Maajoukkuekapteeni Tatu Väänäselle mestaruuksien juhliminen on jo tuttua puuhaa. Kahden SM-kullan jatkeeksi enolainen on nyt saavuttanut kaksi titteliä myös Sveitsin Wiler-Ersigenissä. Pääkallo.fi jututti 0+3 kerännyttä iloista mestaria voitetun Superfinaalin jälkimainingeissa.

Vaikka mestaruus oli jo neljäs perättäinen, voittaminen maistuu yhä.

– On tämä aina mukava tunne on olla mitali kaulassa. Tunnelma ja peli oli siisti, joten pieni haikeus tässä on, mutta hienoahan tämä on, Väänänen maiskutteli.

Wiler pääsi pelissä karkuun jo ensimmäisessä erässä kolmen maalin verran, ja vaikka Malans tulikin lopussa vielä maalin päähän lukemiin 6-5, ei voittajasta ollut epäselvyyttä oikeastaan missään vaiheessa. Malansin 2-2-1-prässitaktiikan ehdottomuus yllätti hieman Väänäsenkin.

– Malansilla oli iso itseluottamus välieräsarjan jäljiltä, että korkea karvaus toimii. Yllättävää oli, että he tulivat päälle koko ajan, eikä siinä ollut mitään pulssitusta.

Wiler purki karvausta pitkillä syötöillä, mutta lisäosumat ylivoimahyökkäyksistä jäivät kuitenkin vähiin.

– Meillä oli paljon paikkoja naulata lisäosumia, mutta niinhän se monesti menee, kun vastustaja avaa peliään. Kun pitkiä syöttöjä tulee paljon, kuten meillä tänään, tuntuu että etäisyydet kasvavat eikä päästä pelaamaan omaa peruspeliä, mutta se kuuluu tuohon, kun vastustaja tekee kuitenkin pelaamisesta vaikeaa, Väänänen pohdiskeli.

Juttutuokion keskeyttivät tuon tuosta pienet juniorit ja Wilerin fanit, jotka kaikki halusivat joko nimikirjoituksen sankariltaan tai mahdollisuuden päästä onnittelemaan mestaria.

– Meidän fanit ovat hyvin mukana, ja he ovat erittäin kiinnostuneita. Kiva antaa heille jotain takaisin, aina kohtelias ja tyylikäs Väänänen kuittasi.

Oma saldo finaalissa oli 0+3 ja muutenkin luottomiehen virheet kentällä olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Yksi peitto tuli otettua kasvoillakin, ja toisen silmän ympärys punoitti pelin jälkeen.

– Samaa peruspelaamistahan se oli. Peittoja tuli kivasti, silmälläkin jopa yksi. Olin paljon pallon kanssa ja pyrin antamaan yksinkertaisia syöttöjä sekä tsemppaamaan, kuten näissä kauden viimeisissä peleissä aina, Väänänen kertasi.

Ottelun lopun Väänänen joutui istumaan jäähyllä, kun hänelle tuomittiin samanaikainen kakkonen Malansin Martin Ostranskyn kanssa. Wiler joutui todella ahtaalle, kun Alligator osui kaksi kertaa ilman maalivahtia. Jäähypenkillä jännittäminen ei ollut Väänäsen mieleen.

– Olihan se sellainen tunne, mitä en ollut koskaan kokenut, Väänänen myönsi.

Wilerin kokenut joukkue on tunnettu siitä, että pitkissä sarjoissa he pystyvät muuttamaan pelaamistaan vastustajan mukaan, mutta yksittäisissä peleissä, kuten cup-kamppailuissa sillä on ollut vaikeuksia. Väänäsen mukaan lauantainen voitto oli tässäkin mielessä tärkeä.

– Tosi tärkeä voitto tämä oli meille ja nopeat maalit erien alussa helpottivat pelaamistamme. Oli yhtä finaalia jonkun verran erilaista pelata, sillä olemme keskittyneet kesken sarjan pelin muuttamiseen ja vastustajan lukemiseen. Joukkueiden mahdollisuudet ovat yhdessä pelissä lähempänä toisiaan ja ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu. Hyvä homma tietenkin, että tänne saa ison tapahtuman ja meininkihän oli hieno.

Väänäsen pitkä kausi on viikkoa vaille valmis, sillä mies lähtee ensi viikonloppuna vielä maajoukkueen mukana Ruotsin EFT-turnaukseen. Energiaa on vielä yhteen rypistykseen, vaikka kausi ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

– EFT on vielä tulossa, mutta hyvä päättää kausi voittoon tässä kohtaa. Iso tavoite oli Champions Cup, jossa tuli pettymys ja sairastelin kevätkaudella, joten ei tämä kausi pelkkää juhlaa ollut. Se tosin kuuluu asiaan. Ensi kaudella pyritään siihen, ettei tuollaisia pieniä takapakkeja tule. Ei minulla ole ongelmia loukkaantumisten kanssa, joten ilman muuta lähden maajoukkueen mukaan ja se onkin ollut koko ajan mielessä, että se loppuu siihen eikä tähän, Väänänen jutteli.