Pääkalloparlamentissa Pääkallo.fi:n toimitus käsittelee vaihtuvalla kokoonpanolla salibandymaailman tapahtumia. Tällä viikolla toimituspäälliköt Henri Pitkänen ja Anssi Karjalainen puivat muun muassa Salibandyliigojen ja Divarien jännittäviä pudotuspelejä, TPS:n ja Josban tilannetta sekä ehdotusta 2. divisioonan uudistamisesta.

Divarin puolivälierät ovat takana. Millaisia ajatuksia pudotuspeleistä tässä vaiheessa?

Anssi Karjalainen: Kokonaisuudessaan uusi pudotuspelijärjestelmä on vaikuttanut hyvältä uudistukselta Divariin, eikä varmasti joukkueillakaan ole vastaväitteitä tälle.

Itse otteluita voisi kuvata yhdellä sanalla: tasaisuus. Jo runkosarjassa nähtiin, että tämän kauden Divari on yksi kovatasoisimmista pitkään aikaan. Puolivälierissä ainoastaan Loviisan Tor selvisi sarjastaan kahdella ottelulla. Runkosarjan voittaneen Steelersin piti olla selkeä ennakkosuosikki Wirmoa vastaan, mutta mynämäkeläiset tekivät parista huikean. SB Welhot puolestaan alisuoritti runkosarjassa, mutta raivasi tiensä kaikkien jännittävien vaiheiden jälkeen neljän parhaan joukkoon.

Henri Pitkänen: Mixumaisia, pelkästään positiivisia ajatuksia! Kaikki puolivälieräparit olivat tosiaan äärimmäisen tasaisia, ja etenkin tuo Wirmon huikea taistelu jäi mieleen. Ehdottoman positiivinen uudistus, ja pelaajat ovat kilpaa kehuneet meininkiä. Liitolle iso peukku tästä, että pelaajien puolelta tulleeseen aloitteeseen reagoitiin näin nopeasti ja pudotuspelit järjestyivät jo tälle kaudelle. Vielä kun aikataulut istutetaan jatkossa paremmin liigan kanssa, ei playouteja välttämättä tarvitse pelata jatkossa. Tulevia välieriä ja finaaleja on ihan mahdotonta ennakoida. Mikä tahansa neljästä jengistä voi napata liigapaikan, vaikka Steelers ja M-Team edelleen ehkä suosikkeja ovatkin.

Naisten puolivälierät ovat sujuneet käsikirjoituksen mukaan. Jyräävätkö SB-Pro ja Classic sittenkin jälleen finaaleihin?

Henri Pitkänen: Jos nyt pitäisi sanoa, niin kyllä jyräävät. Tamperelaiset ovat hirmuisessa vireessä, ja viidessä edellisessä pelissä reppu on heilunut 47 kertaa. NST pystyy varmasti haastamaan Classicin tasaisiin vääntöihin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että yhtä voittoa enempää Lappeenrannassa ei oteta. Jos ja kun Pro ottaa tänään välieräpaikan, se on yhtä suuri ennakkosuosikki omassa välieräsarjassaan, oli vastassa sitten PSS tai Happee. Hyvin vaikeaa nähdä, että PSS, Happee tai NST voisivat kaataa jättiläisen kolme kertaa.

Anssi Karjalainen: Niin hyvin kuin NST onkin koko kauden ajan esiintynyt, on silti vaikea nähdä, että rahkeet riittäisivät taistelemaan kullasta. Kuten hyvä kollegani totesit, niin tamperelaisten vire on vertaansa vailla. Alangon siskokset takoivat hurjat tehopisteet puolivälierissä. Jos vielä runkosarjaan palataan, niin Classicin odotettiin vievän sen näytöstyyliin – olihan SB-Pro kärsinyt kovia menetyksiä edelliseen kauteen nähden. Niin ei tapahtunut, mutta mikäli Classic selvittää yhtä varmaotteisesti tulevan NST-sarjan, niin pidän tamperelaisia mestarisuosikkeina.

Miesten välierät alkavat tänään, ja Pääkallo.fi:n ajoittain rajusti ruosteessa oleva kristallipallo kertoo finaaliparin olevan Happee-SPV. Onko näin?

Anssi Karjalainen: Helppo yhtyä tähän arvioon. Näkisin silti SPV:n menevän selkeämmin finaaliin kuin Happeen. Koposen Peliveljien puolesta puhuu mielestäni tässä kohtaa materiaalin tasaisuus ja laajuus. SSV on tietyllä tapaa vielä siinä vaiheessa, että nuoremmat pelaajat, paria lukuunottamatta, eivät ole samalla tasolla SPV:n materiaalin kanssa. Myös Jarno Ihmeen ja Santtu Strandbergin välinen maalivahtien kohtaaminen tulee olemaan isossa roolissa tässä sarjassa. SPV menee finaaliin, mutta ei missään nimessä helposti.

Erä ehti jysäyttää jo yhden pommin puolivälierissä, kun Classic lähti kesälomalle. Happee puolestaan sai kolmesta suorasta otteluvoitosta huolimatta tehdä täyden työn OLS:n kanssa. Erä ei vastustajana ainakaan helpota, sillä Petteri Bergmanin joukkue taitaa tiiviin ja yhtenäisen puolustuspelin salat. Uskon kuitenkin Happeen hyökkäyskaluston ja Eero Kososen vievän Hirvilauman jälleen finaaleihin Erän hyvästä taistelusta huolimatta.

Henri Pitkänen: Kyllä mainitut joukkueet omissa välieräpareissaan ovat kevyitä suosikkeja, mutta eipä se ole mitään taannut ennenkään. Kumpikaan sarja tulee tuskin kolmessa ottelussa ratkeamaan, ja etenkin sarjan alussa molemmilla “altavastaajilla” on erinomainen paikka yllättää ja hakea kotietu itselleen.

Tammikuussa pelattu Happee-SPV oli fyysisin ottelu, jonka olen koskaan nähnyt Salibandyliigan runkosarjassa, ja sitä herkkua tavallaan haluaisi nähdä lisää vielä uudestaan. Molemmat joukkueet varmasti salaa toivovat, että pääsisivät kohtaamaan toisensa Väli-Suomen (missä se muuten edes on?) finaaleissa, mutta sinne on vielä molemmilla pitkä matka, eikä ajatus saa harhailla tätä ensimmäistä välieräiltaa pidemmälle missään nimessä millään joukkueella. Ohipeleihin ei ole varaa kenelläkään.

Playoutin ensimmäinen vaihe on takana. Miltä vaikuttaa?

Henri Pitkänen: SalBa käytti sen momentumin, jonka playout sille tarjosi. Se valmistautui kauden tärkeimpiin peleihin jo useamman kuukauden, kun taas Josba yritti kovasti päästä 11. sijalle nimenomaan valitsemaan SalBaa. Joensuussa puhallettiin ulos väärään aikaan, ja luokattoman kotipelin jälkeen sille jäi liian vaikea tehtävä hakea pakkovoittoa hurmioituneen kotiyleisön edessä pelanneesta koiralaumasta.

KrP:n ja TPS:n pari oli odotetun tasainen, ja tällä kertaa se pyörähti Raholan miesten hyväksi. Turussa ja/tai Joensuussa pelataan Divaria ensi syksynä, ja se on kieltämättä yllätys. Tässä muodossa pelattavissa playouteista en jännittävistä peleistä ja dramatiikasta huolimatta muuta mielipidettäni. Tätä sarjajärjestelmäasiaa varmasti mietitään tämän kauden kokemusten jälkeen liitossa, mutta viimeisen joukkueen täytyy mielestäni tippua sarjasta. Piste.

Anssi Karjalainen: Nostan ehdottomasti hatun ilmaan SalBalle siitä, miten he onnistuivat kaatamaan Josban kahdesti peräkkäin. Aina voidaan puhua, kuinka he ovat saaneet jo pidemmän aikaa valmistautua tuleviin playouteihin jo runkosarjan ajan. Samalla en kuitenkaan näe jatkuvaa runkosarjassa häviämistä ja playout-paikan varmistelemista niin suurena etulyöntiasemana, että sitä kannattaisi tavoitella. Jos otat joka pelissä pahasti kuonoon, niin vaikea siitä on lähteä voittamaan kahdesti ennalta kovemmassa iskussa olevaa joukkuetta.

Ymmärrän myös, miksi sarjan huonoimman joukkueen säilymismahdollisuuksia playoutien kautta kritisoidaan. Kieltämättä tuntuu erikoiselta katsella Josban ja/tai TPS:n nimeä ensi kaudella Divarin sarjataulukossa. Siinä on seuroille sopiva tilaisuus kuitenkin alkaa rakentaa uutta tulemista, koska kausi on ollut molemmille todella vaikea tämän kauden liigassa.

SB Naantali ehdotti uutta sarjatasoa. Onko tässä ehdotuksessa mitään järkeä?

Anssi Karjalainen: Ehdotus on hyvä, mutta se tarvitsisi jalostusta. Haastattelin aiemmin Limingan Niittomiesten päävalmentaja Jarmo Härmää, ja hän totesi kaiken muuttuneen täysin viime kaudesta. 2. divisioonassa on oikeasti materiaaliltaan potentiaalisia Divari-seuroja, mutta suurin kynnys on kiistatta raha. Samaan aikaan 2. divisioonassa on joukkueita, jotka pelaavat joulun jälkeen vajaan kymmenen miehen kokoonpanolla joka ottelussa. Siinä mielessä “välidivisioona” olisi tervetullut.

Samalla se myös totuttaisi ja antaisi viitteitä siitä, mitä Divarissa pelaaminen vaatii, koska etäisyydet (ja matkakulut) erityisesti pohjoisemmassa pelaavien joukkueiden välillä kasvaisivat. Olisiko sittenkin parempi jakaa myös Divari kahteen lohkoon seurojen sijainnin mukaan? Sama systeemi on käytössä Ruotsissa, ja tällä tavalla Divarin kustannukset pienenisivät. Toisin sanoen: “välidivarista” Divariin nousevan joukkueen budjetti ei nousisi niin radikaalisti.

Henri Pitkänen: On. Ja ei. Ymmärrän täysin ajatuksen ja idean, koska olen pelannut itsekin useamman vuoden kakkosdivaria sellaisessa joukkueessa, jossa ns. kovia pelejä ei runkosarjassa tullut kuin kourallinen. Se turhauttaa ja harmittaa sekä sitä joukkuetta, joka on resursseiltaan ja materiaaliltaan ylivoimainen sekä sitä kaveriporukan pelailujengiä, joka saa 20 maalilla turpaansa. Ongelma on siinä, ettei tässä taloustilanteessa löydy sellaisia joukkueita, jotka ovat valmiita ajelemaan ympäri Suomea pitkiä matkoja ja täten tuohon “välidivariin” olisi varmaankin aika vaikeaa löytää joukkueita.

Puuttuisin ennemminkin nykyiseen divarikarsintajärjestelmään, jossa nouseminen on tehty melko hankalaksi, toki parhaat joukkueet aina nousevat. Jonkinlainen tasonmittaus Divarin kanssa olisi paikallaan, koska kolmen joukkueen pudottaminen suoraan Divarista tuntuu taas aika kohtuuttoman tiukalta. Mielenkiintoinen kysymys, jossa on haastavaa miettiä kokonaisuutta, etenkin kun otetaan huomioon maantieteelliset seikat.

Joonas Pylsyn Tigers Langnau pudotti Sveitsin liigan puolivälierissä rahaseppo Kim Nilssonin GC Zürichin, jonka piti pelata mestaruudesta. Eikö raha tuokaan onnea?

Henri Pitkänen: Ei, ja se on ihan hyvä asia se. GC:n joukkue oli kasattu Nilssonin ympärille, mutta pudotuspeleissä joukkue suli tiikereiden käsiin. Yhden miehen tai yhden kentällisen varaan harvoin rakentuu menestysjoukkue, ja Zürichissä ei ollut riittävää syvyyttä materiaalissa. Jäi vähän sellainen kuva, että muut pelaajat olettivat Nilssonin ratkovan kaiken ja valmennus ei osannut peluuttaa ja hyödyntää supertähteä parhaalla mahdollisella tavalla. Täytyy myös muistaa, että GC:n tärkeistä pelaajista ruotsalaispakki Eric Björk oli loukkaantunut ja viimeisistä peleistä puuttuivat myös Christoph Meier sekä maalivahti Jonas Wittwer.

Pylsy ja Langnau saavat nyt vastaansa Tatu Väänäsen ja Lassi Vänttisen Wiler-Ersigenin, ja nyt vastustaja kovenee vielä pari pykälää. En jaksa millään uskoa, että yllätykset enää jatkuisivat.

Anssi Karjalainen: Zürichin “Heinäsirkat” tuo väkisin mieleen jalkapallomaailman öljyseurat. Rahaa käytetään yhteen-kahteen tähtipelaajaan, ja sen oletetaan tuovan menestystä. Kukaan ei varmaankaan kiistä sitä, etteikö Kim Nilsson olisi tällä hetkellä yksi maailman parhaista salibandypelaajista. Hyvin valmennettu Langnau osasi merkata Nilssonin pois tarpeeksi usein pelistä. Hän teki pisteitä, mutta ei niin paljon kuin moni olisi odottanut, ja siinä vaiheessa muun joukkueen tulisi nousta yhden pelaajan taustalta esille. Valmennuksella on iso vastuu siitä, ettei näin tapahtunut, ja Grasshoppers on ansaitusti kesälomalla.