Lappeenrannan NST on palannut tällä kaudella jälleen naisten Salibandyliigan huipulle. Ensimmäistä täyttä kauttaan päävalmentajana toimiva Lasse Kurronen kertasi ajatuksiaan kuluneesta kaudesta ja naissalibandyn tilasta Suomessa Pääkallo.fi:n haastattelussa.

NST:n runkosarja päättyi sijaan 3. Piikkipaikkakin oli haarukassa vielä ennen viimeistä viikonloppua, mutta kovimmat mestarisuosikit SB-Pro ja Classic antoivat ”Nakeille” kylmää kyytiä. Perussarjan suoritus tyydyttää Kurrosta, mutta pudotuspeleissä pitää pystyä kehittämään peliä entisestään.

– Palloton pelaaminen ja puolustaminen meillä on hyvin aikataulussa, ja sen ympärille pelaamistamme on rakennettukin. Pallollinen peli ja hyökkäyspään tekeminen meidän täytyy saada vielä paremmaksi. Kokonaisuutena olen kyllä ihan tyytyväinen, Kurronen tiivistää.

SB-Pro ja Classic ovat olleet viime vuosien ylivoimaiset hallitsijat, mutta runkosarja näytti, että NST pystyy horjuttamaan jättiläisiä nappionnistumisella. Kurronen haluaa tehopisteitä vielä laajemmalta rintamalta.

– Olemme näyttäneet, että pystymme tekemään viisi maalia pelissä kuin pelissä, mutta sitä puolta voi ja pitää vielä parantaa. Omiin emme ota sen enempää kuin muutkaan kärkijoukkueet, mutta meillä maalinteko on kapeammilla harteilla. Kahdelta kentältä tulee jo onnistumisia, mutta nyt haemme vielä kolmanteen viisikkoon ratkaisijoita, jotka pystyvät pelaamaan kahteen suuntaan, Kurronen kertoo.

Itseohjautuvaa johtajuutta

2000-luvun mitalirohmu NST sai tälle kaudelle tukun kokeneita pelaajia takaisin riviin Laura Kokon, Heli Suoreijuksen ja Anni Mukalan johdolla, ja se on näkynyt selvästi edellisiä kausia tasaisempana suorittamisena. Pääkäskijä kehuu joukkuettaan vuolaasti ja muistaa korostaa jo vuosia sitten tehdyn pohjatyön merkitystä.

– Tämä on kokenut ryhmä, joka on varsin itseohjautuva, koska joukkueen sisällä on niin paljon kokemusta ja johtajuutta. Saimme kaikki ne nimet joukkueeseen, joita viime kesänä kaavailtiinkin. Osittain tässä poimitaan nyt vanhoja hedelmiä, sillä niin vahvan, kovaan työhön perustuvan menestyksen kulttuurin etenkin Mika Strömberg tänne aikanaan rakensi. Joukkueen sisäinen vaatimustaso on hyvä, ja lajiin paneudutaan sekä sitoudutaan. Valmentaja pystyy melkeinpä enemmän sössimään tässä kuin tuottamaan, Kurronen vähättelee.

Ennen runkosarjan päätösviikonloppua NST jyräsi yhdeksään perättäiseen voittoon, ja Kurronen odottaa pudotuspelejä innolla.

– Syksyllä vähän haettiin vielä uomia, mutta kun itseluottamus on voittojen myötä kasvanut, henkikin on parempi. Ykkösvahvuutemme on sisäinen johtajuus, osaamme johtaa sekä itseämme että muita. Se on arvokas juttu, kun valmentaja voi keskittyä vain pelillisiin juttuihin. Nyt joukkueessa on odottava tunnelma, Kurronen tuumii pudotuspelien alla.

Kesken viime kauden päävalmentajan ohjakset käsiinsä ottanut Kurronen palaa taas aiempiin vuosiin. Hän kokee saaneensa edeltäjiltään ja mentoreiltaan paljon oppia, ja tällä kaudella penkin takana on nähty aavistuksen rennompi NST-kasvatti.

– Olen pystynyt antamaan tilaa pelaajille enemmän kuin viime kaudella. Päivä päivältä tajuaa paremmin, miten hyvin asiat on aiemmin täällä tehty ja mihin rima on asetettu. Strömbergin luoma menestysmentaliteetti on pelaajilla takaraivossa, ja uudetkin pelaajat ovat pystyneet omaksumaan sen hyvin.

Maajoukkuevalmennus piristää

Kurronen toimii NST:n valmentamisen ohella myös tyttömaajoukkueen apuvalmentajana. Toisenlaisen projektin parissa toimiminen on ollut hyvää vastapainoa seuravalmennukselle.

– Uskon, että NST on myös hyötynyt niistä reissuista. Tervetullutta piristystä se on tuonut arkeen, kun on päässyt imemään oppia huippuvalmentajilta ja katsomaan peliä erilaisesta perspektiivistä apuvalmentajan paikalta. Valmennuksellisesti huippujuttu ja hyvää kokemusta, Kurronen toteaa.

Tyttömaajoukkueen projekti huipentuu ensi vuonna Kanadassa pelattaviin MM-kisoihin. Kurrosen mukaan huippumenestys on mahdollista, mutta se vaatii töitä kentällä ja myös sen ulkopuolella.

– Projektilla ja joukkueella menee kohtuullisen hyvin, vaikka nyt Ruotsissa viime peleissä pari kertaa tulikin turpaan. Pelaajien taitotaso on korkeampi kuin koskaan, mutta urheilijaelämän kanssa on vielä tekemistä. Se vaatii kasvua, jos haluamme voittaa Kanadassa kultaa, Kurronen tuumii.

Pelaajien tarkkaileminen otteluiden aikana on Kurrosen mukaan mahdotonta, mutta maajoukkueroolin ja seuravalmennustyön voi silti yhdistää kätevästi.

– Tulevia vastustajia tarkkaillessa ja omia pelejä syynätessä jälkikäteen tulee katsottua myös maajoukkueringin pelaajia. Pelin aikana ei kuitenkaan ehdi millään, vaan pitää pelin jälkeen kysyä, että ketkä olivat edes pelaamassa, Kurronen hymähtää.

Naisten Salibandyliiga on ollut tällä kaudella tasaisempi kuin vuosiin, ja se ilahduttaa kesällä 30 vuotta täyttävää NST-kasvattia. Joukkuemäärään Kurrosellakaan ei ole antaa yhtä oikeaa vastausta

– Suunta liigassa on positiivinen, kun itsestäänselviä pelejä ei ole niin paljon kuin aiemmin. Keskikasti ja alempi keskikasti on ottanut kärkeä kiinni, ja on nähty muutama isokin yllätys kauden mittaan. Varmasti kymmenelläkin joukkueella pärjäisi nykyisen kahdentoista sijaan, mutten tiedä onko se oikea tie. Edelleen liigaan pääsee liian helposti niin joukkueita kuin yksilöitäkin. Tyttömaajoukkueen pelaajille liiga on kuitenkin erinomainen kasvualusta kehittyä kohti kansainvälisiä pelejä, Kurronen tuumii.

Lappeenrannassa tyttöjuniorit ovat perinteisesti menestyneet naisten joukkueen rinnalla, mutta tällä hetkellä menee heikommin. Tyttöjen SM-sarjassa Joutsenon Kataja heiluttaa lippua, mutta NST pelaa ykkösdivarissa. Tilanne huolestuttaa Kurrosta.

– Joutsenon ja Lappeenrannan tulisi yhdistää viimein voimansa, omillaan Etelä-Karjalassa ei SM-sarjasalibandya tyttöjen puolella pelata. Tällä hetkellä ringit ovat kapeita ja ikäryhmät pieniä, mutta D-, E- ja F-junioreiden osalta tilanne on parempi. On kuitenkin varmaa, että tämä tulee vaikuttamaan naistenkin joukkueen tilanteeseen tulevina vuosina, elleivät kaikki sitten jatka pelaamista Katriina Saarisen ikäiseksi, Kurronen virnuilee.

Pattayalle ei voi lähteä

Kun ryhdytään puhumaan yleisesti naissalibandyn tilasta Suomessa, Kurronen ei säästele sanojaan. Hän vaatii, että sitoutumisen tason on noustava niin valmentajilla kuin pelaajillakin.

– Vastustajien avainpelaajat ovat lähteneet Mallorcalle ja Pattayalle kesken kauden, ja sellainen nostaa karvani pystyyn. Ei Lappeenrannassa tule kysymykseenkään, että lähdetään lomailemaan kesken kauden, se on osa tätä meidän kulttuuria. Naissalibandyn täytyy ansaita arvostuksensa itse, eikä se asia etene sillä, että pääarkkitehdit kertovat tulevansa peleihin silloin kun sattuvat pääsemään. Sitoutumisen tason, kunnianhimon ja ammattiylpeyden on noustava kokonaisvaltaisesti kautta linjan, muutoin on aivan turhaa haihatella palstamillimetrien perään, Kurronen vauhkoaa.

Ensi kauden Kurronen aikoo olla seuravalmennuksesta kokonaan sivussa, joten NST joutuu etsimään uuden pääkäskyttäjän. Ulkomaille lähteminen joskus tulevaisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta ei kovin ajankohtainenkaan.

– Tällä hetkellä kiinnostaa voittaa SM-kultaa ja vuoden päästä MM-kultaa, siitä pidemmälle en ole miettinyt. Ensi kaudella en tule valmentamaan mitään seurajoukkuetta. Tässä on kuusi vuotta menty joka ilta hallilla, ja nyt on aika miettiä hetki. Levossa kehittyy parhaiten uusia ajatuksia ja tavoitteita, Kurronen päättää.