Vielä viime viikon torstaina Pääkallo.fi pyysi Antti O. Arposelta vastauksia Salibandyliigan finaalien toimittajagallupiin. Vastaukset jäivät tulematta. Arponen menehtyi Lappeenrannassa maanantaina 30.3.2015 pitkäaikaisen sairauden murtamana.

Arponen oli toimittaja, tietokirjailija – ja monen sortin hullu, kuten hän itse itseään tituleerasi. Urheilun saralla hän ehti toimia muun muassa Suomen Urheilumuseon johtajana 1977-1979 sekä Urheilulehden päätoimittajana 1980-1981. Hän toimi Kuopiossa Savon Sanomien kaupunkilehti Viikkosavon päätoimittajana 1981–1985 ja Oikea Asema -paikallisradioaseman päätoimittajana 1985–1986. Vuosina 1986–2004 hän työskenteli Lappeenrannassa sanomalehti Etelä-Saimaan toimituspäällikkönä, urheilutoimituksen esimiehenä ja erikoistoimittajana. Viimeisinä työvuosinaan 2004–2012 Arponen työskenteli Karjala-lehden päätoimittajana Lappeenrannassa.

Arponen oli erittäin tuottelias. Hän kirjoitti ja toimitti yksin tai yhdessä jonkun kanssa kaikkiaan yli 70 tietokirjaa, joista yli 50 oli urheiluaiheisia. Hänen haaveenaan oli saada 100 kirjaa täyteen, mutta sairastuminen muutti suunnitelmat. Arponen kirjoitti viimeisille elinviikoilleen asti, ja pöydälle keskeneräisinä jäivät parin teoksen suunnitelmat. Hän oli mukana kirjoittamassa äskettäin ilmestynyttä opusta Salibandykirja – Jumppasaleista jumbotroneille yhdessä Mika Hilskan kanssa, ja urheilunovelleja sisältävän Tekohampaita ei jätetä –teoksen käsikirjoituksen Antti lähetti kustantajalle päivää ennen kuolemaansa. Viime vuonna Arponen myös muun muassa kasasi NST:n historiikin kirjaksi.

“Urheiluhulluutta on vaikeaa selittää sellaiselle, joka ei ole urheilusta kiinnostunut. Urheiluhulluus voi mennä jopa äärimmäisyyksiin, kuten minulla. Vähän yli parikymppisenä pelasin jalkapalloa ja koripalloa, kävin lisäksi juoksulenkeillä ja talvisin hiihtämässä, vastasin seuran yleisurheilun ikäkausitoiminnasta ja olin eri lajien kansallisissa kilpailuissa toimitsijana, vedin kunnallista urheilukoulua, valmensin jalkapallossa junioreja ja naisjoukkuetta, olin pitäjän urheiluseuran useissa johtotehtävissä, kirjoitin urheilusta paikalliseen lehteen sekä jossain välissä myös luin urheilukirjoja ja tein kaikenlaisia urheilutilastoja.”

Arponen oli käynnistämässä Suomen urheilutietäjä -kilpailua vuonna 1977, ja hän sijoittui lukuisia kertoja palkinnoille Urheilutiedon SM-kilpailuissa ollen niissä myös kysymysten tekijänä sekä tuomarina. Myöhemmin Arponen oli Suomen urheilutietäjien yhdistyksen puheenjohtaja 1997–2003.

“Parikymmentä vuotta myöhemmin 1990-luvulla tahti ei ollut yhtään laantunut. Olin jopa työkseni sanomalehden urheilutoimituksen esimiehenä eli arkipäivät ja osin viikonloputkin urheilun parissa, iltaharrastuksina olin aina jonkin urheiluseuran johtotehtävissä ja kilpailujen toimitsijana, piiritason luottamustehtävissä valtakunnan tasoa myöten, omien poikien mukana urheilutouhuissa valmentajana ja huoltajana, valmistauduin erilaisiin urheilun tietokilpailuihin ja johdin urheilutietäjien valtakunnallista yhdistystä. Eniten vei aikaa kuitenkin urheilukirjojen kirjoittaminen. Siinä oli vaimon ja muun perheen kärsivällisyys monta kertaa koetuksella. Vaikka olen urheiluhullu, vaimo ja lapset ovat ihan terveitä.”

Antti O. Arponen muistetaan myös järjestöaktiivina, joka toimi elämänsä aikana yli 40 järjestössä ja urheiluseurassa eri puolilla Suomea. Kunnallispoliittisessa päätöksenteossa hän oli mukana niin Taipalsaarella kuin Lappeenrannassakin, mutta poliitikkona Arponen ei itseään koskaan pitänyt. Salibandyseura NST:n puheenjohtajana hän oli yhden kauden 2003-2004.

Historiantutkijaksi alun alkaen 1970-luvun alussa opiskellut Arponen kirjoitti myös lukuisia historiaan liittyviä teoksia, ja hän sai paljon valtakunnallista huomiota vuosien 1918 ja 1944 Lappeenrannan sotatapahtumia käsitelleillä teoksillaan.

Arposelle myönnettiin uransa aikana lukuisia tunnustuksia ja palkintoja. Hänet palkittiin Vuoden urheilukirja -palkinnolla 1996 ja 2006, ja helmikuussa 2009 Arposelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi. Tämän vuoden alussa Suomen Urheilumuseosäätiö myönsi Arposelle kunniakirjan pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä suomalaisen urheilukirjallisuuden hyväksi.

“Arvostamani urheilujohtaja Jukka Uunila on moneen kertaan sanonut urastaan urheilun parissa: “Olen tehnyt kaiken suuresta innostuksesta”. Omalta osaltani voin sanoa samaa.”

Antti oli mukana salibandyn parissa 1990-luvun alkuvuosista asti toimittajan, kannustajan, toimitsijan, kuuluttajan, tilastomiehen ja välillä joukkueenjohtajankin ominaisuudessa. Arponen oli lajin suuri puolestapuhuja yli 20 vuotta, ja hän kirjoitti pitkään salibandyaiheisia blogeja niin NST:n sivuilla kuin Pääkallo.fi-sivustollakin. Tekstien keskiössä olivat usein tilastot – kuten monissa muissakin Arposen urheiluaiheisissa teksteissä. Arposen nuorempi poika Tuomas on pelannut Salibandyliigaa Josban ja NST:n paidassa vuosina 2005-2014 yli 200 ottelua.

Antti O. Arponen oli uuttera ja intohimoinen urheilumies sekä piinkova journalisti, joka taisteli ja eli elämänsä täysillä loppuun asti. Valtavaa innostusta monia asioita kohtaan osoittanutta legendaa jäädään kaipaamaan laajalti suomalaisissa urheilupiireissä. Vaikka mies on poissa, muistot ja kirjat jäävät elämään.

Kiitos Antti.

Kursivoidut katkelmat ovat Arposen vuonna 2007 julkaisemasta muistelmateoksesta Urheilua, kirjoja, elämää.