Salibandypelaajan suorituskykyä pystytään parantamaan kauden aikana, toteaa Happeen paidasta tuttu Janne Kainulainen tuoreessa valmennus- ja testausopin pro gradu -tutkielmassaan Salibandypelaajan suorituskykyprofiili ja muutokset sarjakauden aikana. Tutkimuksessa tutkittiin salibandyn fyysistä lajinomaisuutta.

Sveitsin Ad Astra Sarnenissa nykyään pelaavan Kainulaisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salibandypelaajan suorituskykyprofiilia ja kauden aikaisia muutoksia suorituskyvyssä niin kauden aikaisilla pelaajien suorituskyvyn mittauksilla kuin myös testeillä sarjaotteluissa aikavälillä toukokuu 2013-helmikuu 2014. Tutkimusjoukkona oli Salibandyliigan joukkue.

Kauden mittaan suorituskyvyn muutosta mitattiin harjoituskauden eri vaiheissa 20 m juoksutestillä, esikevennyshypyllä, T-drill–ketteryystestillä, Cooperin 12 min juoksutestillä, 5-loikalla ja isometrisillä voimamittauksilla (penkkipunnerrus, jalkadynamometri, vatsalihakset ja selkälihakset).

Tutkimuksen toisessa vaiheessa kolmessa sarjaottelussa mitattiin pelaajien suorituskyvyn muutosta ottelun aikana, ja mitattavat ominaisuudet olivat laktaatti, esikevennyshyppy, pelaajien liikuttu matka ottelun aikana sekä sykkeestä mitatut keskiarvo, sykevaihtelu (MIN-MAX), harjoitusvaikutus ja EPOC.

Johtopäätös oli, että salibandypelaajan suorituskykyä pystytään parantamaan kauden aikana. Tutkimuksen mukaan ainoastaan nopeus heikkeni kilpailukauden aikana, kun taas ylävartalon voimantuotto- ja nopeusvoimaominaisuudet kehittyivät kilpailukauden aikana. Koko kauden aikaisissa mittauksissa nopeus kuitenkin kehittyi.

– Ydin on siinä, että laadukkaalla harjoittelulla pystytään nostamaan suorituskykyä kilpailukauden aikanakin, jos se suunnitellaan oikein, Kainulainen toteaa.

Ottelun aikana salibandypelaajat liikkuvat matkassa mitattuna verrattain vähän, koska
liikkuminen koostuu nopeista ja lyhyistä spurteista. Tutkimuksessa saattaa silti olla virhemarginaalia.

– Pelaajat liikkuivat kentällä keskimäärin 1863 metriä, ja pelaaja työskentelee ottelun aikana keskimäärin 16 minuuttia 90-100 % sykealueilla, joka on melko pitkä aika. Kenttä oli jaettu 5×5 metrin alueelle ja katsomosta merkattiin juostuja matkoja. Virhemarginaalia voi olla maksimissaan jokunen sata metriä, koska sisäpalloilulajeissa GPS:n avulla mittaaminen ei vielä onnistu toisin kuin ulkolajeissa, Sveitsissä myös ensi kaudella jatkava 31-vuotias puolustaja toteaa.

Yleisellä tasolla melkein valmis maisteri on huolissaan fyysisen harjoittelun laadusta suomalaisessa salibandyssa.

– Mitä nyt on kuulostellut, kun paljon pelaajia tuntee eri seuroista, niin aika lapsenkengissä ollaan vielä. Tehdään kyllä asioita ja varmasti määrät ovat riittäviä, mutta kysymys kuuluu, että tehdäänkö oikeita asioita ja oikein. Kausisuunnitelma on tärkeä ja kun se pilkotaan vielä kuukausittaiseen ja viikottaiseen suunnitelmaan sekä siihen, mitä yhden harjoituksen sisällä tapahtuu, sillä mitä ja miten tehdään on iso merkitys. Täytyy muistaa, että lajiharjoituskin on fyysinen harjoitus, Kainulainen painottaa.

Väärää tekemistä sisältävä esimerkkikin löytyy tarjolle.

– Olen kuullut sellaisesta, että mentiin ensin tunti mäkeä ylös ja alas, tehtiin lajiharjoite ja sitten siirryttiin vielä nopeusharjoitukseen. Siinä mennään vastoin kaikkia oppeja, eikä kuulosta todellakaan kovin hyvältä. Perusasioiden suunnittelussa ja rytmittämisessä on ongelmia, Kainulainen paaluttaa.

Kainulainen haluaa tarjota ilmaisia vinkkejä kaikille valmentajille ympäri Suomea.

– Harjoitteleminen on lopulta aika yksinkertaista ja jos valmentajat haluaisivat ottaa selvää, niin ei tarvitsisi kuin lukea pari opusta. Nyt mennään vähän mutulla ja vanhoilla opeilla. Testaamista kannattaisi myös miettiä, että ei tehdä nopeus- ja ketteryysharjoitteita sekuntikellolla vaan kennoilla. Myöskään esimerkiksi kuntosaliharjoittelua ei voi alkaa opettaa A-juniori-iässä, ja lajinomaisuus tulee pitää mukana kaikessa tekemisessä. Tutkimuksessa olevassa lajianalyysissä kerrotaan, mitä tässä lajissa vaaditaan, Kainulainen vinkkaa.

Pelkkää keppiä Kainulainen ei anna suomalaisille, vaan positiivistakin kehitystä on havaittavissa.

– On täällä kehitytty vuosien mittaan ja urheilijoiden määrä on lisääntynyt etenkin maajoukkuetasolla, mutta voisimme olla vielä paljon parempia ja keskittyä enemmän päivittäiseen tekemiseen, Kainulainen päättää.

Kainulaisen tutkimuksen voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä.