Mika Kohonen on yhden aikakauden suurmiehiä urheilun saralla. Hän on omassa lajissaan jotain sellaista mitä Teemu Selänne on suomalaiselle jääkiekolle ja Jari Litmanen jalkapallolle. Pääsin viikonloppuna Hämeenlinnassa seuraamaan Kohosen paluumaaotteluita sekä myös haastattelemaan häntä.
Se mikä erottaa Kohosen kollegoistaan on se, että Kohonen on mahdollisesti nuoren lajin kaikkien aikojen paras pelaaja tähän mennessä. Sellaista ei voi sanoa kovin monesta muusta suomalaisesta joukkueurheilijasta. Jos kenestäkään.
Osa Kohosen suuruutta on se mitä voidaan sanoa Selänteestä ja Litmasestakin – tyylikkyys kentällä ja sen ulkopuolella. Sen todistaa jo se, että pelaaja säilyy nuorten fanien suosiossa ikäpolvista toiseen.
Tarkoitus ei ole vertailla näitä pelaajia keskenään ja jalkapallo sekä jääkiekko ovat eittämättä huomattavasti suositumpia lajeja. Silti, Kohosen merkitys lajillemme on kiistaton ja siitä sietää olla ylpeä.
Tämä näkyi muun muassa Ruotsi-ottelun jälkeen, kun ”Mihun” ympärillä parveili joukko junioripelaajia. Kohonen malttoi antaa heille aikaa, lahjoitti yhdelle juniorille mailansa ja suostui kaikkiin selfieihin sekä nimikirjoituksiin hymy huulessa. Toisenlaisista karhunhaleista tunnettu ”iso paha” Mika Savolainen kävi halaamassa vanhaa maajoukkuetoveriaan.
Mikään näistä seikoista ei voi kuitenkaan olla perusteena MM-kisapaikan valinnalle.
Kohosen suhteen huomattiin viikonloppuna, että fyysinen suorittaminen ei ole tällä hetkellä huipputasolla. Korkealla tasolla pienikin heitto fysiikassa näkyy helposti myös pelin muilla osa-alueilla. Pelaamattomuus näkyi. Nämä asiat hän myönsi itsekin. Se puuttuva puoli sekuntia näkyi kieltämättä ajoittain liikaakin. Sellaista on pelaaminen maailman huipulla.
Mies itse oli vakuuttunut, että aika ennen kisoja riittää ja hän on kunnossa riittävän ajoissa. Kohosen ilmeessä ja helpottuneessa olemuksessa oli jotain sellaista, mikä sai uskomaan, että mies on valmis treenaamaan kuin Rocky konsanaan.
Ennen EFT:tä Kohonen ehti esiintymään ainoastaan yhdessä Ruotsin Superliigan kamppailussa tällä kaudella. Ennen kisoja Vaajakosken kasvatti ehtii pelata vielä ainakin neljä kamppailua maailman kovimmassa salibandysarjassa. Siellä aikaa ei ole yhtää enempää kuin viikonloppuna.
Kohosen pelillisiä vahvuuksia kokemuksen lisäksi ovat edelleen eritoten pelin rytmittäminen ja ylivoimapelaaminen. Jalalla Kohonen ei ole koskaan ollut erityisen nopea, vaan huippunopeudet on aina mitatttu korvien välistä. Käsistäkin monen sietää olla kateellinen.
Suomen päävalmenyaja Petri Kettunen puhui Kohosen ja muiden kokeneiden kohdalla perjantaina, että ”aikaa on vielä”. Samaa sanoi Kohonen sunnuntaina. Molempien herrojen puheiden perusteella olisi perusteltua väittää, että Kohonen on mukana kisakoneessa.
Julkisessa keskustelussa Kohosen valintaa on ehditty kritisoida jo etukäteen. Suomen maajoukkueella on kuitenkin valmennusryhmä ja valmennuksen pitäisi olla sitä tasoa, että he tietävät mitä huipputasolla vaaditaan. Eritoten heidän pitäisi tietää miten joukkue rakennetaan.
Jokainen joukkuelajeja pelannut tietää, että joukkueessa Mika Kohosen tapaiset tyypit ja pelimiehet ovat kultaakin kalliimpia. Ajoittain tulee jopa sellainen tunne, että valmentajien rooleja usein korostetaan ja mystifioidaan liiaksikin, vaikka tällaisilla kohosilla ja tiituilla saattaa olla kentän ulkopuolella isossa kuvassa suurempi vaikutus joukkueeseen.
Kohosen uralle on nyt mahdollisuus rakentua satumainen päätös. Itsetarkoitus se ei saa olla, mutta jos Kohonen Suomen maajoukkueeseen valitaan, niin aikaisemmin useista loukkaantumisista ja nyt masennuksesta kärsineen mestarin tarinassa on nähty jälleen nousu synkistä vesistä parrasvaloihin. Kohosen taisteluilmeestä tai asenteesta tämä ei enää jää kiinni.
Kommentin kirjoittaja on salibandysivusto Pääkallo.fi:n tamperelainen toimituspäällikkö.
Hieno mies, Mika, päävalmentajaksi!?
Hieno mies, mukava juttu.
Toivotaan kaikkea parasta uran loppuvaiheisiin, tosin kisajoukkueeseen en valitsisi nykykunnossa.
Toki jos skarppaa maagisesti vielä viimeisen kuukauden ja oikea rooli edelleen löytyy, niin miksipä ei.
Mika Kohonen on salibandyn legenda ja syystäkin hän on arvostetuin Suomalainen salibandyn tähtipelaaja.
Mutta onko edes teoriassa mahdollista kuntoutua kuukaudessa huippukuntoon? Valmennus on vaatinut leirityksien kautta sitoutumista ja pelaajien fysiikkaa on testattu monta kertaa, myös kesällä.
Nyt testit on tehty ja näytöt annettu peleissä mutta onko niin että jos olet legenda voit vaikka muita huonommalla kunnolla ja näytöllä tulla valituksi?
Kiitos hyvästä tekstistä. Ainoa asia, mistä olen hieman eri mieltä on myytti Kohosen ”hitaudesta”. Aikoja sitten Mikan kanssa joissain samoissa kesätreeneissä olleena sai aina ihailla hänen räjähtävää nopeuttaan. 20 metrin testeissä Mika oli aina joukkueen nopeimpia alittamalla 2.90. Happeen pelivuosina hän tuli jalalla heittämällä ohi useimmista puolustajista.
Ymmärrykseni mukaan Mikalla on ollut jatkuvia, vakavia polvivaivoja jo noin kymmenen vuoden ajan. On totta, ettei juoksuvoima ole ollut 100% viime vuosina. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kunnossa ollessaan Mika on ollut aina erittäin nopea, räjähtävä ja urheilullinen pelaaja.
Eihän Kohosen tarvitse puolta tuntia pelata. Vaikkei olisi täydessä kunnossa niin yv:ssä, rankkareissa ja johtajana täysin omaa luokkaansa.. Ilman muuta kisoihin niin sielä voi sopivassa paikassa joku kiva kisutus vaikka ruotsalaisen puikoista löytyä 😉
Kettusen kisajoukkueen valinta on helppo eli katsooko tulevaisuuteen vai menneisyyteen.
Edellisissä MM- kisoissa jäätiin Ruotsin jalkoihin kun joukkue rakennettiin liian vanhojen ja hitaiden pelaajien varaan.
Nyt näyttää että kaikki vanhojen pelaajien ”asiantuntija” kaverit vaativat että tehdään sama virhe uudestaa ja valitaan vuosien takaisten näyttöjen perusteella konkareita. Samalla tiputetaan joukkueesta nuoremmasta päästä pelaajia ja pyllistetään tulevaisuudelle.
Ei kai valmentaja voi katsoa MM-kisoissa menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Katsottava on nykyisyyteen ja valittava paras joukkue juuri nyt. Ei parhaita pelaajia vaan paras joukkue.
Pelilliset taidot ovat sitä luokkaa että paikka kisa joukkueessa on perusteltua. Valmennus katsoo sitten oikean peluutustavan, Kohosen Mikan avuista MM-joukkue hyötyy todella paljon. Ja niin kuin jutussakin todetaan on äärimmäisen tärkeä pelaaja joukkueelle myös pelitapahtumien ulkopuolella.
Valmennus tekee päätöksen kisoihin lähtijöistä -> itse ole se henkilö joka jälkikäteen valittaa asioista täällä foorumeilla valittaa. Niitähän kyllä riittää. Halusn kyllä tukea Kohosen Mikaa ja koko maajoukkuetta pelaajista valmennukseen ja muihin toimijoihin näin etukäteen ja samalla osallistua keskusteluun.
Tsemppiä siis valmistautumiseen maajoukkueelle!
http://www.youtube.com/watch?v=Ey4Uqf3Vw7Q Siinä perspektiiviä Faneille. Litmanen sai olympiastadionilla ison banderollin, josta hän jopa liikuttui haastattelussa. palasi loukkaantumisesta kentälle. Me vaan haukutaan ja epäillään Kohosta. Nyt valot päälle ja junnut ottaa pipon pois päästä.
Mihu huippumies..mutta 2v sit jäi ruotsin jalkoihin nyt ei mtn asiaa..taktinen neuvonantaja?
Göteborgille: ei voi katsella menneitä, eikä jotain hamaa tulevaisuutta. Parhaat tämän hetken pelaajat mukakaan kisoihin, koska tavoitteet pitää olla kirkkaimmassa mitalissa. Mihu mukaan kisoihin ilman muuta.
Eikä Kohonen ole se ongelma! Vaan jos valitaan muutama muu pappaosaston jätkä mukaan, millä ei ole oikeesti enää mitään annettavaa joukkueelle!
Hanno Möttölä oli koripallomaajoukkueessa loppukesän MM-kisoissa. Möttölän edellinen kausi seuratasolla ei kovin häävi ollut, keväällä jokunen ottelu divarissa, syksyllä ei yhtäkään.
Mika Kohosen tilanteessa on paljon samaa, tosin hän pelaa edelleen isossa roolissa yhdessä maailman parhaista seurajoukkueista. Maajoukkueeseenkin tarvitaan muitakin kuin vikkeliä taskuraketteja, Kohosen valinnalle on perusteet olemassa.