Sveitsin liigassa pelaa paljon suomalaisia. Osa heistä on Suomessa varsin tunnettuja salibandynimiä, mutta tällä kertaa Pääkallo.fi haastatteli Sveitsin playoffien alla isolle yleisölle vähän tuntemattomampaa Markus Lajusta.

Markus Lajunen on 26-vuotias Vihdin Salisusien kasvatti, joka siirtyi junnuvuosinaan Helsingin IFK:n paitaan. HIFK:ssa 1988-ikäluokalla oli hyvä joukkue, joka naarasi muun muassa SM-kultaa C-junioreissa. HIFK:sta matka jatkui Lohjalle. LoSBissa Lajunen oli nostamassa joukkuettaan kakkosdivarista ylöspäin ja pelasiki seurassa yhden kauden Divaria. Sen jälkeen Lajunen siirtyi tuolloin myös Divarissa pelanneeseen Indiansiin, ennen kuin siirto Salibandyliigaan ja Kooveeseen toteutui.

– Se oli intin myötä hankala vuosi, joten kausi meni aika pitkälti A-junnuissa. Sen jälkeen vietinkin sitten kaksi vuotta FBT Porissa ennen siirtoa Sveitsiin ja Grünenmattiin, puhelimitse tavoitettu Lajunen kertoi Pääkallo.fi:lle.

Lajunen alkaa olla Grünenmattin luottomiehiä. Kausi on hänelle pienen paikkakunnan seurassa jo kolmas. Miten Porin maisemat sitten vaihtuivat ulkomaille lähtöön?

– Eskelisen Jarmo pyyteli monena kesänä minua Sveitsiin pelaamaan ja lopulta kesällä 2012 lupauduin, kun Suomessa ei enää mikään pidätellyt. Eskelisen avulla siirto sujui mutkitta, Lajunen availi.

Lajunen pelasi juniorivuosinaan hyökkääjänä, mutta viihtyy nykyisin Grünenmattin takalinjoilla.

– Junnuna tuli tehtyä aika paljon maaleja, mutta pakin tontille siirryttäni vahvuudet ovat löytyneet pitkälti pelin rauhoittamisesta ja avaamisesta. Fysiikkaa voisi petrata, vaikka juoksukunto meidän treenimalleillamme pysyykin korkealla tasolla. Lämmöllä silti muistelen Ismo Läntisen punttitreenejä Pori-ajoilta.

Lajunen on rennon oloinen kaveri, joka viettää salibandyelämää puoliammattilaisstatuksella.

– Teen 3–4 päivää viikossa töitä. Muuten elämä sijoittuu hallille ja vapaa-ajalla pelaan konsolipelejä kavereiden kanssa. Pidän töissä käymistä hyvänä asiana, koska muuten voisivat päivät olla turhan pitkiä.

Lajunen oli siirtymässä jo menneenä kesänä muihin maisemiin Grünenmattista, mutta lopulta seuraan tulleet vahvistukset vakuuttivat jäämään vielä kaudeksi.

– Tshekin maajoukkueen valmennuksessakin aiemmin mukana ollut Tomas Chrapek tuli kakkoskoutsiksemme ja ruotsalaiset Victor Ferraresi ja Robin Markström saapuivat vahvistamaan nippuamme. Myös Simon Flühmannin paluu Wileristä oli iso tekijä. Näin menestysmahdollisuudet aiempaa paremmaksi ja päätin jäädä.

Grünenmatt on pelannut erinomaisen kauden ja yllättänyt monet lajiasiantuntijat. Salaisuus onkin Lajusen mukaan juuri laadukkaammassa materiaalissa.

– Chrapek on tuonut valmennuspuolelle paljon uutta ja pelimme on parantunut hänen ansiostaan paljon. Asetimme kauden alussa välierät tavoitteeksi ja varmasti yllätimme syyskierroksella monet, Lajunen sanaili.

Välieriin? Melko kovalta kuulostaa. Etenkin nyt, kun vastassa on Sveitsin suuri ja mahtava Wiler-Ersigen heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Wilerissä viilettävät suomalaisista Tatu Väänänen ja Lassi Vänttinen.

– Olisin tottakai ottanut vastustajaksi mieluummin jonkun muun jengin kuin Wilerin, koska siinä joukkueessa vallitsee niin vankka voittamisen kulttuuri. Viime kohtaamisen hävisimme kuitenkin rankkareilla ja Wiler tasoitti tuon pelin vasta muutama sekunti ennen loppua. Helppoa ei ole voittaa Wileriä neljästi, mutta uskon oikeasti, että meillä on siihen saumat.

Wiler on toisaalta myös Lajuselle mieluisa vastustaja.

– Asun samassa kämpässä Wilerin pelaajan, Daniel Sebekin, kanssa, joten siinä mielessä varsin mukava vastus. Saa kotonakin aikaan vähän debaattia peleistä, Lajunen naurahti.

Jatkosta ei ole täyttä varmuutta, mutta omien sanojensa mukaan ura ei jatkune Grünenmattissa, mikä johtunee myös yhdestä suuresta motivaation lähteestä.

Pian kolme vuotta Grünenmattia edustaneen Lajusen mukaan erityisimmät muistot löytyvät pelikentiltä ja etenkin ensimmäiseltä kaudelta.

– Kyllähän se eka vuosi oli huikea, kun suomalaisia oli joukkueessa neljä. Minun lisäkseni täällä pelasivat Eskelinen, Juho Miilunpalo ja Mikael Boelius. Silloin meillä oli kokeneempi joukkue pääsimme Sveitsin cupin finaaliin. Oli upea kokemus pelata 3500 katsojan edessä. Cup-huipentuma on täällä tosi iso juttu.

Nyt joukkueen vanhempaan kaartiin kuuluvan Lajusen elämä Sveitsissä on kentän ulkopuolella ollut välillä kaksijakoisempaa.

– Ihmisenähän tässä on kasvanut hirveästi. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö koti-ikävä olisi iskenyt monestikin, kun Suomesta löytyy niin laaja kaveripiiri. Työpäivien pituus oli alkuun myös shokki, kun tajusi, että kuudesta-kuuteen-päivät eivät ole mikään yllätys täällä. Salibandypuoli saa kuitenkin aina negatiivisetkin asiat käännettyä toiselle tolalle ja olen viihtynyt täällä hyvin.

– Haluan voittaa aikuisiällä jotain ja totta kai kehittyä edelleen pelaajana. Sveitsissä näillä näkymin pysyn, mutta täällä en välttämättä jatka. Tämä on pieni paikka, eikä täällä ole niin hirveästi aktiviteetteja tarjolla, joten kolme vuotta alkaa riittämään Grünenmattissa.

Sveitsin ja Suomen sarjoja verrataan monesti, eikä NLA:ta pidetä läheskään niin kovatasoisena. Lajunen muistuttaa kuitenkin, ettei sarjaa voi aliarvioida.

– Ei tämä huono sarja ole. Kärkipään jengit pärjäisivät heittämällä Suomen liigassa ja ovat sen osoittaneetkin. Täällä pelaa kovia ruotsalaisia. Ja kyllähän se Kim Nilssonin tasoista kaveria vastaan on aika hienoa vääntää.

SV Wiler-Ersigenin ja UHC Grünenmattin välinen puolivälieräsarja alkaa torstaina 5.3. kello 21 Suomen aikaa. Pääkallo.fi julkaisee lähipäivänä ennakon Sveitsin NLA-liigan pudotuspeleistä.