Suomen salibandymaajoukkueen pelaajavalinnat tuleviin Göteborgin MM-kisoihin ovat herättäneet paljon keskustelua. Eniten keskustelua on herättänyt ikärakenne, eikä varsinaiseen nuorennusleikkaukseen tunnuta uskovan, vaikka joukkueessa on yhdeksän kisojen ensikertalaista.
Vaikka keski-ikä on edelleen korkea, niin sitä on silti laskettu. Nuorimman ja vanhimman välinen ikä on kuitenkin melko korkea – peräti 17 vuotta. Mielenkiintoinen havainto tästä joukkueesta on eritoten se, että mukana ei ole yhtäkään 1988 tai 1989 syntynyttä pelaajaa.
Tarkistin Suomen joukkueen ikärakenteen ja se on tällainen:
1977 (1), 1980 (1), 1981 (1), 1982 (2), 1983 (2), 1984 (1), 1985 (2), 1986 (4), 1987 (1), 1988 (0),1989 (0),1990(2),1991 (1), 1992 (0), 1993 (1) ja 1994 (1).
Myöskään aikaisemmin 1988 tai 1989 syntyneitä pelaajia ei olla nähty Suomen miesten salibandymaajoukkueessa MM-tasolla.
Jo ennen tämän tähän asiaan tarttumista kommentoin aihetta torstaina Twitterissä. Antti Peiponen vastasi näin:
@Joelsiltanen 89-ikäluokka taitaa olla pahinta ”Nuori Suomi” ikäpolvea. Ei löydy tähtiä monia edes fudiksesta, lätkästä jne T:Antti89
— Antti Peiponen (@AnttiPeiponen) November 13, 2014
Selvä. Nuori Suomi. Se nousee usein esille kun suomalaista urheilumenestystä punnitaan ja lähinnä negatiivisessa valossa. Lähdin ajatuksesta, että Nuori Suomi on aihettaunut näiden ikäluokkien huippujen kadon salibandyn puolella.
Tarkistin ensin kuitenkin jääkiekkomaajoukkueen kokoonpanon Sotshissa. Aivan totta. Ei yhtäkään 1989 syntynyttä, eikä 1988 syntynyttä. Jälleen muut ikäluokat olivat tasaisesti mukana.
Jalkapallon puolelta tarkistin 14.11. pelattavan Suomi-Unkari-ottelun kokoonpanon. Siinä tämä pelkkä ikäteoria ei ainakaan pitänyt kutinsa. Lukas Hradecky s.1988, Juhani Ojala s.1989, Joona Toivio s.1988, Sakari Mattila s.1989 ja Riku Riski s.1989 osoittivat, että ainakin jalkapallossa näissä ikäluokissa riittää talenttia.
Tämän jälkeen keskityin Nuori Suomi-sinettijärjestelmään, jossa on mukana eri seuroja lajeista riippumatta ja sen tehtävänä on lähinnä valvoa, että seuratoiminnassa toteutetaan tiettyjä eettisiä toimintaperiaatteita. Jotkut kutsuvat sitä myös tasapäistämiseksi.
Salibandyn puolelta löytyy useita seuroja. Listalla on mukana muun muassa salibandyn suurseuroja kuten Tapanilan Erä, Tampereen Classic, TPS ja Koovee. Jos järjestelmän vaikutus olisi niin suuri kuin väitetään, niin sen pitäisi näkyä myös muissa ikäluokissa.
Tässä tapauksessa väitettä järjestelmän vaikutuksesta ei puolla myöskään se, että TPS:sta sekä jalkapallon että salibandyn saralla ponnistaneet ovat olleet osana järjestelmää. Sitä kuinka paljon järjestelmän teesejä on sovellettu eri seuroissa, eri aikoina, on vaikea sanoa, mutta selvää korrelaatiota en vetäisi tähän seikkaan. Osana syytä se voi olla.
Sittemmin tuli mieleen, että voisiko ikäluokat olla jostain syystä pienempiä kuin aikaisemmat tai myöhemmät? Tälle väitteelle en löytänyt perustetta ja nämä ikäluokat olivat syntyvyydeltään suurempia kuin keskiarvo ja tuo ajatelma ei pidä paikkansa.
Mietin myös taloudellisia reaaliteetteja. Suomalaisen nyky-yhteiskunnan toistaiseksi kovin koetinkivi oli 1990-luvun alun lama. Sillä voi toki olla vaikutusta tai ainakin kerrannaisvaikutusta näihin ikäluokkiin, mutta siihen on lähes mahdotonta vetää korrelaatiota, koska varsinkin 1990-luvun loppua kohden vauraus lisääntyi.
Tähän voidaan lisätä se, että näillä ikäluokilla on ollut mahdollisuus harrastaa salibandya ihan junioreista lähtien. Se taas olisi voinut vaikuttaa, että on tehty valtakunnallisia linjauksia jossain asiassa eri tavalla kuin aiemmin, mutta sen pitäisi näkyä muissakin ikäluokissa.
Näistä pohdinnoista huolimatta nämä ikäluokat eivät ole olleet lahjattomia, mutta ehkä se viimeisin askel on jäänyt ottamatta. Vuonna 1988 syntyneiden ikäluokasta Mikael Lax, Paul Kotilainen, Mikko Leikkanen ja Joonas Kaasalainen ovat edustaneet Suomen maajoukkuetta. Maaotteluita on kertynyt kaikkiaan 46, joista Laxille leijonanosa, eli 38. Lax on myös tipahtanut MM-kisoista viime metereillä jo kolme kertaa putkeen.
Nuoremmassa, eli 1989 syntyneissä oli muutama todella lahjakas peluri. Näistä Lasse Paju ja Petri Jalanko lopettivat huipputasolla kohtalaisen nuorina, eivätkä he ole esiintyneet miesten maajoukkueessa. Samanikäisistä Asser Jääskeläinen pelaa Ruotsin Superliigan Helsingborgissa ja on pelannut yhdeksässä maaottelussa. Myös Teemu Aaltosella, Perttu Pajukoskella sekä Juuso Heikkisellä on maaotteluita ja heitä ei ketään voi sulkea pois tulevaisuuden maajoukkuekuvioista. Silti näille herroilla on kertynyt maaotteluita yhteensä vain 23.
Maaottelumääriä verratessa 1987-syntyneet ovat edustaneet hiukan ronskimmin ja vuonna 1990 syntyneillä on useammalla vahvasti jalka maajoukkueen oven välissä.
Asia on kiinnostava muutamastakin näkövinkkelistä. Ensinnäkin näiden ikäluokkien pelaajat olisivat nyt mahdollisesti parhaassa peli-iässä. Jos tähän lisätään vielä 1987 syntyneet, niin näitä kolmea ikäluokkaa edustaa yksi pelaaja (Jami Manninen) maajoukkuetasolla. Täten ei kannata ihmetellä jos maajoukkueen keski-ikä on korkea, koska ns. varhaiskeski-ikäiset pelaajat puuttuvat kokeneiden ja nuorten välistä lähes kokonaan.
Johan Rehn, Alexander Galante Carlström, Rasmus Enström, Joel Kanebjörk, Johan Samuelsson, Jonas Adriansson, Kim Nilsson, Martin Östholm, Patrik Malmström, Rasmus Sundstedt ja Robin Nilsberth.
Siinä on Ruotsin MM-joukkueeseen valitut 1988 tai 1989 syntyneet pelaajat. Heitä on 11. Voisi sanoa, että kyseessä on kultainen sukupolvi. Tuntuu, että Ruotsissa on tehty kaikki sen eteen, että näissä kisoissa kisoissa olisi kasassa se voittamaton Armada. Nämä joukkueet myös veivät nuorten maailmanmestaruudet vakuuttavasti vuosina 2005 ja 2007
Mutta se on vain tunne. Vaikka jotain on tietysti tehty oikein Ruotsin puolella näiden ikäluokkien suhteen, niin kyse on myös osittain sattumasta. Siksi tässä päättelyketjussa ei ole selkeää oikeaa vastausta, vaan lopputulos on osiensa summa edellämainituista ja mahdollisesti muista tekijöistä.
Ei huolta kuitenkaan. Suomesta on nousemassa vahvoja uuden polven pelaajia ja 1990-luvulla syntyneistä löytyy vahvaa osaamista useammasta ikäluokasta. Ei Ruotsillakaan jokainen ikäluokka loista kirkkaana.
Keskustelin aihepiiristä myös salibandyn parissa vuosikymmeniä viettäneen Mika Hilskan kanssa ja hänen kommenttiinsa on hyvä päättää pohdinta.
”Niin, kuinka monta ruotsalaista vuonna 1985 syntynyttä huippupelaajaa tulee mieleen?”
Niinpä. Se oli se ikäluokka, jonka Suomi pesi vuoden 2003 nuorten MM-finaalissa.
Kommentin kirjoittaja on salibandysivusto Pääkallo.fi:n tamperelainen toimituspäällikkö.
