pelitaktiikoista mitä mieltä tahansa, niin eihän hän nyt kovin huonosti ole hommiaan hoitanut, jos on (pitkälti yksin) pystynyt rakentamaan seuraorganisaation, joka liikuttaa satoja lapsia ja nuoria viikottain saban parissa. Lisäksi miesten edustusjoukkue on fyysisesti sarjan kovakuntoisin jengi, joka taistelee vuodesta toiseen tasapäisesti maan muita (rahalla rakennettuja) kärkijoukkueita vastaan. Kausi on vielä nuori ja pelitavan toimivuudesta ei voida lopullista arviota antaa kuin vasta keväällä, kun nähdään mihin asti SPV yltää. Koposen suurin epäonnistuminen tälle kaudelle on tullut ns. vahvistusten hankkimisessa. Kouvonen ja Raunio eivät SPV tasoisessa jengissä ole juurikaan vahvistuksia, mutta olivat kai niitä harvoja, jotka vähillä resursseilla olivat hankittavissa. Ensi kaudella SPV:ssä lienee edessä uusiutuminen: vanhojen partojen palveluksille ei ole enää tarvetta, koska nuoret ja nälkäiset pelaajat ovat pukeutumassa punaisiin.
Komppaan Apia! Pietilän Anssi on aivan velho.
Happee pelaa maailman hienointa salibandyä mutta sieltä valitaan maajoukkueeseen vain yksi kenttäpelaaja. Eikö siinä ole varsinaisen katastrofin ainekset? Tulee vähän sellainen tunnelma, että piti väkisin päästä sivaltamaan koposta. Spvltä lähti nimenomaan pallollinen (ja henkinen) liideri väänäsen mukana. Varmasti pallolliselle puolustajalle (=kouvonen) löytyy peliaikaa kun eri osa-alueet on riittävästi balanssissa.
Fysiikkamittelöissä kannattaa tässä lajissa miettiä muutakin kuin cooperia ja kestävyyskuntoa. Kun kerta täällä SPV:n fysiikkaa ja kuntoa niin kehutaan. On Happeekin nykyään mukavan urheilullinen porukka ja asiantuntevat taustat tuota puolta hoitaneet, salibandyn vaatimaa nopeutta sopivasti painottaen. Tulokset puhunee puolestaan… esimerkkinä voi katsoa nuorista Huismania ja Ukkosta, Suunnanmuutokset ja terävyys on näillä kavereilla hienolla tasolla.
Eipä se muutama kömmähdys vielä tarkoita sitä, että pitäisi valmennusta sun muuta vaihtaa. Aikansa kutakin, ensin SSV dominoi liiaa vuosikausia, sen jälkee nousi SPV kärkikahinoihin ja nyt saattaa olla happeen vuoro.
Jos pelaat vuosikausia ohuella pelikirjalla, saati et pysty pelin sisällä muuttamaan pelitapaa, oppivat vastustajat metkusi melko pian etkä enään ole voittamaton. On pelkästään lajin etu, että koko sarjassa on aika ajoin liikettä sijoituksien myötä.
Ja kyllä majuun mahtuu minkä seuran miehiä tahansa, sijoituksesta huolimatta kun ne laitetaan oikeille pelipaikoille.
kaikenlaista jussia ja kalevia täällä kommentoi ja leikkii niin tietäväistä että. 🙂
Ratkaisu on Pietilä!
Parempi leikki tietäväistä, kuin luulla olevansa kova poika heittää one-linereita;-)
Ei pettänyt kommenttiosio taaskaan, aiheuttaa aina muutamat naurut ja lukuisia facepalmeja. Löytyy näitä asiantuntijoita jotka onnistuvat ohittamaan koko pelitavallisen pointin kumoamattomalla argumentillaan ”spv:n jätkät on huippu___kunnossa ja voittanu mestaruuksia viime vuosina!”. Asiantuntijoita komppaavat ”ei koposta saa kritisöidä, hän on mr Spv ja tehnyt paljon töitä salibandyn eteen” -hyssyttelijät. Voisiko joku esittää varteenotettavia argumentteja Pasin pointteja vastaan? Nähdäkseni hän puhuu täyttä asiaa.
Nyt on vielä alkukausi menossa. Totutusti SPV ajaa uusia pelitapoja sisään ennalta heikompia joukkueita vastaan. Siitä johtuu tuloksellisesti heikot pelit. Kristillisiä vastaan joukkue nousi voittoon, kun otti vanhan hyväksi todetun pelitavan käyttöön.
ns päävastustajia vastaan pelataan toistaiseksi vielä tuloksellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Kaiken tavoite on, että keväällä pleijareiden alkaessa porukka hallitsee uutta ja vanhaa. Mikäli hommat menevät ajoituksellisesti nappiin, on kannu lähellä palata Seinäjoelle.
Pasin itsensä luulisi tämä ymmärtävän, sillä kokemusta ainakin löytyy.
Happee on valovuoden edellä seinäjokelaisia mutta kevääksi ehtii. Valovuosi on n. 3-4 kk, joten katotaan videoita vajaan 2 vuoden takaa ja palataan siihen? Silloin (03/2013) Kotilainen analysoi: ”Nostan seuraavassa esiin SPV:n avauspelaamisen pallollisena, mikä on viime vuosien aikana jalostunut ehkä parhaimmaksi ja vaarallisimmaksi koko Salibandyliigassa. Vaarallisen siitä tekee se, että siinä noudatetaan niin hyvin sovittuja asioita, että se näyttää välillä jopa liian helpolta verrattuna monen muun joukkueen avauspelaamiseen. Toki myös pelaajien taitotaso tekee siitä helponnäköistä katsottavaa.” Sillä pelitavalla saatiin muistaakseni 3 pelaajaa maajoukkueeseen (Koski, Kohonen, Väänänen).;-)
Nottajokisilla taitaa olla nyt paha mieli, kun messias Koposta on menty arvostelemaan? Mutta asian kieltäminen ja vastahyökkäyshän on aina helpoin tapa hiljentää itselle epämieluisa kritiikki? Kotilaisen juttuja mm. SPV:stä ja Happeesta voi lukea tuosta blogit-otsakkeen alta. Mielestäni niissä keskitytään analyyseihin, ei niinkään mielipidekirjoituksiin omista lähtökohdistaan. Kyllä itse näkisin että kannattaa ottaa se pää pensaasta pois jo nyt, eikä sitten vasta keväällä niin kuin viime vuonnakin.
SPV on käpertynyt omaan lakeuteensa.
AjH kirjoittaa täyttä kukkua:
”Fysiikkamittelöissä kannattaa tässä lajissa miettiä muutakin kuin cooperia ja kestävyyskuntoa. Kun kerta täällä SPV:n fysiikkaa ja kuntoa niin kehutaan. On Happeekin nykyään mukavan urheilullinen porukka ja asiantuntevat taustat tuota puolta hoitaneet”
Ei tarvi kuin katsoa pari videota instagramista speven harjoittelusta, niin tajuaa, ettei siellä painoteta pelkästään Cooperia ja kestävyyskuntoa. Speve on vuosikausia keskittynyt niihin asioihin, mille tasolle muut alkavat päästä vasta nyt. Räjähtävyyttä, nopeutta jne.
Täällä joku kaipaili argumentteja Pasin pointteja vastaan. Eikö Oras sellainen löydy kun katsotaan sarjataulukkoa. Kritisoinnin sijaan muut joukkueet voisivat ä oppia jengistä, joka on sarjassa toisena, toiseksi parhaalla maalierolla ja ero Happeeseenkin on vain muodollinen. Ja ratkaisupelithän ovat vasta kaukana edessäpäin. SPV ja Koponen eivät näytä olevan kovin suuressa suosiossa salibandyfanien keskuudessa Seinäjoen ulkopuolella (syykin on arvattavissa :). Eipä näytä Speven pelaajat olevan Kettusen suosikkejakaan. Koskaan edes mestaruusvuosina ei kovin moni ole lakeuksilta mahtunut maajoukkueeseen. Näitä syitä on jo vaikeampi keksiä. Muistellaanpa eräänkin valtamedian salibändyasiantuntijoiden analyysiä ennen loppuottelusarjaa SPV-SSV vuonna 2013. Kaikkien asiantuntijoiden mukaan Viikingit hakee mestaruuden helposti takaisin Helsinkiin. Kuinkas kävikään? SPV ei tainnut hävitä erääkään tuossa sarjassa. Olisko SPV antipatioiden syinä väärä maakunta, kaupunki, vähäinen markkina-arvo sponsoreille, seuran uskonnollinen tausta. Seinäjokiset ovat monien mielestä liian juntteja ja mediaseksittömiä modernin kaupunkilaislajin keulakuvaksi.
Kotilainen tykkää leikkiä asiantuntijaa. Mikäpä olisi parempaa aikaa päteä pelitavoista, kuin marraskuun loppu, kun kaikkia väsyttää ja masentaa, eikä vähiten amatöörilajeissa. Mieti nyt Pasi vaikka SPV:n bussissa istumisen määriä. Vastaavia määriä ei reissaa moni liigajengi.
Toiseksi ammatimiehenä tietäisit, että SPV:n sijoitus ja sarjaohjelma (Salbat ja KrP:t + maju-tauko) antaa tilaa fysiikan ehdoilla treenaamiselle, jonka jäljiltä jengi voi olla myös fyysisesti tukossa tässä kohtaa, jolloin pelillinen esitys heijastelee tätä.
Lisää tuohon vielä edellä mainittu henkinen väsymys, niin saat vastauksia sille, miksei joka matsissa ehkä näy pelissä sen kymmenen eri osa-alueen kaikki nyanssit.
2013 syksyllä kävin katsomassa muutaman Champions cupin pelin Tampereella. Kyllä se on valitettavan totta että SPV on pallollisessa pelaamisessa selkeästi jäljessä todellisia huippujoukkueita esim. Falunia. Toisaalta niin ovat kaikki muutkin. Tänä vuonna Falun pyöritti Happeeta niin pahasti, että pojat heittivät leikin käytännössä kesken. Suomessa – ei vain SPV:ssä – pitää keskittyä entistä enemmän pallolliseen peliin. Tämä on vähän sama kuin monissa tuotteissa ennen vanhaan – ennen riitti että oli halpa tai hyvä, nykyään pitää olla molempia. Sama on salibandyssa ennen riitti että oli hyvä pallollisessa pelaamisessa tai fysiikassa – nyt pitää olla molempia. Katsokaa vaikka tuon Falunin pelaamista – joukkue pelaa käytännössä kahdella ketjulla pelit läpi – on muuten kavereilla fysiikka kunnossa, puhumattakaan taidosta.
Ihana lukea kuinka Pietilää kaivataan penkin taakse. Varma konsti hävitä on hankkia Pietilä. Varsinkin kun ensimmäinen kaipaaja on Api. =AnssiPIetilä….